Ateneum - Olet kaunis, Marguerita!

Krisse & ystävä

Ateneum - omin ja vähän vieraidenkin silmin tällä kertaa. Suomen koskettavat, ikitutut vaan aina yhtä vaikuttavat taideaarteet Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli (kuvassa), Eero Järnefeltin Raatajat rahanalaiset, Albert Edelfeltin Pariisin Luxembourgin puistossa. Niistä lisää voit kurkata täältä suomen-taiteen-tarina.


Ja lukuisat muut, ne joille varmasti monen meistä suomalaiset sydämet sykkivät. Vaan niin sykähtivät muuten afganistanilaisetkin sydämet <3. Taide ylittää monta rajaa, niin kieli- kuin kokemusrajaa. Siksi taide on todellinen aarre elämässä. (Tarkoituksella en tässä kerro afganistanilaisten ystävieni koko nimiä, henkilöyttä).


Vaihtuvassa näyttelyssä oli vuorossa taiteilija Alice Neel. Hiukan modernimpaa ihmeteltävää! ja ihasteltavaa. Lisää Ateneumista täältä suomeksi ja tästä linkistä in english.

Murhehuonetta katsellen - äidin suru on yleismaailmallista, kaikkialla toistuvaa.

Melkein koko perhe <3

Lemminkäisen äiti

 Lemminkäisen äiti, lisätietoa täältä.
 Kuvataide saa myös runolliseksi. Mielikuvat lentävät kauas, ja jälleen lähemmäs.



VIIMEISESTÄ ILLASTA


Istuimme kahden tanssilavan luona.
Ja sinä olit kalpea ja kaunis.
Ja hehkui pihlajassa lyhty tanssilavan luona.
Ja viulu yksin soitti, viulu soitti:
     Olet kaunis, Marguerita.

Istuimme kahden tanssilavan luona.
Elämä  katsoi meitä silmin hämmentävin.
ja puhui meille rakkaudesta tanssilavan luona
Ja viulu yksin soitti, viulu soitti:
     Olet kaunis, Marguerita.

Istuimme kahden tanssilavan luona.
Yö takanamme oli niinkuin Suuri Murhe
ja itki meitä molempia tanssilavan luona
Ja viulu yksin soitti, viulu soitti:
     Olet kaunis, Marguerita.

Istuimme kahden tanssilavan luona.
Me emme voineet auttaa toisiamme.
Me nousimme ja vaelsimme tanssilavan luota.
Ja viulu yksin soitti, viulu soitti:
     Olet kaunis, Marguerita.

                                              P. Mustapää
                           Laulu vaakalinnusta, 1927


 Naisena oleminen, eläminen. Äitiys. Mikä siitä on samaa kaikkialla, mikä taas maailman laidoilla niin erilaista..!

 

Istuimme lehtimajan suhinassa ulkopuolella ajan

      äiti, tyttäret ja minä

              me olimme vanhoja

      pitkään puheltiin yhdessäolon vuosista

      naurettiin ja itkettiin, emme olleet tuntea omaa itseämme toisten

muistoista.

      Itsensä saattoi nähdä toisen alkuvaiheissa

      jolloin niin usein olimme pahasti erehtyneet

      tahdoimme tietää kaiken mitä oli tapahtunut

      sen jälkeen kun oli tullut vuoromme jatkaa:

      mikä oli vääjäämätöntä ja yhteistä

      edeltäneiden äitien ennalta määräämää,

      eteenpäin vietäväksi säädetty, ja mikä

      oli meitä itseämme, oli yksin meitä

      niin kuin ympärillämme tuhansilla lehdillä,

      lehdillä lehtien lomassa, oli kullakin oma suhinansa. 

                                                          - Solveig von Schoulz (1907 - 1996)

              Eikö tämä runo kuvaa kauniisti naisen yhteyttä niin ihmiseen, joka on hänet synnyttänyt että seuraavaan sukupolveen! Ihmiseen, jonka itse on synnyttänyt. Sukupolvien kokemus. Se on läsnä naisen tavassa olla, ottaa syliin, katsoa maailmaa. Katsoa tyttäriään, olla heille emona. 

Jos tämän voikin ymmärtää syvimmin toinen nainen, äiti itsekin, voivat myös muut saada kiinni tuollaisesta hetkestä. Luulen.

                     

Kuinka nainen piirtää toisen, samanlaisen? Entä kuinka itsesi piirtäisit? Mitä itsessäsi katsoisit hyväksyen, mitä kenties muilta piilottaen? Kuinka sinä itse piirryt tähän maailmaan? Näitä Alice Neel myös kehotti miettimään.

Marianne Heikkilä, suomalainen Nainen <3 ja  ystävämme Afganistanista

Kristiina  & friend <3

 Alice Neel, painter of modern life 10.6.-2.10.2016 is the international part of the Ateneum excibition at the moment.
From so many powerful and impressive paintings, I only can take few in here:

Ginny, 1984 in mourning for her mother, earlier died. It is like "the outside chill has entered the room".

Vammainen lapsi ja isänsä. Don Perlis & Jonathan, 1982. Kehitysvammaisen lapsen viattomuus on kuvattuna suurisilmäisen pojan ilmeeseen. Neel kuvaa myös Perlisin uupumusta. Maalaus toistaa perinteistä Madonna ja lapsi-teemaa. Koskettava muunnelma, Isä ja lapsi. 

Vanhemmuus

Mister A. and his dear Mrs. A.

Katossa roikkuvat lukuisat paidat paitapuserot, niin lukemattomat erilaiset kuvaavat lukemttomia erilaisia ihmisiä maailmassa. Miehen paidat, yksi kerrallaan. 

Kiitos yhteisestä hetkestä Ateneumissa, rakkaat ystävät. Kiitos, Marianne Heikkilä ja tyttäresi. Toivotan kaikille merkityksellisiä hetkiä - nostetaan malja taiteelle ja ystävyydelle!