Näytetään tekstit, joissa on tunniste vammainen lapsi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vammainen lapsi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. helmikuuta 2019

Liikkeessä!

 
Päätin lähteä ehdolle eduskuntavaaleissa 14.4.2019 Helsingin vaalipiiristä.
 
 
 
Haluan edistää ihmisarvoista hoivaa terveydenhuollossa ja yhdenvertaisuutta kaikkialla yhteiskunnassa.
Haluan koulutukselle arvonpalautuksen. Ilman koulutusta ei ole tulevaisuutta.
Haluan vastuullista luonnonvarojen hoitamista. Ilmastonmuutos on otettava tosissaan. Se ei ole fake news, joita kyllä niitäkin riittää. Maailmanpolitiikka on kääntynyt minut -ja varmasti meidät monet- yllättäneeseen, huolestuttavaan suuntaan.
Tarvitsemme medianlukutaitoa yhä enemmän, ja kykyä epäillä, kysyä, erottaa olennainen epäolennaisesta.
 
Tarvitsemme tietoa, viisautta ja harkintaa. Ja hyväntahtoisuutta - luottamusta. Toinen toiseemme on voinut keskimäärin luottaa täällä Suomessa - soisin sen jatkuvan niin! En halua pelotella lapsiani. En suostu kirjoittamaan pelottavia uhkakuvia vaaliteemoikseni, en vihollisuuksia enkä toisten virheiden nostamisia tikunnokkaan.
 
Yhteiskunnasta on yhteinen vastuu. Osallisuuteen voi oppia.
Sitä yritämme Liikkeessä Nyt.
 
Paitsi pappeus ja ison perheen luotsaaminen perheenäitinä, myös 20-vuotinen vammaisjärjestökokemus antaa minulle politiikkaan vahvan pohjan kaikkine luottamustehtävineen: Sosiaali- ja terveysministeriön Valtakunnallisesta Vammaisneuvostokaudesta (4-vuotinen) lähtien ks.VANE aina Kirkkohallituksen nykyiseen Saavutettavuuden ja vammaisuuden neuvottelukunnan varapuheenjohtajuuteen. Olen saanut luottamusta tiukoissa paikoissa: Pitänyt puheenvuoron Suomen valtuuskuntajäsenenä YK:n päämajassa New Yorkissa Suomen ratifiointipäätöstä edeltävästi vammaisten oikeuksien sopimusteemoista, (aika harva on päässyt puhumaan YK:ssa, tästä olen aidosti ylpeä), luennoinut vertaistuesta Pietarissa Raoul Wallenberg -yliopistossa, ollut  Vammaisperheyhdistys Jaatisen puheenjohtajana käynnistämässä Vammaiskorttihanketta aikanaan. Vaikka ja mitä. Vammaisen lapsen äidin osa, kyky vaikuttaa asioihin sekä kanavoida apua ja kerätä kompetenssia on vienyt minua paitsi New Yorkiin myös Kameruniin Ulkoministeriön tukemassa vammaisperheprojektissa.
 
Olen toiminut aikanani omaishoitajana 10 vuotta vaikeavammaiselle pojalleni. Luunsiirtoleikkausten ja huuli-ienhalkiohoitojen aikaan siinä sai todella tsempata pojan hyväksi. Kuusi operaatiota aikoinaan - onnellisesti takanapäin. Pyörätuolipikkukundin elämä, rikas raskas arki. Tiedän ja tunnen lapsiperheiden vaativan arjen, muistan läpielettyä lämpöä ja jatkuvaa huolenkantamista. Ja olen kiitollinen siitä, mitä on nyt: lapset kasvaneet, vaikeavammaisellani 21-vuotiaalla nuorellamiehellä toinen koti Lyhdyssä, yhteisö; palvelukoti (ei laitos), jossa pidetään huolta.
 
On vaikeavammaisten koteja, joissa ihmisarvoinen hoiva toteutuu.
 
