Tjaa-a. Kaunista ja haikeaa.
Lapin kesä Vesa-Matti Loirin esittämänä
Lapin kesä
Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuot' olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.
Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä on niin monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?
Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa
Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.
Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen.
On vastaus vain yksi: Lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu.
Mut pitkä vain on talven valta. Hetken
tääll' aatteet levähtää kuin lennostaan,
kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen Lapinmaan.
Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!
Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.
Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuot' olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.
Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä on niin monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?
Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa
Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.
Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen.
On vastaus vain yksi: Lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu.
Mut pitkä vain on talven valta. Hetken
tääll' aatteet levähtää kuin lennostaan,
kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen Lapinmaan.
Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!
Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.
Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!
Eino Leino
Land, grass, barley, even dwarven birch
This, I have often felt heavily
While looking at the phases of our people
Why does everything beautiful wish to die here
And the great wither into the sordid
Why do we have so many madmen
Why so few players of the kantele
Why do men fall here, at every turn
Like grass, hopeful men indeed
Men of thoughts, men of emotion, all turn to earth
Or sever in the midst of their chores
Elsewhere the gray-haired beam with fire
The sun of spirit glows in the elderly
With us babes are born as old men
And a young man is already for the grave
And myself, why do I ponder these things?
It is a sign of early old age
Why don't I follow the call of blood, instinct
But sigh over the destinies of nations
There's but one answer, the summer of Lapland
Thinking of it, the mind grows gloomy
In Lapland birdsong, amusement is short
And the bloom of flowers, and other joy
But only the reign of winter is long
For a moment ideas rest here, as if in mid-flight
When they beging again their sunny trek
And leave behind a frozen Lapland
Oh whitebirds, guests of Lapland's summer
Great notions, I greet you!
Oh, stay here, to make your nests
Even if you'll move to southern lands!
Oh learn from the swans!
They leave in autumn, return in spring
It's calm on our shores
And safe is the side of the fell
Fly through the air, with wuthering flutter!
Create deeds, illuminate lands!
But when you see winter has left here
I beg you, I ask; please return!
Niisk. Siinäpä se. Sen suuremmin selittelemättä.
Itselleni tulee aina haikea mutta hyvä olo kuunnellessani Eino Leinon runoja Vesa-Matti Loirin esittämänä. Mieli palaa yläaste - ja lukioaikaisiin äidinkielen tunteihin ja ihanaan, kannustavaan opettajaamme :) Sissi
VastaaPoistaNiin, voi että! Kannustava opettaja on tosiaan aarre. Vaikutus kantaa kauas - ja kauan, huomaan! Jokainen murkkuikäinen tarvisi muutaman Eino Leinon runon kuohuntaansa tasoittamaan. Tämän taisi ope ymmärtää ;) hih.
VastaaPoistaLämpöistä koti-iltaa! (sadetta karkuun...)