Helsingin Uutiset: Vaalikonekannanottoja eutanasiakeskusteluun, omani mukaanlukien

Eutanasiasta

 

 

Jatkan keskustelua, jossa Helsingin Uutiset 4.4.2019 lainasi eduskuntavaaliehdokkaiden vaalikonevastauksia eutanasiasta.
 

Kun puhutaan eutanasiasta, on tärkeää ymmärtää käsitepari ”kuoleman tuottaminen ja kuoleman salliminen” sekä niiden välinen ero - jotta puhuttaisiin edes samasta asiasta. Eutanasia  -sana tarkoittaa ”hyvää kuolemaa”. Hyvä kuolema mahdollistuu silloin, kun saattohoito on mahdollisimman laadukasta: palliatiivisen hoidon ratkaisut käytössä ja hoitohenkilökuntaa riittävästi.

 

Suomen Lääkäriliitto vastustaa aktiivista eutanasiaa. Olen samaa mieltä tämän asiantuntijamielipiteen kanssa. Alla linkki Lääkäriliiton koontiin eutanasiasta.

 

Uutisoidussa Helsingin Uutisten vaalikoneessa otin eutanasiaan kantaa:

 

Suomessa on käytössä ns. passiivinen eutanasia. Olisi vaikea toimia asiassa lääkärien vahvasti esiintuoman kannan vastaisesti. Seuraukset ovat lopulliset - sen vuosi pohdinnan tulee olla äärimmäisen tarkkaa. Kansalaisaloite eutanasialain säätämiseksi tulee aika ajoin eduskunnan käsittelyyn, viimeksi v. 2018 päätyen esityksen hylkäämiseen. Sitä vastoin hyvää saattohoitoa tulee tukea ja edelleen kehittää. Yhtenä näkökulmana on, että vaikeasti monivammaisten elämä saattaa näyttäytyä kärsimykseltä monen silmissä silloinkin, kun se ei sitä ole.

Helsingin yliopiston sosiaalietiikan prosessori Jaana Hallamaa:
"Keskustelu eutanasiasta on helposti yksipuolista. Eutanasian hyväksyminen olisi vaarassa muuttaa käsitystämme ihmisyydestä.
 
Suosituksista, käytännön tilanteista ja määrittelemisen vaikeudesta

Terveydenhuollon eettisiä kysymyksenasetteluja seuraa
 ETENE  - valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta, antaen niistä myös suosituksia. Tällaista toimielintä tarvitaan laajapohjaisiin asiantuntijakannanottoihin monimutkaisissa hoidon määrittelyn tilanteissa. "Neuvottelukunta tekee aloitteita, antaa lausuntoja ja asiantuntija-apua, herättää yhteiskunnallista keskustelua sekä välittää tietoa sosiaali- ja terveysalan kansallisista ja kansainvälisistä eettisistä kysymyksistä."

 
Millaista viestiä kertoo se, että kuolemaa työssään jatkuvasti kohtaavat ammattilaiset, niin lääkärikunta kuin (sairaala)papisto, on enimmäkseen kielteisellä kannalla aktiiviseen eutanasiaan?

Hyvä kuolema on jo nykyisillä ”käypä hoito” -suosituksilla täysin mahdollinen ilman, että joku sen tuottaa tarkoituksellisesti ja tuottamuksellisesti. Myös hoitojen lopettamista käytetään silloin, kun elämä ei ole enää muuta kuin hidasta kärsimistä.

Professori Hallamaa pohtii:

Onko eutanasian vaikein kysymys lopulta se, kuka määrittelee hetken, jolloin elämä on pelkkää kärsimystä ja kuolema on ainoa ovi siitä pois pääsemiselle?
 

"Eutanasiakeskustelu on kanava hahmottomille peloille. Ajatus kuolemasta, jota voi itse hallita, suitsii myös muuta ahdistusta." - Jaana Hallamaa. 

 

 Lue Hallamaan asiantuntijapuheenvuoro kokonaisuudessaan täältä.
 