Ja on yhä niitä, joissa ei toteudu. Ei vammaisten, ei vanhusten. Tunnen elämänosana molemmat: Äitini halvaantui 2v sitten. Elän kahden rakkaan ihmisen pyörätuoliarkea läheltä seuraten.
 
Se laittaa ajattelemaan. Myös politiikkaa. Yhteisten asioiden hoitamista.
Vaan älykkö, jota suuresti alati ihailen, suhteellisuusteorian keksijä, nero Albert Einstein totesi näinkin:
 
"Politics is more difficult than physics."
 
No, helppoa en kai odotakaan. Vaan sitä, että voisin vaikuttaa asioihin. Osaltani.
Enemmän ajatuksiani ja vaaliteemojani tästä linkistä:
 
Woman power! 
 
 
Liike Nyt -periaatteet lyhyesti täältä (ukk).
 
Neljän lapsen ja nuoren äitinä olen aidosti myös Anna ääni lapselle -ehdokas. Lapsivaikutusten arviointi on ollut työssäni kasvatuksen pappina eli lapsiperheiden parissa jo pitkään luonteva osa arkityötä. (Palaan lapsiperheteemoihin blogissa myöhemmin).
 
 Kun maailma muuttuu ja mahdollisuudet kansalaisdialogiin kasvavat, on politiikan muututtava siinä mukana: Uusia kanavia yhdessä luoden.
 

Aito osallisuus ja demokratian kehittäminen tarvitsee meidän kaikkien ääntä. Olethan mukana!
Jos haluat tukea tavoitteitani tai sparrata vaikka uusia hyviä ideoita tälle kerrassaan helposti lähestyttävälle Liikkeelle politiikassa, ota ihmeessä yhteyttä!      
kristiina.kartano@gmail.com

                                                   Jää seuraamaan, toivoo Krisse

Ps. Rakastan runoja.
Tässä eräs hassu, omaa lajiaan:


PÄÄTIN TOIMIA YHTEISKUNNALLISESTI


"Makasin kylvyssä, selasin kirjaa kun lainauskortti 
putosi ammeeseen ja heti muste alkoi liueta, levitä.

Kirja oli kaksi kuukautta myöhässä. Olin raittiilla tuulella.
Päätin toimia yhteiskunnallisesti.
Ajoin kirjastoon julkisella 
liikennevälineellä.

Talo oli korkea ja avara, puolillaan valoa
kun katsoin kirjarivejä 
mieleeni tuli minkkitarha.

Maksoin sakkoni.
Mutta rikokseni 
ei ollut vakava.

Postissa jonotin 
rahaa. Katsoin kelloa.

Kaiken olin saanut 
toimitetuksi tunnissa.

Pidän yhteiskunnasta 
joka toimii. Suomi toimii kirjaston ja postin osalta.

Suomi oikein tuntui 
toimivalta yhteiskunnalta.

Lopun päivää 
makasin sängyssä ja koetin varoa 
kaikkea äkkinäistä."


- Heikki Reivilä, Maa on tähtien taivas, 1989




Vaan eihän se kirjastokirjojen kunniallinen palautus riitä yhteiskunnalliseksi toiminnaksi, hahha!

Huomaa runon huoleton  ja 80-lukulaisen viaton ajankuva: Silloin kun postikin vielä toimi. Silloin kun kirjaston rahoitus oli turvattu, tottakai.
Silloin kun rikos ei ollut vakava. Hhmm. Nykyään tuntuu joskus, että on rikos tarvita muilta apua; vanhuksena, vammaisena, heikkojen voimien hetkellä. Elämänvaikeuksia kun ihmisyydessä riittää. Minä taidan muuten nähdä ne kaikki töissäni pappina Vantaalla-. 
Vaan, voisi tiukimmillaan kysyä, lieneekö rikos jo sekin, että on vammaisen lapsen maailmaan saattanut. Yhteiskunnan paikattavaksi? Maksettavaksi.
Ei. Se ei ole rikos. Meillä kaikilla ihan tämmöisinä on luovuttamaton arvomme. Ihmisyyteen kuuluu sekin, että on voitava pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee. Kukin vuorollamme. Sillä eihän esim. juuri vammaisuutta voi maailmasta koskaan kitkeä pois. Josko joku erehtyisi niin luulemaan. Tai toivomaan.

