perjantai 17. toukokuuta 2013

Kakkua ja kirjallisuutta

... on taas nautittu. Vanhenin vuodella. Ja mikä tärkeintä, viisastuin - toki... vähintään viisinkertaisesti ;)

Tässä kuvassa kylläkin äitienpäiväruusu...

Kuva by Matti Karppinen/ Kotimaa -lehti

  
Mikä ihana meri! ...ja keväiset valkovuokot

(valokuvaaja jälleen Matti Karppinen/Kotimaa)


Tuuli tuivertaa hiuksissa, meri tuoksuu, lokit kirkuvat. Aurinko! Itse asiassa tuntuu, että tänään tuli kesä. Ainakin meille tänne Helsinkiin. 

Päivääni mahtui paljon jännitystä: lätkämatsi Suomi-Slovakia (huh, mikä matsi! Hyvä Suomi!!!) ja Euroviisujen kotikatsomo (Jee, taas Suomi jatkoon!

ja tokihan kotoisemmin, omalta kannaltani vielä lasten kortit, paketit, ystävien muistamiset, herraseni halaukset. Iso lämmin kiitos vielä kaikille! Varsinkin facebook tuo aikuisellekin onnittelut perille, piristävää! Onneksi olette olemassa siellä - te kaikki. Ja te siellä, hyvät blogin lukijat. Kiitos.




Tässä iässä kynttilöitä ei enää lasketa. Hymyt, valo ja ilo, naurut lasketaan. Halaukset. Muistetaan - ja viivytään hetki, kiireettä. 

Tytär muisti kirjalla -  niin kuin vain huumorintajuinen 19 v osaa ;)

Voipi äiti sitten ottaa (edelleen?) rennosti tuon kokkailun ja kaiken kotikulttuurin rakentamisen...Kuulemma.

Söpö Akuliini, niin sympaattinen aina! Kääk!
ja pst! vinkki: joskus voi varmistella ostamalla itselleen tuoksulahjan jo ennalta lentokentältä, eikös! Ainakin silloin kun edellinen, miehen ansiokkaasti ostama puteli jo uhkaa loppua. Olen aivan koukussa tähän Valentinon tuoksuun. Tunnustan. Kunhan tuoksun edelleen yhtä kukkaiselta.

 Koskapa lupailin viimeksi kirjallisuuspostausta, eipä jätetä teitä pelkän anti-Strömsö-analogian varaan. Tässä pikavilkaisu viimeksi lukemiini opuksiin.

Ikisympaattinen Nicke Lignell ja kirjallisuusbloggaaja. Jo ammattinsa vaatimana ;) Kirjallisuuden kiivaat keskustelupiirit nimittäin kutsunevat jälleen syksyllä.

Mutta nyt on meneillään jotain ihan muuta. Kun vaan ehtisin! Jännitystä edelleen ilmassa. 

Tällä kertaa dekkarissa, joita en lajityyppinä yleensä edes lue! Tämä sarja on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Robert Langdon seikkailee taas...

hektisenhurjalla vauhdilla. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Uskonnollista viittausta ja ihan puppua popularismia, faktaa ja fiktiota. Soljuvasti sikinsokin. Säikähtäneellä tahdilla. Selostuksen sarjatulta, josta kirjoittaja itsekin on lausunut, ettei se kaikille sovi.

Kaikkihan alkoi Louvren museosta, kuten ehkä muistattekin...?

"Intellektuellien indianajones ratsastaa jälleen!"
                           - PEOPLE




Ps. Tiesittekö, että Time Magazine valitsi maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen listalleen kirjailija Dan Brownin  vain pari vuotta Da Vinci koodi -romaanin ilmestymisen jälkeen. Hän onnistui fiktiivisellä kohuteoksellaan herättämään uudenlaista kiinnostusta niin varhaiskristillisyyttä, keskiaikaisia salaseuroja, Leonardo da Vinciä kuin Rooman- ja Pariisin -matkailua kohtaan. Aika mojovasti kirjailijalta. Niin hyvässä kuin pahassa. Täytyy lukea, jotta tietää mistä puhutaan. Kun puhutaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja, ideoita, yhteistyötä? s-postiin tallessamaailma@gmail.com