torstai 23. toukokuuta 2013

Kato, äiti! (ja se arvonta!)

Hei rakkaat ystävät, te kärsivälliset...!

Tämä postaus ei tule sattuneesta syystä ajallaan ja tulee taas vähän erilaisena kuin piti. Hmm, onko mikään postaus ollutkaan ihan sellainen kuin alunperin piti. Ei, ja hyvä niin.

Viivytyksen syitä:

Tulin hiukan kipeäksi, pää- ja kurkku-. Tänään jo parempi, onneksi.

Minulla oli tärkeämpää akuuttia puuhaa iltaisin. 

Kuten kaivaa pinseteillä rusinaa itkevän kuopuksen sieraimesta. "Te meni tonne", sanoi hän ja osoitti nenäänsä. Meillä oli mukava rusinoidensyöntituokio. Ollut, kyllä.  No tämä lapsi ehtii minne vain. Samana päivänä muun muassa kastella kukkia kaakaomukistaan ja paahtaa sipsiä leivänpaahtimella. Vain muutama luovuuden kukkanen mainitakseni. Ja ettenkö olisi vahtinut!  Kyllä. Mutta hän käyttää joka sekunnin. Jokaisen. Sen kun selkäni kääntäen haen jääkaapista jotain lisää (3:n metrin matka pöydästä) tai kumarrun sitomaan kengännauhani pihalla. Vikkelä pieni mies, sanon. Älykäs, korjaa hänen isänsä. 


Toivon, että poikarassun loppuillan hokema, Ei enää lutinaa nenään, tosiaan osoittautuu todisteeksi älykkyydestään. Ja kyllä hän sentään antoi ottaa sen pois. Isä piteli kiinni ja isosisko näytti taskulampulla valoa, jutteli rauhoittavasti. Eikä tarvinut lääkäriin asti, tällä kertaa. Se on pääasia. Äiti urhea käytti pinsettejä taitavasti. Noo, neljän lapsen kokemuksella. Yhteensä kahdeksan kun miehenkin lapset lasketaan. Jotain ne siis opettavat vanhemmilleen, sentään. Kasvattavat äitejä ja isiä. Josko toisinpäin. - Kin.



Elämme sitä aikaa, kun voikukkiakin ihaillaan kauniina, ihanina pihan koristeina. Tuovathan ne auringonkeltaista, hmm... joo-o. Miksei. Muuta totuutta ei noin pienelle raaski vielä sanoakaan.

Tunnista kukka! Ja pysähdy ihastelemaan sen kauneutta.

Nautitaan pienistä hetkistä. Juodaan kahvia kauniista astioista! Hyvässä seurassa. Onko elämässä mitään sen tärkeämpää!

Silitä kissaa. Ystävän antamaa. (Kiitos, Terje!)

Talletin tämän kukan, ainakin ja edes tänne. Kun pieni vikkelä mies poimii niitä innolla talteen pihalla. Puristaa pieniin hikisiin nyrkkeihinsä. Tutkii, nuuhkii syvään, repiikin välillä. Tai tuo ne äidille innolla hymyten. Voi kiitos.

Rakas pieni kahvinkaataja

Ja taas mennään - mieluummin juosten!
 Mutta se arvonta! Viime postauksessa pysähdyin hetkiin ikonien äärellä. Ja taiteilija Sari Stajévic-Teodosinin Ateljé taidepysäkiltä täältä valitsimme jotain pientä ja kevyttä arvottavaa. (Helppo postittaakin voittajalle!)

Arvomme nämä kuvassa näkyvät asiat: Sarin ikonit kätevässä magneettikoossa (no vaikkapa sinne jääkaapinoveen!) ja hetkiin pysähtymistä vaalivan pienen, suloisen kirjan.
Elämän hengästyttämille juuri sopiva kirja! Täynnä vilttiin kääriytymisen lämpöä ja toisin katsomisen oivallusta. Kosketa, katso, kuuntele. Ihmisiä ja luontoa lähelläsi. Ja jotain salattua, meitä suurempaa.
 Silitä. Vaikka sitä kissaakin. Jo kivettyneeksi luultukin sellainen voi oikeanlaisesta  kosketuksesta herätä eloon. Rakastavasta katseesta, kevyestä kosketuksesta. 

"Kauneinta mitä voit nähdä on toisen ihmisen hyväksyvä katse. Synnymme ihmiseksi toisten katseiden alla." Osaisiko sitä sen paremmin sanoa.
 Katsominen ja ikonit liittyvät yhteen. Niin, ja viisaat kirjat. 
Kirjotut rukoukset, nuo kätevät magneetti-ikonit ovat varmasti oikeassa seurassa tullessaan arvotuksi yhdessä erään tuollaisen viisaan kirjan kanssa. 