Elämä, haavoittuvaista. Pidetään huolta toisistamme! <3

tiistai 16. tammikuuta 2018

Korkein! - kiitollisuus ja kaipaus

Talven lämmöksi ja tuulisten päivien lohdutukseksi, miten kukin haluaa <3:





"I would like to decorate this silence, but my house grows only cleaner and more plain-." Winter Love by Linda Gregg

 

Rakastavaisten rukous


Korkein, Sinä joka annat meille
leivän ja viinin ja mahdollisuuden
liittää rakkautemme yhteen
ja muuttaa tuskat keveydeksi
kantamalla ne yhdessä






Korkein, anna meille meidän jokapäiväinen
ymmärryksemme jakaa leipä, viini ja rakkaus
jotta ne moninkertaistuisivat
ymmärrystä suuremmaksi iloksi

Korkein, suo meille Sinun kykysi
tehdä jokaisesta hetkestämme
syvä, hyvä ja yksinkertaisuudessaan
suuri ja pyhä

Korkein, laske kätesi meidän yllemme
niin kuin paimen laskee kätensä
säikyn eläimen suojaksi
ennen kuin laskee taas matkaan
etsimään tietä perille

Korkein, sinä tiedät
vihan pimeät harhat
ja hyvyyden kaikkivoipaisuuden,
anna meille rohkeutta uskaltaa
rakastaa toisiamme
itseämme suuremmalla voimalla

Sillä muuta valtakuntaa, voimaa ja kunniaa
ei maan päällä ole
kuin saada olla rakkauden lapsi
kantamassa rakkautta rakkauden luo
ja tulla sillä elämänpituisesti siunatuksi.
Amen.

-Tommy Tabermann



"Maailman valo löytyy täysin epätodennäköisestä paikasta. Ja sen edessä saa rikkaus kumartaa köyhyyttä ja viisaus viattomuutta (kuten Leena Krohnin kirjoittamassa joululaulussa-)

Valo ei ole siellä mistä sitä etsitään, koska ihmiset etsivät kalliista paikoista kalliita asioita (jos etsivät.) Eivätkä ne siellä ole, mutta ovatpa kuitenkin aika lähellä.

Jos pitää löytää Jumala, se on aina kärsivässä luodussa, ja siksi se on niin vaikea asia."
(mukaellen ajatuksia Salla Ranta 6.1.2018)


Kuvat ovat Pyhän Laurin kirkosta - rakkaalta työpaikaltani <3
jonka perintöä on jo keskiajalta tämäkin; omalla vankalla tavallaan tämä kaunis kirkko
kohti taivaita kurottavine kaarineen,
hienoine holveineen
yhä ja alati
muistuttaa Pyhän Laurentiuksen  olleen juuri köyhien ja vähäisten suojeluspyhimys. Voi rakkaus!
<3 <3 <3

Toivotan sulle kuten ihana, välitön nuori mies osasi toivottaa sitä ihan parasta minkä tiesi, toiselle ikäiselleen, kehitysvammaisten nuorten illassa jossa olin pappina,
ja railakkaat perjaitaipopit soivat taustalla kuten nuorilla kuuluukin; kovaa ja korkealta, ja rakkaalle ystävälleen hän toivotti:

"Hyvää Jumalaa!"

Sitä samaa sullekin, hyvää Jumalaa! Vaikkajosjakun ihminen ois kuinka keskeneräinen ja erehtyväinen, pahakin jopa - antaisko kuitenkin Jumalan vielä olla Jumala - hyvä isä, kaikille. Turva, hyvyys, suoja.

