perjantai 16. kesäkuuta 2017

Katedraalit kaikenkorkuiset

Kristus ja kristitty

Jeesus Kristus, poika Herran,
kulki metsätietä kerran
hymyhuulin, avojaloin
- linnunpoika kämmenellään.
Siitä kulki kristittykin
mustissansa, ilmein mykin,
paheksuvin mielialoin
- seudun synnit sydämellään.
Kohtasivat
ohi astuissaan
tuntematta toistaan kumpikaan.

 - Oiva Paloheimo, Runot 1955
(1910-1973)


 Runoilijasta lisää täältä






 Jeesus, sanailuista väsynyt


Ensin vain hupsut ja hullut
Sinut ottivat tosissaan.
Vain orjat ja portot ja rikolliset.
Mutta ilo oli valloillaan.

Vain yksinkertaiset sielut
ja poikkeukselliset,
kunis nousivat katedraalit
kaikenkorkuiset.

Ja papit tulivat ja paavit
joka sanasta tappelemaan
minkä lyhyellä tielläsi lausuit
lapsille kuohuvan maan.

Mutta ensin vain hupsut ja hullut
Sinut ottivat tosissaan.
Ei ollut vielä valtakunnan karttaa.
Mutta ilo oli valloillaan.

     - Nils Ferlin



 Are not the mountains, waves and skies, a part
Of me and of my soul, as I of them?”
                      (Childe Harold’s Pilgrimage, 1812) 









Kuutamolla


On kuutamo-ilta.
Satumaisen viehkeä valaistus
Yli seudun on.
Maa on kuni Jumalan ajatus,
Niin valtava, verraton.
Ma käyskelen tietä,
Neitseellisten koivujen saartamaa,
Ja ne kimmeltää.
Suurta rauhaa Jumalan julistaa
Nyt metsä, vuoret ja jää.
Mun syämeni värjyy,
Hurmauneina sieluni kielet soi.
Rauhaa Jumalan
Pyhäkössä luonnon se unelmoi
Kera taivahan tuikkivan.
Miks tuonelan tietä
Yhä kolkon synkäksi ajatella?
Se on huurteisten,
Neitseellisten koivujen saartama
Ja lempeän valoinen. –
On kuutamo-ilta.
Satumaisen viehkeä valaistus
Yli seudun on.
Maa on kuni Jumalan ajatus,
Niin valtava, verraton.

     - Irene Mendelin. Koivikossa II



keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

RIP Kareem




Too early


Goodbye Stranger, I say goodbye, on the road
to nowhere, to the final country where everyone is welcomed in,
where nothing needn't know your origin. 


Farewell sir,
without papers, without identity. What were you looking for?
How much did you lose along the way?
Who stares through the empty window, waits - nameless man, wait, while I speak
and entrust my empty words to this empty room.


I am too late. You I never knew.
Not at your weakest, not in your strength.
Not in the final country, where you are greeted without name.
I don't know the words you spoke. Not me.


Who then, loved you? In which rooms did you sleep, who kissed you goodnight, who'll wear out your shirt?
Who will want to stand where you once stood?
Who now takes the road you took?
Who still looks for you? Who remembers whence you came?
Who heard the voice calling out for you to come on home man to your final haven, Lahti, Finland. 


(This poem is originally by Frank Starik, a poet from Amsterdam. 
Now adapted by Kristiina Kartano.)

6.6.2017 For the memory of Kareem (1996-2017)


 Surulaulu "Niin kaunis on maa, niin korkea taivas". Poissa on ystävä kallehin.
 https://youtu.be/SlCR6QsvkWQ


A Kneeling Figure (A Man of Sorrows)

George Frederic Watts (1817-1904)


Rakkaani lattialla,
lapsi
hyvä ja ehjä.
Hän ei ole säikkynyt vielä
eikä epävarmuutta ole.
Hän ja maailma kohtaavat vähitellen.
Kun häntä osaisi varoittaa. Kun osaisi kertoa
että maailma muuttaa meitä niin
että vain harva ehtii ollenkaan
muuttaa maailmaa.

- Liisa Laukkarinen


Lemminkäisen äiti, Akseli Gallen-Kallela 1897

 Surun kuva: Lemminkäisen äiti
 https://fi.wikipedia.org/wiki/Lemmink%C3%A4isen_%C3%A4iti

 اللة يرحمة
May his soul rest in peace.