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/opetus-ja-opiskelu-yliopistossa/eutanasian-vaikein-kysymys-kuka-maarittelee-sietamattoman-karsimyksen

Oma vaalikonekannanottoni liittyi keskusteluun täällä:

https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/759392-valtaosa-helsingin-ehdokkaista-hyvaksyisi-eutanasian-vaikka-asia-on-vaikea-ettei

Eutanasia on melko mahdoton aihe tiivistää lyhyeen vaalikonevastaukseen, sivumennen sanoen!
 

Vammaisperheyhdistys Jaatisen varapuheenjohtajana kannan yhä muistissani usein vuoden takaista DNR -keskustelua, jossa vaikeavammaisille  lapsille ja nuorille oli HUS sairaanhoitoalueella langetettu lukuisia elvytyskieltopäätöksiä ilman, että vanhemmat edes tiesivät asiasta:

 

https://en.wikipedia.org/wiki/Do_not_resuscitate

 

Vanhemmat eivät olleet millään tavoin myöntyneet tähän, että lastaan ei elvytetä eikä käytettäisi kaikkia hoitomahdollisuuksia hänen hyväkseen, tai heitä ei oltu edes informoitu asiasta. Päätökset oli kirjattu lasten papereihin vanhempia kuuolematta, ja saattoivat tulla ilmi äärimmäisen stressaavissa akuuteissa hoitoratkaisutilanteissa. Tällainen DNR-päätös tarkoitti mm. jopa suonensisäisten antibioottien antamisesta pidättäytymistä aivan perushoitotilanteissa täysin hoidettavissa oleviin infektioihin. Kohu asioita purkaessa päivänvaloon oli kiistaton. Laaja selvitys johti eduskunnan silloisen oikeusasiamiehen Riitta-Leena Paunion antamaan huomautukseen HUS:lle.
 

 Tarkemmin tämä hoidonrajaamisesta ja lainvastaisesta toiminnasta HUS:lle oikeasasiamies Paunion toimesta annettu huomautus löytyy tästä linkistä. Vammaisjärjestömme Vammaisyhdistys Jaatinen ry (Mikä ihmeen Jaatinen?) https://www.jaatinen.info/oli  oli turvaamassa vaikeavammaisen lapsen oikeutta hoitoon tulevaisuudessakin.
 

Mitä siis pelätään eutanasiassa, kuoleman tuottamisessa?

 

Aktiivinen eutanasia voisi karkeimmillaan johtaa ”tuo joutaakin jo kuolla” -ajatteluun ja kalteviin pintoihin, joissa lukemattoman varioivissa tilanteissa toisen ihmisen tilan lopullista määrittelyä on vaikea sysätä kenellekään. Tälle kaltevalle pinnalle ei käyty viimeisen eutanasia-aloitteen myötä vaan se äänestettiin kumoon eduskunnassa. Onnistuneimmillaan eutanasia olisi hyvää kuolemaa  - mikä saattohoidossa jo toteutuu - (toki harvinaisin poikkeuksin, esimerkiksi äärimmäisen harvoin kipulääkkeen vaikutus ei fysiologisista syistä tehoa.)

 

https://www.laakariliitto.fi/laakarinetiikka/elaman-loppu/eutanasia-ja-avustettu-itsemurha/

Linkki Suomen Kuvalehden artikkeliin Jaana Hallamaa: Eutanasiasta


PS.

Isojen asioiden äärellä ollaan. Tällaiset asiat ovat niitä maailman vaikeimpia päätettäväksi. Niin läheisenä, poliitikkona kuin hoitohenkilökunnan edustajanakin.
Näitä "yli ihmisen kokoisia asioita" tulee elämässä vastaan. Eikä väistääkään voi.
Sitä vastoin kirjoituksia tulee, kannanottoja menee.
Taustalla se oikea elämä, sen syvyys ja värit, kulloisetkin kullekin päivälle.

