keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Lätkässä


Tänään ehdin tehdä sellaista, mitä en vielä aikuisiällä koskaan, hih -

Lätkämatsissa! ex tempore.

Todellinen harvinaisuus itselleni. Mitenhän teille?


USA - Slovakia 
Nopeat syövät hitaat tässäkin lajissa. Ja varsinkin tässä. Eka maali tuli vain 15 sekuntia ottelun alkamisesta. Jo melkein liian helppoa...
 Poikien äidinhän täytyy tehdä mitä poikien äidin täytyy tehdä. Oli toooooooosi hauskaa!

Ihan oikeasti tykkäsin. Olikohan se yllätys? Itselleni ei - mutta muille ehkä. Välillä ihmisen täytyy saada huutaa. Edes jonkun, minkä tahansa, syyn varjolla. Miksei siis lätkän? Rentouttaa! Melkein katarttinen kokemus, sanoisin jopa. Tämänhän jo melkein kaikki tiesivätkin. Minäkin toki oletin niin jo ennalta, mutta sen kokeminen itse on silti aivan eri asia. 

Olin mukana koululuokan vanhempain kiintiössä. Kiintiönaisenakin? ehkä.

Älä siellä analysoi, vaan PELAAA....!
 Pakko ostaa popparia ja jotain mutusteltavaa, huomasin. Jännitys tarttuu käsinkosketeltavaksi ja ymmärrän nyt purkkaa jauhavia valmentajia ihan täysin :)


Stana vs. Bishop maalivahteina - eikä enää naurattanutkaan
Nyt yritän koota pientä raporttia iltapäivälehtien urheilusivun lennokkaaseen tyyliin:  (vertaa esim IS Urheilu -palsta 14.5.2013)

"Stana oli Slovakian voiton eräs pääarkkitehti, torjuen 20 laukausta. Kun taas USA:n mokke Bob Bishop oli avauserän kuin muissa maailmoissa. (No iltapäivälehtihän uumoili koko jenkkilän joukkueen kärsineen krapulasta ottelun ajan. Nähty kuulemma viihteellä edellisiltana. Namu -yökerhossa vieläpä!) Tjaa-a. No jokin oli syynä siihen, ettei herätys oikein onnistunut. Liikaa viiniä piispalle? Itsetutkiskelun paikka! Ensin tämä Bishop-parka sekoili maalin takana ja toisessa ohituksessa löysä kiekko sujahti maaliin hänen haaroistaan. Huh huh! Piispan kannattaa varustautua paremmin moista vastustajaa kohtaan. Valvokaa - valppaina siellä! Tämä kaveri kun pitää aina ottaa erityisen tosissaan. Ei auta hyytyä, pelko pois ja - päin!

Mikäli olisi voittanut tänään, Yhdysvallat olisi saanut puolivälierissä vastaansa joko Ranskan, Latvian tai Saksan. Tappion myötä joukkue kohtaa heitäkin pahemman vastustajan; Venäjän tai Suomen."

No se tiedetään, että liikaa viihteellä viihtyessä vastustaja vahvistaa asemiaan. Ei suurikaan salaisuus. Ottakaas pojat opiksi. Nyt vielä jälkiviisaan jossittelun lisäksi kunnon annos moralismia tähän, ehdotan? 

Olipa rankkaa raportoida ip-lehtityyliin. Palaan siis hiukan säikähtäneenä takaisin leppoisa perheenäiti -sarkaani. Vieläpä mielelläni.


 Jeeeeeee! Irtokiekko kumminkin kopahti kohdalle.






4-1 Slovakian voittoon. Koululaiset pohtivat kiivaasti erilaisia selittäviä taktikointi-strategioita. Hyvä vihollinen, huono vihollinen. Onhan niissä eroa... vai onko? Kenet kohtaisit mieluummin, seuraavaksi?


Mikä energiamäärä, mikä huuto ja tunnelma - vaikkei ollutkaan edes Suomen peli tämä. Ne liput on kuulemma loppuunmyyty kun nostetta on ollut matkassa. Voin vain kuvitella kannustuksen määrää kotiotteluissa.

Näin puolueellisesti postailin, huomaan etteihän minulla ole jenkkipoikia kuvissakaan juuri! Sorry. Omaa vai heidän tahmeuttaan -- Äh. En minä tiedä.  Tämä on siis taas yksi elämänalue, josta en ole ihan kartalla. (Lue: ... tiedä mitään). Kuulostaa varmaan samalta kuin jos sumatralainen sosiologi luennoisi löylylämpömittareista ja erilaisten kiukaiden eroista vain yhden saunomiskerran perusteella. 

Vaikka sohvakatsomossa sentään olen ennenkin viihtynyt (lue: kääriytynyt miehen kainaloon olettaen ettei se ei pääse karkuunkaan siitä ihan heti...) ja desibeli on noussut muiden mukana. (En tosiin pariin viime vuoteen sitäkään: en ole ehtinyt katsoa lätkää lainkaan, taaperon perässä juostessa). 

Päätän siis ohukaisen raporttini tällä erää tähän.

USA nyt vain oli tänään tehoton. 

Jälkisanat: Onneksi tänään ei nähty Areenalla mitään veristä väkivaltapeliä. Siinä tapauksessa tämä raportti olisikin ollut ihan erilaista tekstiä. 

Illalla ehdin vielä älykkääseen ja koukuttavaan kirjallisuuden maailmaan. Ei sillä, etteikö jääkiekko olisi parhaimmillaan älykästä sekin ;) 

  Mutta kirjallisuudesta on pakko tehdä ihan eri postaus, muuten menee pitkäksi kiekko. Ja puurot ja vellit sitäpaitsi sekaisin; jääkiekkoilijathan eivät kuulemma tunnetusti edes lue kirjoja. Joku raja - tähänkin blogiin!  

Ps. Pahoittelen postauksen kliseiden helinää tänään. Kun ei tunne asiaa, puhuu näköjään kliseillä. Tutkijaminäni huomio: huomatkaatte blogistin suuri pyrkimys itsereflektointiin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja, ideoita, yhteistyötä? s-postiin tallessamaailma@gmail.com