Maailman täydellisin kanakeitto

 

... on tämä Meksikolainen kanakeitto. Tosi hyvää! Niin herkullista, että olenpa kuullut sitä maistaneiden vieraidemme kehuvan keittoa vielä seuraavanakin päivänä - ja tämä on tosi! - joten,  uskokaa minua: kannattaa kokeilla!

En väitä olevani paras keitontekijä maailmassa, tässä kaupungissa enkä koko kadullakaan edes. Mutta toteanpa vain, että tällä keitolla onnistut vakuuttamaan keittotaidoillasi toiset. Jopa hämäämään kenties ;) Simppeliä! Oikea hyväntuulen keitto!

Siispä ohjeeseen.

Tarvitset: 

Liemi:

3 l vettä

3rkl tomaattimurskaa

5-6 rkl oliiviöljyä

2-3 kanaliemikuutiota

3-5 valkosipulinkynttä

4-6 rkl Chipotle salsaa (etsi kaupasta tortilla -hyllyn tienoilta)

Lisäksi:

-maustamattomia kanansuikaleita tai rintafileitä

-nippu korianteria

- 2-4 avokadoa

- vähintään 1 purkki ranskankermaa, crème fraîche, mieluummin 2

- tortilloja 3-5 kpl (vehnä- tai maissitortilloja miten vain)

- muutama sipuli (esim. salottisipulia)

- 4-5 limeä

- suolaa, pippuria

Halutessasi voit lisätä maun ja varastosi mukaan myös mm. retiisinsiivuja, kuutioitua tomaattia, chiliä jne.

 

Liemen valmistus:
Kuumenna öljy ja tomaattipyre kattilassa. Lisää vesi, kiehauta ja sekoita kanaliemikuutiot joukkoon. Leikkaa valkosipulinkynnet maun mukaan maustamaan lientä ja lopuksi salsaa reilusti. Sekoita, (lisää tarvittaessa suolaa) ja jätä hiljalleen porisemaan n. 15 minuutiksi samalla kun jatkat muuta keiton valmistelua. 

Kananlihan voit kypsentää pannulla, uunissa tai keittämällä. (Itse suosin tuota pannulla paistamista). 

Tämä kuva ei ole kaunis mutta pakollinen tietyllä tapaa. Pistää kyllä miettimään, pitäisikö jatkossa postata vain kasvisruokaohjeita. Harkitsin myös kuvan muokkaamista seepiaksi, mutta miltä näyttäisikään harmaanruskea liha? Öh, ei varmaan sen paremmalta. Tässä tiivistyy alaston lihansyöjän totuus (ja huono omatunto, ilmeisesti).

Leikkaa seuraavaksi tortilloista ohuita pitkiä siivuja isolla kokkiveitsellä. Nopeutat asiaa asettamalla ne päällekkäin. Asettele siivut öljytylle vuoalle tai paistopellille uuniin, 225 astetta ja n. 10 min. (Kokeilemalla huomaat vähitellen kuinka paljon tarvitse öljyä.) MUISTA tarkkailla paistumista uunisi tehokkuuden mukaan, sillä tortillat muuttuvat rapeiksi todella nopeasti - eikä niitä ole tarkoitus mustuttaa ;)

 

Silppua salottisipuli (ellet tehnyt tätä kätsysti jo silputessasi valkosipulin aiemmin).   Sipuliksi kannattaa valita joka tapauksessa aika mieto malli. Ettei hallitse makuja liikaa. Ja kuutioi se avokado.

Asettele tarjolle - käytä luovuuttasi! Tarkoitus on saada kypsät kanat lautaselle silpotun sipulin, avokadokuutioiden, retiisinsiivujen ja nokareen ranskankermaa kanssa.  Kaada kuumaa lientä lautaselle koko komeuden päälle. (No meidän suurperheessä oikaistaan kyllä vähän ja laitetaan paistetut kananpalat jo liemen joukkoon - muuten annoksia kovasti hifistellen asetellessa, jäähtyisi jo toisten keitto odotellessa;). Ripottele päälle chiliä, silputtua korianteria. Aseta tortillalastut päällimmäisiksi (etteivät pehmene heti velliksi). Tyyli on vapaa, sortuvia kekoja kumminkin! Purista limen lohkosta mehua joukkoon makusi mukaan. 

Jotkut tykkäävät myös ripotella päälle jostain kovasta ja vähän vahvemmasta juustosta raastetta (tai vaikka fetaa). 

Ja nautihan keitosta - mieluiten hyvässä seurassa!

Sortunut keko! ja limekin on  hypännyt jo uimaan sekaan ;)

Olen ikikiitollinen ocJulia -blogistille, jonka postauksesta tämän ohjeen bongasin. Oi kiitos, Julia! Hänen bongattua sen ensin Pastanjauhantaa -blogin kommenttiboksista kuulemma (tai oikeammin luemma, tässä tapauksessa).  Ja nyt hypetystä, tuo pastapalsta lienee ruokablogien aatelia Suomessa, eikös!

Ai niin! Toki vielä tuplaan yleensä itse tämän kirjaamani ohjeen meidän suurperheelle keitellessä. Tuo antamani ohje saattaa siis hyvinkin olla keskiverto(lapsi)perheen annos. Se oli ainakin kohtelias pyrkimykseni tässä postauksessa. Olkaa siis niin hyvät! 
(Ja tuo semi-alkuperäinen OcJulian versio on siis vain kahdelle ihmiselle, huomaathan). Iso perhe, paljon keittoa. The more, the merrier, niinkuin sanotaan. Ja silti se aina loppuu kesken!

Ps. Olen ollut tänään ulkona ainakin 3 tuntia, aiemmin päivällä - mikä ihana sää! Nautitaan auringosta! Keiton lisäksi. Tykkään, että kesällä on ihana syödä kevyitä keittoja. (Eikä siinä ole yhtään sitä ranskankermaa, eihän.)

Jos postauskellonajat ovat edelleen ihan puutaheinää tässä blogissa, jätä huomioitta - säätelen myöhemmin. Elää kai itsekseen jenkkilän aikaa tai jotain...

Olisi tosi kiva saada kommentteja jälkeenpäin, tykkäsittekö keitosta!?