Tätä kirjoittaessa oma äitini 78v, joka halvaantui useita vuosia sitten, on joutunut olemaan sairaalassa lähes täysin viimeiset kaksi kuukautta. Hänelle täytyi juuri kolme päivää sitten asentaa peg-ravintoletku vatsanpeitteiden lävitse, kun syöminen suun kautta ei enää halvauksen vuoksi onnistu. Siitä(kin) oli luovuttava-.

Voi vanhenemista! Voi äitejä! Voi meitä, jotka kannamme huolta sairastavista läheisistämme!

Kirjoitan sinulle, joka hengität hiljaa toisen ohimoon, rakkaaseen harmaantuvaan, hellää elämänviisautta keränneeseen. Siinä on elämän hauraus. Ja kirjoitan myös sinulle, joka hengität hiljaa pieneen ohimoon, liian pieneen.

Rakkaaseen.

Et luovu hänestä vielä.
Toivo, pysythän pieni toivo vielä hetken verran täällä.


"Tule vielä kerran
kuin ilta omenapuuhun
ja varista minusta kaikki tuoksuvat kukat.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
ja hengitän hiljaa ohimosi varjossa.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
hyvästi vaaleana yönä."


Aulikki Oksanen,
Maallisia lauluja, 1974

 

I once asked a bird,
“How is it that you fly in this gravity of darkness?”
She responded,
“Love lifts me.”

- Hafiz of Persia

 

 

 

Elämän nuotit. Pysähdy ja kuule.

 

 

He who has a Why to live for
can bear almost any How.

- Viktor E. Frankl (1905 - 1997)


Kuvituksena kuopuksen pikkulapsikuvia
ja "Minä juon nyt kahvia" Oodissa, 03/2019

Lapsellisia asioita osa 2

Olipa kerran pikkuinen peikko,
sellainen karvainen hupaisa veikko,
jolla oli suopursut korvissaan
ja elämän riemua varpaissaan.
Se osasi nauraa auringolle,
sadepilvelle, kasteelle, kuutamolle.
Iloinen pilke silmissään
se teki omia retkiään.
Lapset sen tuntee, mä luulen niin
ja yhtyy sen peikon kujeisiin.

– Vuokko Paavilainen

***

Tahtoisin tehdä puutarhan
Sinulle vartavasten
Sillä se on tarkoitettu
iloksi pienten lasten.

Koivut loihtisin prinsessoiksi,
kuuset hyviksi haltijoiksi.
Ja sellaisia kukkia jotka
tuutivat keijukaislapsia
minä kylväisin puiden alle
Niissä puissa kasvaisi satuja
ja hauskoja tarinoita
niissä olisi ilon marjoja
ja onnen omenoita.

Jos suojelusenkelin taimia
minä vielä jostain saisin
niin polkusi varret aivan täyteen
niitä istuttaisin.
Sen puutarhan portin lukitsisin
ja avaimet käteesi toisin
Kunpa ne suojelusenkelit
minä Sinulle antaa voisin!

– Hannele Huovi

Kevätjuhlaviikko - tämä vaivihkaisten kyyneleiden viikko. Lapset kasvavat. Yllättävät. Ehdin vain katsoa heitä hetken ihaillen - ja yhtäkkiä he ovatkin jo kasvaneet ohitseni.  Näille kevätjuhlien aamuille olen ehtinyt vain huokailla hetken, ihastella kauniita kevätjuhlapukuja, lasten ja nuorten iloa, viattomuutta, herkkää kauneutta, heleitä lauluääniä. Ja se Suvivirsi! Upeat ohjelmat kaikilla, vaivaa nähty, taidot tuotu esiin - suurkiitos opeille ja ohjaajille! Kaikesta.

