perjantai 10. toukokuuta 2013

Vaarin vallattomat kevätvarpaat


KEVÄT, SUN SYYS (ote runosta)

Yhä vaikeammaksi on tullut kuvata yksinkertainen ilo.
Liian varhaista sanoa nähneensä
silmissään sen hahmon
liian myöhäistä perääntyä.
Pyrstötähdet ohittavat etäältä maan
ultraäänikuvissa liikkuu 
uusi mantere,
vahvat liitokset natisevat pehmeinä
jospa pienimmät koputukset ovat vain kaikuja (---)


Siksi me hankimme lapsia
saamme niissä kaiken takaisin, annamme
oman yksinkertaisen ilomme, ihmettelyn
mittaamme niille ensimmäiset kengät
hoemme sormille nimet
voi miten surullisia, voi miten iloisia me olemme
kun ne ottavat meiltä tämän lohkareen
ja leikkivät vierittävänsä.
Katsokaa lapset, yksinkertainen ilo
isä piirtää sen teille
voipaperille, läpi.
Noin, tämä tässä on aamu
ja tuo on aurinko joka nousee
noin, nyt se on korkealla
ja tämä on puu, se on hiukan kumarassa kun tuulee
se pudottaa lehtensä, tulee syksy
ja lumesta tehdään linna, te saatte olla prinsessoja hetken
sitten on tultava kotiin, kotona on lämmin
tuossa on äiti ja tämä iso on isä
joka piirtää metsänreunaan talon, se on koulu
sinne joudutte vasta pitkän ajan päästä, ei hätää
ehditte vielä keräämään kukkia
ja kuuntelemaan lentokoneen ääntä taivaalla
nämä on apiloita, niissä on neljä lehteä ja niitä voi syödä.
Sitten kun on syöty maha täyteen apiloita 
mennään nukkumaan ja taas on aamu.

                        KARI LEVOLA
                        Valvon että nukut, 1997



Keväisellä kävelyretkellä eilen, helatorstaina:






Meri tyyntyy, mieli tyyntyy...




Bongaa kuvasta puoliso


"Kaiken takana on nainen..."









Kuvassa vain omat varpaat ja nekin piilossa. Mutta postausotsikko vaarin varpaista oli pakko laittaa! - erään hellyyttävänhupaisan näyn vuoksi: 

Kevään ihastuttama vanha harmaapäinen vaari istui rantatien varressa, puistonpenkillä koko pituuttaan ja heilutteli varpaitaan tuulessa, kevätauringossa. Reppu vieressä ja kevät mielessä, housunpuntit käärittyinä pitkälle polviin, hymyillen leveästi jokaiselle ohikulkevalle. Ihanaa! Mikä pienen pojan mieli, yhä. Siinä meille kaikille tavoitetta. (En tohtinut pyytää lupaa kuvata varpaitaan, kuitenkaan. Jotkut muistot lienee viisaampi tallettaa vain mieleen, sydämeen.)

Hän hymyilee, tietää paremmin.


Kohti kevätiltaa






 Ja niin katseet kohosivat taivaalle, yhä vuonna 2013 jKr.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja, ideoita, yhteistyötä? s-postiin tallessamaailma@gmail.com