Hyvää Jumalaa sulle!
Siu, Krisse

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Uunoilua



Terapeutti on päässyt jälleen vauhtiin, Uuno nimittäin ;)

Uuno <3

Ravurin uransa jälkeen hän on nyt kypsän iän tuomassa toisessa ammatissaan. Ja kyllä, he löytävät kummasti yhteyden toisiinsa: 


 Tässä on terapoitavan käsien ote irronnut hetkeksi. Hyvin jaksettu silti, ryhtiäkin ylväästi kohennettu!

Meidän Santtu <3 ja Uuno


Ratsastusterapeutti myös kuvissa, terapia-ammattilainen!

Pikkuveli 5v seuraa tarkasti touhuja... Jännittävää!

 Evästä kaikille. Kuivia leivänkannikoita Uunolle...

Taitava tallityttö

...ja kesän mansikoita meille muille!


 Wanhanajan mansikkamaidon kera, namm!


Kepeitä kesäpäiviä ja mansikanmakuja Sinullekin! 


PS. Ratsastusterapiasta vielä muutama sana kiinnostuneille. Uusimmassa Duodecim-lääkärilehdessä kuvataan tutkittua tietoa by Mäenpää Helena, Kela Katri ja Sätilä Heli "Ratsastusterapia liikuntavammaisten lasten kuntoutuksessa", Näin hoidan. (Duodecim 2016;132(13):1278-85). 

Artikkeli kuvaa mm.:
"Tutkimusasetelmien erilaisuus hankaloittaa tulosten vertailua, mutta paras näyttö ratsastusterapian vaikuttavuudesta spastisten CP-lasten kuntoutuksessa on saatu lihas-, istuma- ja seisomatasapainon ja vartalonhallinnan varmentumisesta sekä kokonaismotoriikan kehityksestä. (...) Elävien hevosten kanssa toimimisessa on aina oma viehätyksensä, mutta niille CP-lapsille, jotka syystä tai toisesta (allergiat, hevospelko, pitkät etäisyydet, taloudelliset syyt) eivät pysty käymään talleilla, on kehitetty "mekaaninen simulaattoriheppa" tai "mekaaninen satula". (...) CP-lasten simulaattoriratsastustutkimuksissa 15 minuutin terapiasessio kerran viikossa kymmenen viikon ajan ei vielä parantanut istumatasapainoa, mutta 40 minuutin kestoisen session kahdesti viikossa kuuden viikon ajan todettiin tuottavan tulosta. (...) Omien kokemustemme mukaan simulaattoriratsastus sopii varsinkin vaikeimmin vammautuneille lapsille ja nuorille." 

(Tämä muotoilu on lainattu Jaatinen, vammaisperheiden monitoimikeskus Jaatinen ry:n tominnanjohtajan, lääketiet.tri Miina Weckrothin poiminnasta tuosta artikkelista. )

 
- Näin myös meillä, kokemuksesta kiitollisena. KELA suo vaikeavammaisellemme uuden jakson tätä hyväksi havaittua heppaterapiaa, mikä onni! 


Kerrottakoon vielä,
Vammaisjärjestömme Jaatisen monitoimitalosta/Hki/Malminkartano, tuttavallisemmin "Maja"n  Pelikaanivuokraamosta, löytyy kaiken muun kivan ohella myös ratsastussimulaattori. Sen voi vuokrata kotiin (max 6 viikoksi, jotta mahdollisimman monet vuorollaan pääsevät ratsastamaan). Myös muita vammaisten liikunnallisia- ja huisia harrastusapuvälineitä on lainattavissa Majalta ns. Kenguruvuokraamosta. Huomioithan kesälomatauon 31.7.2016 asti. Lisätietoa: http://www.jaatinen.info/vaelinevuokraamot


Nautitaanhan ulkoilusta - muodossa tai toisessa - jos suinkin voidaan!