Mutta myös olen ehtinyt vinkata tai tuskailla vuorotellen missä ovat kaikki aamuksi jo kummasti kadonneet kengät, takit, opettajien lahjat, kortit. Ja miten yksi 6-v ehtiikin jossain välissä parvekkeelle huutamaan täysillä "Kukko kiekuu, kukko kiekuu...!!!" ainakin ikävuosiensa verran toistaen, ja hänellä on kova ääni, jota hän vahvistaa yhä Cantores minores -poikakuoron eskariryhmässä - ja kyllä kiitos, me olemme jo heränneet ajoissa mutta kiitos kiltti, nyt varmasti koko naapurustokin on. Saan kikatuskohtauksen itsekin, salaa. Mutta yritän äiteillä ja olla Se Viisaasti Ohjaava Vanhempi.  Ja muistan miten Afrikassa Kamerunissa kukko todella kiekui klo 6 kaikella mahtipontisuudellaan. Koko tanner jylisi ja toisti sitä kiekua. No, kaipa tänne (länsi)maailmaankin ääntä mahtuu. Ja iloa, lasten iloa! Ja voihan päiväkodin juhlaan aivan hyvin mennä pihalla hypityin hiekkasukin, miksei voisi, trampoliini kun vaan on jo heti aamusta niin kiva. Ei kenkiä ehdi pukea kun on 6 vuotta ja koko maailma taas valloitettavana. Koira hyppisi mukana jos voisi. Tyytyy sitten mekastamaan, sekin, vain pihalla, trampoliinin alla. Oraville ja pommpivalle pojalle.

Kirjoitan kumman keskeneräisiksi unohtuneet kortit valmiiksi vasta juhlasalissa viimeisten juhlasointujen kaikuessa, istuen epämukavasti. Juhlat x neljäs tälle viikolle. Pääasia että tänne ehdin, näin, kuvasin. Ja vaikken olisi kuvannutkaan, tämän hetken muistan. Talletan.

Kuopus, eskariin. 

Erityisoppilas päätti jatko-opiskelunsa. Siirtyy päivätoimintaan, Taas uusi jännittävä alku: Mitä se on, millaista? Miten tukea häntä uudessa?  

Riparille menevä, mainio todistus! Isokenkäinen, yhtäkkiä. Miksei nuorten poikain/miesten suomalainen jalkineteollisuus oikein pysy mukana? Rippijuhlapuku, check. Kengät viimein, check. 

Bonustytär, liikuttavan kausnis, lahjakas, taitava. Ylpeyttä <3 <3 <3 kaikista! 

Kaksi stipendiä. Toinen vaikeavammaisellemme aktiivisuudestaan, ahkeruudestaan. Ansaitusti. Tämän kevään ennätys: Kävellyt kaksi kilometriä yhteen putkeen ilman pyörätuolia ulkosalla, vain ohjaajan tuella ja kannustuksella. Lihashypotoniselle se on upea saavutus! JEEE!

Mitä heistä vielä tuleekaan!

Ja te jo aikuiset nuoremme: Teitä on välillä tosi kova ikävä! <3 <3 <3 Tiesittehän sen?

Arjesta huolimatta, kaikki voi olla myös hyvin. Lapsiperheessä kaikki hyvin.

Te isot ihmiset ymmärtäkäähän,
voi pientäkin joskus ottaa päähän.
Voi lastakin väsyttää päivän työ,
ja häneltäkin huonosti mennä yö.
Voi raivari tulla ja palaa roppu
kun aina on kamala hoppu.

Ei murheet ole vain isojen alaa,
voi pikkuiseltakin pinna palaa.
Voi harmeja sattua aamusta asti,
niin että keljuttaa kamalasti.
Voi äiti huutaa ja ymmärtää väärin,
voi isääkin siepata ylenmäärin.
Voi päivä mennä pipariksi,
niin että on pantava ranttaliksi.

Siis: Koettakaa ottaa lapsenne lukuun,
kun kuulutte samaan heimoon ja sukuun,
ei aina paista ja ole kesä,
eikä kotikaan ole vain kilttien pesä.
Jos paha päivä on sulla ja mulla
niin annetaan kiukkujen tulla,
niin ei aina vallitse riita ja känä
ja pysytään muutenkin terveempänä!

