sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Lapsellisia asioita osa 2


Olipa kerran pikkuinen peikko,
sellainen karvainen hupaisa veikko,
jolla oli suopursut korvissaan
ja elämän riemua varpaissaan.
Se osasi nauraa auringolle,
sadepilvelle, kasteelle, kuutamolle.
Iloinen pilke silmissään
se teki omia retkiään.
Lapset sen tuntee, mä luulen niin
ja yhtyy sen peikon kujeisiin.

Vuokko Paavilainen


***

Tahtoisin tehdä puutarhan
Sinulle vartavasten
Sillä se on tarkoitettu
iloksi pienten lasten.
Koivut loihtisin prinsessoiksi,
kuuset hyviksi haltijoiksi.
Ja sellaisia kukkia jotka
tuutivat keijukaislapsia
minä kylväisin puiden alle
Niissä puissa kasvaisi satuja
ja hauskoja tarinoita
niissä olisi ilon marjoja
ja onnen omenoita.
Jos suojelusenkelin taimia
minä vielä jostain saisin
niin polkusi varret aivan täyteen
niitä istuttaisin.
Sen puutarhan portin lukitsisin
ja avaimet käteesi toisin
Kunpa ne suojelusenkelit
minä Sinulle antaa voisin!

Hannele Huovi


Kevätjuhlaviikko - tämä vaivihkaisten kyyneleiden viikko. Lapset kasvavat. Yllättävät. Ehdin vain katsoa heitä hetken ihaillen - ja yhtäkkiä he ovatkin jo kasvaneet ohitseni.  Näille kevätjuhlien aamuille olen ehtinyt vain huokailla hetken, ihastella kauniita kevätjuhlapukuja, lasten ja nuorten iloa, viattomuutta, herkkää kauneutta, heleitä lauluääniä. Ja se Suvivirsi! Upeat ohjelmat kaikilla, vaivaa nähty, taidot tuotu esiin - suurkiitos opeille ja ohjaajille! Kaikesta.

Mutta myös olen ehtinyt vinkata tai tuskailla vuorotellen missä ovat kaikki aamuksi jo kummasti kadonneet kengät, takit, opettajien lahjat, kortit. Ja miten yksi 6-v ehtiikin jossain välissä parvekkeelle huutamaan täysillä "Kukko kiekuu, kukko kiekuu...!!!" ainakin ikävuosiensa verran toistaen, ja hänellä on kova ääni, jota hän vahvistaa yhä Cantores minores -poikakuoron eskariryhmässä - ja kyllä kiitos, me olemme jo heränneet ajoissa mutta kiitos kiltti, nyt varmasti koko naapurustokin on. Saan kikatuskohtauksen itsekin, salaa. Mutta yritän äiteillä ja olla Se Viisaasti Ohjaava Vanhempi.  Ja muistan miten Afrikassa Kamerunissa kukko todella kiekui klo 6 kaikella mahtipontisuudellaan. Koko tanner jylisi ja toisti sitä kiekua. No, kaipa tänne (länsi)maailmaankin ääntä mahtuu. Ja iloa, lasten iloa! Ja voihan päiväkodin juhlaan aivan hyvin mennä pihalla hypityin hiekkasukin, miksei voisi, trampoliini kun vaan on jo heti aamusta niin kiva. Ei kenkiä ehdi pukea kun on 6 vuotta ja koko maailma taas valloitettavana. Koira hyppisi mukana jos voisi. Tyytyy sitten mekastamaan, sekin, vain pihalla, trampoliinin alla. Oraville ja pommpivalle pojalle.

Kirjoitan kumman keskeneräisiksi unohtuneet kortit valmiiksi vasta juhlasalissa viimeisten juhlasointujen kaikuessa, istuen epämukavasti. Juhlat x neljäs tälle viikolle. Pääasia että tänne ehdin, näin, kuvasin. Ja vaikken olisi kuvannutkaan, tämän hetken muistan. Talletan.

Kuopus, eskariin. 
Erityisoppilas päätti jatko-opiskelunsa. Siirtyy päivätoimintaan, Taas uusi jännittävä alku: Mitä se on, millaista? Miten tukea häntä uudessa?  
Riparille menevä, mainio todistus! Isokenkäinen, yhtäkkiä. Miksei nuorten poikain/miesten suomalainen jalkineteollisuus oikein pysy mukana? Rippijuhlapuku, check. Kengät viimein, check. 
Bonustytär, liikuttavan kausnis, lahjakas, taitava. Ylpeyttä <3 <3 <3 kaikista! 

Kaksi stipendiä. Toinen vaikeavammaisellemme aktiivisuudestaan, ahkeruudestaan. Ansaitusti. Tämän kevään ennätys: Kävellyt kaksi kilometriä yhteen putkeen ilman pyörätuolia ulkosalla, vain ohjaajan tuella ja kannustuksella. Lihashypotoniselle se on upea saavutus! JEEE!
Mitä heistä vielä tuleekaan!

