maanantai 27. maaliskuuta 2017

"Niinkuin mekin ilmaan piirrytään"


Jälleen täällä. Mitä teille?

On ollut liikaa asioita elämässä, huolia ja huolehdittavia. Joten en olekaan ehtinyt tänne blogimaailmaan. Äitini <3 halvaantuminen, kaikkine vaiheineen, huolenkantamisineen.

Vaan ensi viikolla Äiti kotiutuu vihdoin sairaalasta. Uusi vaihe, uudenlaisen tuen muodot.

Minulla on nyt kaksi läheistä ihmistä pyörätuolin käyttäjiä.
Ja tuo toinen, nimittäin järjestyksessään Meidän Toisena syntynyt 19v Nuorimies <3, hän toki yhä kohentaa askeltamistaan joka kierroksella. Hyvähyvä!

"It takes darkness to be aware of the light" 
 - A wisdom from Treasure Tatum






Tykkään tästä meidän naispappien työasusta - enää ei oikein voi sanoa uudesta - vaan onhan se toki yhä monelle kohtaamalleni ihmiselle uusi! Tyylikkyydessään kehuttu. Enpä viitsi juuri entiseen verrata. Kerran eräässä lehtijutussa lauoin aikanani totuuksia aiemmasta ´miehisemmästä panssaripuvusta´ monine villakerroksineen - mutta sitten huomasin joidenkin kollegoiden kehuneen sitäkin. Tarpeet ja maut ovat erilaiset kullakin. Ja myös aika muuttuu - samoin käypä asu ajan mukana.

Lisää kuvia naispapin virkapuvusta eri vaihtoehtoineen vaikkapa täältä.

Mutta se mitä on asunkantajan sisimmässä, se on tärkeintä sittenkin. Aina.

Kevättä odotellessa! Itse näin toukokuun lapsena, toukokuussa syntyneenä nautin joka päivä lisääntyvästä valosta, kiistattomasta kevääntulosta suunnattomasti. Valo auttaa jaksamaan. Siksikö tämä laulu kosketti minua tänään:


Paula Vesala: Sinuun minä jään.

"Sä teitkin maailmasta kauniimman elää."

Kevään odotuslauluksi myös Sinulle!

tiistai 3. tammikuuta 2017

Lumenvalkoinen - Winter wonderland!


 Tervetuloa uusi vuosi - vielä kirjoittamaton sivu, lumenvalkea, puhdas
elämämme kirjassa!




"Lyhyen hetken ajan
olemme se kaunis kohtaus
johon elokuva päättyy"


 - nettirunoilija nimimerkillä
Rakastunut orpo

 Melko pateettista! mutta se sallittakoon näin uuden vuoden alkuun, vanhaa hyvästellessä.
On kai ihmisellä välillä oikeus herkistelläkin. 

Ja johan tätä lunta oli odotettukin! Lasten riemua.
Johon aikuinenkin huomaamattaan salaa osallistuu :)
Eikä aina niin salaakaan. Lumimäet, hiihtoretket, laskettelut - toivottavasti ehditään ne ennenkuin tämä keveä kauneus sulaa pois! Talvi tuli Helsinkiin yhdessä yössä, päivässä.



Millaisia polkuja elämä vie?
On kuin minua odottaisi
vielä tallaamaton polku
avaamaton kirje

puhdasta lunta kaikkialla
-(wau!)




"Kukaan ei sanonut:
kulje hitaasti.
Varo ettet kiiruhda matkaa
ettet usko toiseen laaksoon
suurempaan josta olet kuullut
toista ei ole
sinua varten
viivy
paina mieleen jokainen lehti.

Kukaan ei sanonut:
tämä on nyt.
Tämä on paljon.
Tämä on kylliksi.
Ihan yksin minä juoksin laakson halki
vasta kun katsoin taakseni käsitin:
sen näköinen se oli.
Se se oli."

- Ote Solveig von Schoultzin runosta LAAKSO




Heihei vuosi 2016, tervetuloa 2017!


Siispä jatketaan runollisella linjalla:


"Menneille päiville - Kiitos!
Tuleville - Tulkaa!"

- Dag Hammarskjöld