Ämpäreitä, lapioita
rantahietikolla.
Hiekkatornin vieressä
on piste niin kuin nolla.
Askeleita, itikoita,
rantahietikolla.
Mahdottoman ihanaa
on pikkupoika olla.

Merirosvo asuu sängyn alla,
oven takana aaveita on.
Lohikäärme istuu ikkunalla,
mielikuvitus mittaamaton.
Sinä kummastelet pilven teitä,
kuiskaat korvaani salaisuuden.
leikkaat paperista enkeleitä,
lapsenuskoasi ihmettelen.
Tämä elämä on sinun, ei kenenkään muun,
pieni poikani heinäkuun.
Tämä elämä on sinun, lainaksi vain
Sinut vierelleni sain;
Sinä katsot niin avoimin silmin,
vailla epäilyksen häivääkään.
Sinun maailmasi on niin kaunis väreissään.
Kun on tullut sinun aika mennä,
taakse jättää leikit huolettomat,
lennä rohkeasti, poika lennä!
- Kädet suuret meitä kannattavat.

 

– Pekka Simojoki 

Lapsi, joka saa hellyyttä, oppii rakastamaan.
Lapsi, jota rohkaistaan, oppii luottamaan itseensä.
Lapsi, jota kiitetään, oppii olemaan kiitollinen.
Lapsi, joka näkee annettavan omasta muille,
oppii olemaan huomaavainen.
Lapsi, joka saa tietoa, oppii tuntemaan viisauden.
Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden.
– Ronald Russell 

Niin monta kevätjuhlaa tuomenkukkien aikaan. Monta monituista liikutusta! Ja yhtäkkiä tämänkin pienen pojan vauhtivarpaista on kasvanut isokenkäinen, minua pidempi nuori (mies). Minne tuo aika hujahti? Pian rippijuhla. Kyyneliä odotettavissa, jälleen. 

"I Know Who Holds Tomorrow"

 by Ira Stanphill

I don't know about tomorrow,

I just live from day to day.

I don't borrow from it's sunshine,

For it's skies may turn to gray.

I don't worry o'er the future,

For I know what Jesus said,

And today I'll walk beside Him,

For He knows what is ahead.

Ev'ry step is getting brighter,

As the golden stairs I climb;

Ev'ry burden's getting lighter;

Ev'ry cloud is silver lined.

There the sun is always shining,

There no tear will dim the eyes,

At the ending of the rainbow,

Where the mountains touch the sky.

I don't know about tomorrow,

It may bring me poverty;

But the One Who feeds the sparrow,

Is the One Who stands by me.

And the path that be my portion,

May be through the flame or flood,

But His presence goes before me,

And I'm covered with His blood.

Chorus

Many things about tomorrow,

I don't seem to understand;

But I know Who holds tomorrow,

And I know Who holds my hand.

Stipendinsaaja <3 Arlan Leppävaaran TELMA -koulutuksesta. Ja ylpeä äiti.

http://www.keskuspuisto.fi/valmentava

ONNEA KAIKILLE kevättä juhlineille pikkupirpanoille, koululaisille, valmistuneille, ylioppilaille, ammattiin valmistuneille - ja nyt kesälaitumille! Onnea kaikille, joille tie ei ollut varsin helppo saati stipendejä satanut. Onnea! Hengitetään välillä. 
Muista: Metsä on kaunis ja kesäinen vaikka olisi kylmä ja sataisi. 

 "Metsässä olisi hyvin hiljaista, 
jos vain ne linnut laulaisivat, 
jotka osaavat parhaiten." 

- Henry van Dyke
(1852–1933) oli yhdysvaltalainen runoilija

Lapsuus, muistot, musiikki

Iloinen tyttö 

"Olen polvella isän istuja,
olen äitini tunttarulla,
olen mummun muru,
eikä haita suru,
niin ihmeen hauskaa on mulla."