 "Varjele keskeneräisyyttä. (Tämä on jotenkin koskettava teksti minusta. Sallikaa siis, että lainaan tähän siksi pidemmän pätkän.

"Meissä on särmiä ja keskenkasvuisuutta, joka on tuhoisaa sekä itsellemme että lähellämme oleville. Mutta meihin kätkeytyy myös sellaista matkalla oloa, jonka kanssa voi ystävystyä. Voi katsoa ymmärtävästi, aavistaa haavoissa lähteensilmän, josta tihkuu raikasta vettä. 
 Fransiskaanipappi Richard Rohr kertoo navajo-intiaanien matonkudontaperinteestä. Käsinkudottujen mattojen koristekuviot ovat täydelliset - paitsi jokaisen maton yksi kulma. "Miksi jokaisessa matossa on kudontavirhe samassa kohtaa?" asiakas kysyi. "Virheellisestä kohdasta henki kulkee sisälle ja ulos."
Täydelliseksi rakennettu yhteiskunta tai täydellisen kiiltävä ihmisen julkisivu on kuin muuri, johon elämällä ei ole tilaa juurtua. Halkeamat tarjoavat kasvupaikan uudelle elämälle. 
 Katso kärsivällisesti haavojasi, niitäkin jotka ovat kivuliaimpia. Katso lempeästi ja varjelevasti keskeneräisyyttäsi. Siitä, mikä on mennyt täysin rikki, puhaltaa jonakin päivänä virkistävä tuuli." 

Tähän tekisi jopa mieli sanoa "Aamen."

 Jotain tällaista olen itse kokenut. Äitinä, ihmisenä, puolisona. Vammaisen lapsen äitinä, erityisesti.

 Ja olen oppinut pysähtymään ihailemaan voikukkienkin kauneutta. Lapsen kanssa. Lapsi katsoo toisin. 


Ystäväni Sarin maalaamasta ikonista jälleen tämä kuva. Aihe löytyy häneltä myös julisteeksi painetussa muodossa. Vaikka työhuoneen seinälle. Tuhansia ja taas tuhansia kertoja vuosisatojen aikana kopioitu aihe. Muistilappu taivaasta, kuuluu eräs ikonien määritelmä.


Ota valokuva, kehottaa kirja vielä. Tallenna hetkiä, muistoja, nauruja. Sydämiin ja kansioihin. Ja poimi myös kukkia!

Tärkeä kysymys leikkimökin seinältä. Ei liian monta. Eikä liian vähän. Sopivasti. Naurulla nauttien. Elämästä on lupa iloitakin! (Sillä surujahan meillä kaikilla riittää, myös siitä pitää elämä huolen...)

Jaha, magneettiset ikonit kääntyvät nyt väkisin väärinpäin tähän. Annan periksi kopioituani tämän kuvan jo neljästi, kääntämisen ja tallentamisen jälkeen. Kääntäkää te lukijat päätä kallelleen välillä, jooko? Opetellaan katsomaan toisin. Niinkuin arvottava kirjakin juuri vinkkasi, hih.
Sarin maalaamasta ikonista pala on päässyt myös kansikuvaksi Rinneviestiin. Löytää tuossa lehdessä varmasti ymmärtäjänsä, ilman sen suurempia selityksiä.

  
Toivotamme nyt Sarin kanssa teille oikein hyvää arpaonnea! Vain kommentoimalla tämän postauksen kommenttiboksiin jotain kuten vaikka "osallistun arvontaan" (ja nimimerkkisi riittää tässä vaiheessa) voit voittaa - joko kirjan tai ikonimagneetit. Arvon ne siis kahdessa erässä. Jätä viesti, ihan mitä vaan! Numeroin viestit ja nostan sitten numeroidut laput esiin arvottavaksi. Joku lapsista toiminee onnettarena tai öö.. onko sille edes maskuliinista vastinetta...? Onnenpekkana? eikun sehän ois se voittaja jo.  (Tasa-arvoa, hei!)

No niin. Eiköhän näillä ohjeilla. Vielä teille perhonen leikkimökin ikkunasta. 
Pysähtykää, katsokaa kaikkea kaunista. Hetken.


11 kommenttia:

  1. Heiii, mukana arvonnassa! :)
    Jotenkin ihanan lohdullinen tuo lainaamasi teksti. Halkeamat - niin kipeitä, mutta kaiketi myös tarpeellisia. Ilman säröjä kaikki on vain sileää pinta vailla ulottuvuuksia. Vaikka totta puhuen sitä toivoisi, että jokunen särö olisi jäänyt syntymättä...