Ja te jo aikuiset nuoremme: Teitä on välillä tosi kova ikävä! <3 <3 <3 Tiesittehän sen?

Arjesta huolimatta, kaikki voi olla myös hyvin. Lapsiperheessä kaikki hyvin.

Te isot ihmiset ymmärtäkäähän,
voi pientäkin joskus ottaa päähän.
Voi lastakin väsyttää päivän työ,
ja häneltäkin huonosti mennä yö.
Voi raivari tulla ja palaa roppu
kun aina on kamala hoppu.
Ei murheet ole vain isojen alaa,
voi pikkuiseltakin pinna palaa.
Voi harmeja sattua aamusta asti,
niin että keljuttaa kamalasti.
Voi äiti huutaa ja ymmärtää väärin,
voi isääkin siepata ylenmäärin.
Voi päivä mennä pipariksi,
niin että on pantava ranttaliksi.
Siis: Koettakaa ottaa lapsenne lukuun,
kun kuulutte samaan heimoon ja sukuun,
ei aina paista ja ole kesä,
eikä kotikaan ole vain kilttien pesä.
Jos paha päivä on sulla ja mulla
niin annetaan kiukkujen tulla,
niin ei aina vallitse riita ja känä
ja pysytään muutenkin terveempänä!


Ämpäreitä, lapioita
rantahietikolla.
Hiekkatornin vieressä
on piste niin kuin nolla.
Askeleita, itikoita,
rantahietikolla.
Mahdottoman ihanaa
on pikkupoika olla.


Merirosvo asuu sängyn alla,
oven takana aaveita on.
Lohikäärme istuu ikkunalla,
mielikuvitus mittaamaton.
Sinä kummastelet pilven teitä,
kuiskaat korvaani salaisuuden.
leikkaat paperista enkeleitä,
lapsenuskoasi ihmettelen.
Tämä elämä on sinun, ei kenenkään muun,
pieni poikani heinäkuun.
Tämä elämä on sinun, lainaksi vain
Sinut vierelleni sain;
Sinä katsot niin avoimin silmin,
vailla epäilyksen häivääkään.
Sinun maailmasi on niin kaunis väreissään.
Kun on tullut sinun aika mennä,
taakse jättää leikit huolettomat,
lennä rohkeasti, poika lennä!
- Kädet suuret meitä kannattavat.
 
Pekka Simojoki 


Lapsi, joka saa hellyyttä, oppii rakastamaan.
Lapsi, jota rohkaistaan, oppii luottamaan itseensä.
Lapsi, jota kiitetään, oppii olemaan kiitollinen.
Lapsi, joka näkee annettavan omasta muille,
oppii olemaan huomaavainen.
Lapsi, joka saa tietoa, oppii tuntemaan viisauden.
Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden.
– Ronald Russell 
Niin monta kevätjuhlaa tuomenkukkien aikaan. Monta monituista liikutusta! Ja yhtäkkiä tämänkin pienen pojan vauhtivarpaista on kasvanut isokenkäinen, minua pidempi nuori (mies). Minne tuo aika hujahti? Pian rippijuhla. Kyyneliä odotettavissa, jälleen. 



"I Know Who Holds Tomorrow"
 by Ira Stanphill

I don't know about tomorrow,
I just live from day to day.
I don't borrow from it's sunshine,
For it's skies may turn to gray.
I don't worry o'er the future,
For I know what Jesus said,
And today I'll walk beside Him,
For He knows what is ahead.
Ev'ry step is getting brighter,
As the golden stairs I climb;
Ev'ry burden's getting lighter;
Ev'ry cloud is silver lined.
There the sun is always shining,
There no tear will dim the eyes,
At the ending of the rainbow,
Where the mountains touch the sky.

I don't know about tomorrow,
It may bring me poverty;
But the One Who feeds the sparrow,
Is the One Who stands by me.
And the path that be my portion,
May be through the flame or flood,
But His presence goes before me,
And I'm covered with His blood.
Chorus
Many things about tomorrow,

I don't seem to understand;

But I know Who holds tomorrow,
And I know Who holds my hand.

Stipendinsaaja <3 Arlan Leppävaaran TELMA -koulutuksesta. Ja ylpeä äiti.

http://www.keskuspuisto.fi/valmentava

ONNEA KAIKILLE kevättä juhlineille pikkupirpanoille, koululaisille, valmistuneille, ylioppilaille, ammattiin valmistuneille - ja nyt kesälaitumille! Onnea kaikille, joille tie ei ollut varsin helppo saati stipendejä satanut. Onnea! Hengitetään välillä. 
Muista: Metsä on kaunis ja kesäinen vaikka olisi kylmä ja sataisi. 

 "Metsässä olisi hyvin hiljaista, 
jos vain ne linnut laulaisivat, 
jotka osaavat parhaiten." 

- Henry van Dyke
(1852–1933) oli yhdysvaltalainen runoilija


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit, ideat, yhteistyö s-postiin tallessamaailma@gmail.com