 - Immi Hellen


Aina huhtikuussa minulle käy niin, että muistelen enemmän isääni. Lapsuuttani. Kaipaan jotain ja jonnekin - kuin taas jonkun turvallisen suuren ja luotettavan syliin. Niin, isäni polvelle.
Huhtikuuta se oli silloin kun isäni äkisti kuoli sydänkohtaukseen. Minä 11vuotta, lapsuuden loppu. Aika ennen ja jälkeen.

Olen kirjoittanut isälleni tämän runon:

muisto

nuken
amputoitu
käsi

valuu

menneisyyden

sahanpurua

jossa

yhä vielä

aistin

isäni

tuoksun

ja laulun

aikana jolloin

totuus

- se yksinkertaisinkin

tuntui

vielä

todelta

ja

mikäs

sen

mainiompaa:

puuseppää

aina

tarvittiin!

- Kristiina Kartano

Piano

BY D. H. LAWRENCE

Softly, in the dusk, a woman is singing to me;

Taking me back down the vista of years, till I see

A child sitting under the piano, in the boom of the tingling strings

And pressing the small, poised feet of a mother who smiles as she sings.

In spite of myself, the insidious mastery of song

Betrays me back, till the heart of me weeps to belong

To the old Sunday evenings at home, with winter outside

And hymns in the cosy parlour, the tinkling piano our guide.

So now it is vain for the singer to burst into clamour

With the great black piano appassionato. The glamour

Of childish days is upon me, my manhood is cast

Down in the flood of remembrance, I weep like a child for the past. 



Kuva: Pinterest 
Runoilija: Immi Hellenistä voit lukea lisää täältä
Perhettä ja sukua: Isäni isoveljestä Paavosta on osa elämäntarinaansa kerrottuna hienossa dokumenttielokuvassa Sodan murtamat, 2016. Tässä kuvassa, klik on nimittäin kovasti isäni näköinen mies - mutta veljpoikahan se <3!



 Annetaan musiikin ja kauniiden muistojen hoitaa!

Keijuja ja kummilapsia

 Minulla on useampi ihana rakas kummityttö, se on elämän iloa.
Tässä Beeda, kevyt keiju, kaunotar! <3

"Pienet tytöt ovat kuin voikukat.
Eivät ne unelmoi
voitoista taistelutantereilla,
vaan ovat kevään sisaria,
joissa virtaa tuleva elämä.
Ne riisuvat jalat varpaisilleen
ja juoksevat kevääseen
röyhelömekossa kylmää uhmaten.
Niin ovat pienet tytöt 
kuin voikukan hahtuvat.
Mutta minne ikinä maailmassa
juurtuvat pienet tytöt ja 
voikukat, siellä elämä jatkuu."
                  - Hillevi Myllylä

 

 Yhteiset hetket, leikit. -Piiloon! Ja muu mielikuvitus!

 Untuvana leijun jo! Pieni tyttö tanssii, tanssii, tanssii..!

Kummitäti <3 kummityttö!

 Balettityttö Gerda <3
Kuvissa siis isosisko ja sen rakas pikkusisko. Ja jossain taustalla vilistää meidän Kuopus.
Kiitos teille vanhempansa, että sain nämä hetket lainaksi - ja luvan kuvata pienet keijut, prinsessat!

 Tuulen tyttö, pilven poika.
Lapsi liihottaa leijan lailla.
Elämä leijailee hetken kevyen kerrallaan
kuin silkkiperhonen.
Sade kuiskuttaa satuja korvaan.

Lapset ovat vapaita,
minun on siitä vastuu. 
             - Minna Moisanen

Kummilapsille ja -vanhemmilleen aion jakaa täällä blogissa pian kivoja yhteisiä ideoita.
Annetaanhan aikaa,
syliä ja sydäntä toinen toisillemme!

Haleja teille kaikille ihanille, suloisille, rakkaille, viisaille ja hassunhauskoille kummilapsilleni, isommille ja pienemmille! Voi että te kasvatte nopeasti! <3 <3 <3 Nähdään!