Ihmeköynnöksen alla

Hei taas, ystävät - olipas minulla jo teitä ja bloggaamista ikävä! 

En vain millään ehtinyt kirjoittaa aiemmin. Minne ne päivät ihan sulavat alta, ihmettelen. Olemme jo takaisin Suomessa, mutta postailen tässä muutamia Espanjan tunnelmia yhä.

Vahti oli kyllä vierellä ei vain näy kuvassa (pensaan takana ja altaassa)

Palattuamme kotiin kuopus sai kuumeen kahdeksi päiväksi. Onneksi toipui nopeasti. Ehdimme jo miettiä, kannattaako matkustelu ollenkaan näin pienen kanssa, jos hän saa siitä (aina?) mukaansa taudin, rassuparka. Kun juuri ennen matkaa oli pitkään kipeänä ja taas heti matkan jälkeen. No katsomme miten jatkossa, toivoen, jospa tämän kesän taudit olisivat nyt tässä, yhdessä sumassa. Nyt kuopus on taas oma rasavilli itsensä. Ilman huolen häivää hän nauttii kesäpäivää -.
Lauantaisen runon ja suven päivän kunniaksi hiukan lisää ihan oikeaa runoutta: 

Heinäkuun lapsi 

En ilman mä lempeä elää voi,
mun äitini oli niin hellä.
Minä halajan lempeä, lämpöä, oi
ja lemmessä lämmitellä.

Minut vihurit vieraille rannoille toi.
Vilu täällä on värjötellä.
Vain virret kolkot mun korvaani soi,
suru kun oli sydämellä.

Olen lapsi ma heleän heinäkuun,
minä kaipaan kaunista säätä.
En kestä ma ivaa ilkkuvan suun,
en karsahan katseen jäätä.
Minä rakastan laulua laakson puun,
en tunturin tuulispäätä.

                       - Eino Leino

Ystäväperheen isä ja poika merelle tähyillen.

Vettä ja valoa, naurua ja iloa! Ystäviä ja yhteenkuuluvuutta.
Niistä on hyvä loma tehty.

Tämä "Veri" ei ole vettä sakeampaa...

Raikasta, ihanaa, namm!

Kaikki meistä tarvisivat tällaisia päiviä, jolloin saa tankata niin aurinkoa kuin ystävyyttä ja läheisyyttä. Siksi kai loma onkin niin hyvä keksintö. Sen soisi ihan kaikille! 

...ja kokemuksesta heti muistan, kuinka eräänäkin omaishoitaja-kesänäni ainoa kesäinen oma rauhallinen hetkeni oli syödä jäätelöä Espalla. 10 minuutin pikaloma. Kuuntelin katusoittajia, katselin ohikulkevia kesästä nauttivia ihmisiä ja aurinkoisella nurmella makoilevia nuoria. Samalla kun minun itseni oli jo pian taas kiirehdittävä kotiin silmälasisovituksesta (jonka syyn varjolla olin sillä kertaa karannut hetkeksi ;) ihminen muistaa muuten vuosien takaa aika hassuja yksityiskohtia. Vaikka niin paljon toisaalta unohtaakin -. Muistan, että itkin. Väsymyksestä ja huolesta, kun vammainen lapseni oli taas vakavasti sairaana. Tiesin, että minun piti hetipian palata vaihtamaan kahdelle vaippoja (yhdelle vaippaikäiselle ja toiselle vaikeastivammaiselle, joka toki tarvitsee niitä vieläkin-) ...syöttämään, lääkitsemään, nostamaan, pesemään, pukemaan, riisumaan, lohduttamaan, silittämään, laulamaan. Rakastamaan.

Jaksoin sen kaiken omaishoitajana yhdeksän vuotta. Ehkä sulatan siitä kertynyttä väsymystä pois toiset yhdeksän vuotta. 

En tiedä? 

Mutta nyt väsymys tuleekin ihan siitä kaipauksesta, että tuo vammainen lapsi (nuori) ei enää ole koko ajan sylinmitan päässä. Käyn hänen luonaan usein ja hän kotona minun ja meidän luonamme. Mutta ei se ole sama asia.  

Tämä minua aika ajoin hiertää. Syö naista. Tänäänkin. Ikävä. Rakastan kaikkia lapsiani niin paljon - mutta he eivät voi kaikki olla luonani yhtäaikaa. Saati kaikkialla mukanani. En vain riitä siihen. (Uupumukseen saakka venymiseni jälkeen enää; rytmihäiriöideni jne jälkeen enää).

- - -

Että älkäähän ihmetelkö, jos näette Espalla julkisesti kyynelehtiviä jäätelöä syöviä naisia, minkä ikäisiä tai -kokoisia tahansa. Heillä saattaa olla isoja huolia, näitä yli ihmisen kokoisia. 

Tiedättekö, olen kuitenkin hyvin kiitollinen tästä hetkestä.

Kun on (melkein) kaikki hyvin.

Kipu kai kuuluu elämään. Aina jonkinlainen. Kullakin omansa.

Mutta tämäkin loma kantaa taas arjessa eteenpäin!

Nämä lomapäivät ovat silkkaa nautintoa, näillä jaksaa pitkään!

Kuopus ja kaveri

 

"Sim, sim simsalabim... sala bimbim salabim, vi simmar tillsammans.."

Huomaa taiteellisesti ojentunut varvas

Ihmeköynnös (Bougainvillea)

Ystäviemme Espanjan terassilla kasvaa ihana, ihmeellinen ihmeköynnös. Mikä hempeys -  kuin romantiikan alkujuurilla -  tuo vaaleanpunainen väri! 

Tällä terassilla oli ihana nauttia ne kello viiden teet, perienglantilaisittain. Ja illan mittaan toki muutakin virkistävää!

Kukka on saanut nimensä ranskalaiselta amiraali Louis Antoine de Bougainvilleltä, joka löysi ihmeköynnöksiä Brasiliassa v. 1768. Rakkaalla kasvilla on kuin onkin monta nimeä eri puolilla (sub)trooppista maailmaa - ainakin Napoleón, veranera, trinitaria, Santa Rita tai papelillo. Oi, miten söpö nimi, tuokin papelillo. Voin melkein kuulla kuinka tähän kasviin höpsähtäneet puutarhurit ovat höpötelleet kasveilleen tuota nimeä - eikö melkein joka puolella maailmaa puhutakin kasveille, jotta ne kasvaisivat paremmin (hiilidioksidihöyryissään). Vai lieneekö se vain legendaa tai mummojen höpinää - ei taida olla kun papelillosta on kysymys. 

Hiukan vaivaa nähden tämän ihanan kukan talvehtiminen onnistuisi myös Suomessa huonekasvina. Ehkä joskus sitten kun lapset ovat isompia, onnistun jakamaan huomiota tarpeeksi kukillekin - nyt en uskalla edes yrittääkään. Tässä asiassa voin ihan huoleti sitkutella, vaikken noin muuten sitä kannatakaan ;) Tosin orkideatkin menestyvät meillä hienosti jo nykyisellään vaikka ovatkin vaikeahoitoisten kukkien maineessa. Jos ette paljasta salaisuutta kenellekään, mainittakoon kuitenkin että herraseni hellässä hoidossa, eivät suinkaan minun . Viherpeukalon vikaa, sitäkin hänestä löytyy! 

Köynnöksestä laillani kiinnostuneille lisätietoa suomeksi täältä  ja englanniksi täältä).  

Mukavia kesäpäiviä ja kukkien tuoksua teillekin,
täällä piipahtaneet lukijat! <3