    Valoa, iloa ja siunausta sinulle siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuula!
      Totta tuumit. "Kaikki, mikä ei tapa.., EI kuitenkaan myös vahvista". Ei aina, vaikka sanonta niin väittääkin. Oman elämän sanonnat voi kai muokata uusiksi tarpeen mukaan. Säröytyneelle paikalle jää usein heikompi kohta, tai ainakin arpi. Ja sen kanssa on vain tultava toimeen. Suojelematta kuitenkaan itseään liikaa. Siinäpä sitä onkin tekemistä, itselle sopivan tasapainon etsimisessä.
      Joten, kohti uusia arpia ja uusia ryppyjä, rohkeasti eteenpäin ;)!

      Poista
  2. Oi-oi, sullapa loistavia kuvia. Miten pystyt yhä näyttämään noin nuorekkaalta. Huh!

    Mukana arvonnassa. Kauneutta tulevaan kesään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Oisko tuo nuorekkuuteni salaisuus kelpo geenit, hyvät elämäntavat ja sisältä loistava valoisuuteni, hih! Ei mutta totta puhuen, eihän tässä vielä ihan ikäloppuja ollakaan, muistaakseni!? Sitäpaitsi, eikös ikä ole vain numero. Ja muuten, olen tullut vähitellen vakuuttuneeksi siitä, että lapset kyllä pitävät nuorekkaina ja elämänvauhdissa kiinni. Toki muutamia harmaita hiuksiakin aiheuttavat sitten - noin vastineeksi.
      Stä samaa, kaunista kesää ja aurinkoista mieltä!

      Poista
  3. Minäkin osallistun...Blogiasi on kiva lukea - kuin hetken hengähdystauko arjen keskellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sissi! Onpa mukavaa, että löysit tänne, niin arvontaan kuin blogin lukijaksikin - tervetuloa! :)) Kiitos kauniista sanoista, on rohkaisevaa kuulla pientä palautetta silloin tällöin. Sitten jaksaa tällainen pieni blogistikin eteenpäin taapertaa... Jatketaan, kohti kesää! Ja leppoisaa viikonloppua!

      Poista
  4. Mukana arvonnassa myös :) Ihana, pitkä postaus tämäkin, kiitos Kristiina kun jaksat kirjoittaa! t. Satu S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Satu! Ilahduttava kuulla että tykkäät. Välillä jo mietin itseksein, oliko jo liiankin pitkiä postauksia. Mutta, asiaa on paljon ja omin tyyli varmaan vielä kirkastuu kokemuksen karttuessa - siihen luotan blogisti-epätoivon iskiessä. Hyvä niin, jos ja kun en ole onnistunut karkoittamaan (ainakaan kaikkia) tietä lukijoita jaaritteluilla, hih.

      Onpa ollut tosi kiva saada vastauksia tähän postaukseen! Pakko kiitellä vielä kerran.
      Arpaonnea kaikille :) ja tapaamisiin!

      Poista
  5. Hyvä oli myös Kotimaassa julkaistu haastattelusi :)
    Kaarina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kaarina,
      Sinäpä olet tarkka lukija, kiitos kehuista! Ja kyllä, henkilökohtaisia asioita jaettuaan sitä onkin näköjään aikamoisen aralla mielellä siitä, kuinka tulee vastaanotetuksi. Tällä kertaa hyvin lämpimästi ja rohkaisevasti. Kaunis kiitos. Hyvää viikonloppua!

      Poista
  6. Tiedoksi ARVONNASTA: Hups, unohdin tykkänään kertoa arvontaan osallistumisen päättymisajan! No tekiessä oppii. Tehdäänpäs nyt vaikka niin, että osallistumisaikaa on vielä sunnuntai-iltaan 26.5. klo 21 asti. Nyt viikonloppuna kun ei kusti polje eikä posti kulje kuitenkaan.

    Vielä ehtii, kommentteja kehiin vaan! Ja postittelen sitten maanantaina palkinnot - jos saan osoitetiedot voittajilta siihen mennessä.

    Arpaonnea kaikille! Jos ehdin, postailen muuta tähän väliin ennen sunnuntai-illan jä-ri-syt-tä-vän jännittävää arvontaa ja voittajien julistusta :) Pysykää siis linjoilla!

    Ihanaa, SE ON PERJANTAI NYT!

    VastaaPoista

Eduskuntavaaliehdokas 2019 kirjoittaa motolla:

"Life is like a box of chocolates.
You never know what you´re gonna get."
- Mom of Forrest Gump, appered in the film 1994

Kommentit, ideat, yhteistyö s-postiin tallessamaailma@gmail.com