Mökillä, menninkäisiä metsästämässä

Voi että tekee ihmiselle hyvää käydä välillä maalla! Ei haitannut vaikkei aurinko paistanut ja villanuttuakin piti pukea kuopukselle päälle. Silti oli mukavaa, leppoisaa, levollista.

  
Saako tuo tuulen suhina kaislikossa runolliseksi, vai mikä lie. Mutta joka tapauksessa, näihin kuviin ihan kuuluvat mukaan runojen säkeet. Kuuletteko ne jo korvissanne...?

Menninkäinen

Syntyi pieni menninkäinen

eikä tiennyt nimeään,

lähti sitä etsimään.

Näki heinän,

näki kuun,

näki kiven,

näki puun,

pienen hassun ryysymytyn

sekä äidin hillopytyn.

Niin sai pieni menninkäinen

monen monta nimeä:

Heinä, Kuu,

Kivi, Puu,

Pieni Hassu Ryysymytty,

sekä äidin hillopytty.

 Eipä osunut menninkäisiä tällä kertaa kameraan. Mutta kaikkea muuta kaunista kyllä!

 

Kokoelma äitini kukkia, huolella vaalimiaan...

 

 

 

 "Heilu, keinuni korkealle... "

 

 Lapseni toiveita

Tahtoisin leikkiä tuulen kanssa
ja kohota korkealle.
Tahtoisin palasen taivasta
ja pilviä tyynyn alle.
Tahtoisin juosta kuin tuulispää
ja löytää sinisen saaren
tai kiivetä korkean vuoren päälle
ja omistaa sateenkaaren.
Tahtoisin tanssia metsässä
ja rakentaa majan puuhun.
Tahtoisin saada myös hopealaivan
ja purjehtia kuuhun.

 

 

Onnellinen lapsuus on salainen puutarha, 

täynnä katoamatonta kauneutta,

aamukastetta, lintujen laulua,

kukkien tuoksua, puiden huminaa,

valoa ja varjoja.

 

 Taitava soutaja!

 

 

Suvi-illan vieno tuuli

[Suomalainen kansansävel. Eino Leino = Armas Einar Leopold Leino e Lönnbohm, 1878-1926.]

Suvi-illan vieno tuuli
Huokaa vuoren alta,
Hongikon polkua hopioipi
Kuuhut taivahalta.

Hiljaa huojuu korven honka,
Kaukaa käkö kukkuu,
Vaieten astuvi vaeltaja,
Mielen myrsky nukkuu.

Levollista mieltä teille kaikille!