maanantai 15. heinäkuuta 2013

Söpöjä ja vaarallisia(!) asioita

Kaksoset

 Muutamia söpöjä asioita Espanjasta vielä. (Kestättekö enää?) 

Meille tuli eräänä päivänä Espanjan vuokratalolle kutsumaton vieras. Kutsuttujen lisäksi. Aikamoisin isännän elkein. No sai ihailua ja hiukan huikopalaakin. Sitten poistui kuninkaallisen itsetietoisena tiehensä. Liekö ollut naapurista.. emme tulleet kysyneeksi. Naapurilta siis. Kivan värinen katti kumminkin. 

Poseeratakin osasi.

Osasi nauttia olostaan. Sehän on taito
Osaatko sinä, näin heinäkuun helteillä? (Ainakin täällä Helsingissä on vielä lämmintä). 

Toivotti tervetulleeksikin itsensä, peremmälle asti. Sekin on taito. Leppoisa pieni kyläily on mielestäni lähes aina paikallaan. Sillä turhan vähän enää ex tempore -kyläillään nykyään. Surullista jos tuollainen kyläilytaito tykkänään katoaa! Sitten vaan säädetään kaupungilla kännyyn että Mis oot? ja pikatavataan kahvilassa. Kiireisinä kukin. 

Tervetuloa siis meille, ihan tosi! 

(Mieluiten, ilmoitelkaa silti parin tunnin varoitusajalla milloin tulette niin ehdin siivota varata jotain pullanpuolta pöytään. Kerran meillä oli vaippa sohvapöydällä juuri kun joku ystäväpariskunnista soitti ovikelloa. Huomasin vasta heidän lähdettyään. Tietysti. Ei meillä tavallisesti ole vaippoja pöydillä. Käytettyjä ainakaan. Hih. Joku teini-ikäisistä oli häthätää juurikin vaihtanut kuopuksen vaipan pyynnöstäni, ohimennen ajatuksissaan, muiden tärkeämpien maailmanongelmien suuresti ahdistamana, tietysti - kun olin itse ollut jossain muussa puuhassa kädet kiinni taikinassa tms. Kiva oli sitten vieraiden lähdettyä skannailla kuin muiden silmin kotia: Kakkavaippa komeili keskellä pöytää. Argghh. Pesusta teini oli jotakuinkin selvinnyt muttei enää jälkityöstä.) 


Noniin, se taas traumojeni purkamiseksi - kiitos ymmärryksestänne. Tuo hispanialaiskatti siis luikahti sisään avoimesta terassin ovesta muina miehinä. Ennenkuin ehdimme kissaa sanoa. Kävi mielessä, tuoko sisään paljonkin pieneliöstöä mukanaan. Huomasimme kuitenkin, että laihuudestaan huolimatta oli kyllä hoidettu katti. Kesy ja vaaraton.









Sarjassamme ´söpöjä asioita´ myös shoppaajalle niitä oli Espanjanmaalla tarjolla. Tuo laatu-vintagea myyvä Déja vu - liike sai minusta asiakkaan. Jospa seuraavaan postaukseen ehtisin kuvata jotain saaliistani. Hurrr, tyytyväistä hurinaa, kissako kehrää tai ehkäpä sittenkin bloggari. (Liike kannattaa katsastaa, josko joskus satutte liikkumaan Marbellassa.)

Luova C.Chanelin viisaus sovituskopista. Jakoon näin vinkkinä ;)

Joo, olen tosiaan kokenut tämän ennenkin. Shoppailumorkkiksen. Lievän. Ja astetta pahemmankin. Siinäpä silti vaarallinen osoite tiedoksenne.

Louis Vuitton aitoustodistuksella


Lisää lompakon kevenemisvaaroja

Aiemmassa postauksessani muutaman sivun takaa olikin jo kuvia samaisesta vintage -aarreaitasta.

Palailen asiaan kunhan ehdin. Jännää, seuraakohan suorastaan shoppailijan synnintunnustus? ;) 

Noo, herraselleni kovasti ja kirkkain silmin perustelin, että olihan matkalta otettava mukaan Espanjan tunnelmaa. Vaikka sitten pieninä kalliina kangaspaloina.

Bloggaamisen syistä ja seurauksista, vaaroista ja erityisesti kaupallisuuden kompastuskivistä kirjoitti muuten äsken Eeva, paljon minua kokeneempi bloggaaja, mielestäni ihan viisaasti. Lue postaus täällä. (Kevyt keskiviikkopohdinta blogien vaarallisuudesta sun muusta)

Olipa vaaran tuntua ilmassa tai ei - 
Nautitaan tästä heinäkuusta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit, ideat, yhteistyö s-postiin tallessamaailma@gmail.com