Lämmin fetasalaatti ja haastetta pukkaa...!

Aina ei oikein jaksa syödä mitään raskaampaa. Tai tekee mieli raikkaita salaatteja. Nopeita tehdä lounaaksi tai iltapalaksi. Usein kun on ajankäytön priorisoinnista  kyse. Juuri nyt valitsen ulkoilmaelämän, näillä syyskuun lämpöasteilla!

Illalla viimestään leffaa katsellessa tulee taatusti naposteltua jotakin. Näillä mennään.
Eli tässäpä hiukan vaihtelua perusfetasalaattiin. Helppo ohje!

Tosi maistuvaa, varsinkin jos tarjoat hyvää tuoretta leipää lisänä. 

Tarvitset:
- jäävuorisalaattia
- vuonankaalia
- aurinkokuivattua tomaattia
- oliiveja
- fetajuustoa
- maun mukaan muutakin...jääkaapin päivitystilanteen mukaan ihan vapaasti.

Nyt meillä ei ollut kurkkua. Vaan tomaattejapa oli. Tuplasti, kuivattuna ja tuoreena. Kaikki käy...

Pese ja kuivaa salaattilingossa muutamaakin eri salaattia maun mukaan

Kuullota sipulirenkaat oliiviöljyssä - maku taittuu hiukan

Pilko salaattiaineet kuten tomaatit sopiviksi - ei ole niin sentilleen mutta kunhan on helpompi pureksia ja sopiva suutuntuma (heh, sain kuin sainkin tähän ujutettua tuon kokkien lempisanan)

Lisää sitruunan mehu feta-oliiviöljyseokseen. Älä ihmeessä paista fetaa liian kauaa vaan kunnes alkaa sulaa.

Sinne vaan kaikki iloisesti sekaisin! Lisäile siemeniä sun muita lempimakujasi kuinka parhaaksi katsot.

Jopa oliiviöljytahnalla on tällä kertaa daVinci -koodiin viittaava nimi, todellista makutaidettako siis! Kyllä, sanoisin.

Voih, tuo oliiviöljytahna, kiitos muistutuksesta: Huomaan, etten ole vieläkään ehtinyt lukea daVinci -koodille jatkoa! Sitä Infernoa; Robert Langdonin seikkailuja by Dan Brown. Jonka mainitsin aiemmassa postauksessani  täällä (kakkua ja kirjallisuutta -postaus toukokuulta). Mihin nämä päivät juoksevat? Työnaloitus hoitovapaani jälkeen on ollut totista tohinaa ja kiirettä, ennen kuin saa monen asian kunnolla pyörimään. Toivon, että hiukan helpottaisi jossain vaiheessa-.

No mutta! Vinkkinä vuonankaali tarkemmin:

Salaattivuonankaali "Virmajuurien sukuun kuuluva vuonankaali, joka tunnetaan myös nimellä mache, on ikivanha salaattikasvi. Sen lehdet ovat pieniä, tumman vihreitä, kauniin lusikkamaisia ja maukkaan sitkeähköjä. Vuonankaalin maku on miedon pähkinäinen, ja se on omiaan makeahkojen juuresten kanssa. Sen hieno aromi jää helposti varjoon, jos sitä sekoitetaan liian voimakkaiden makujen kanssa.
Vuonankaali on parhaimmillaan mahdollisimman tuoreena, eikä sitä kannata säilyttää turhan kauaa.
Se maistuu myös kevyesti höyrytettynä voisulan kera, munakkaassa sekä nopeasti freesattuna oliiviöljyssä ja valkosipulin kanssa.
Vuonankaali sisältää kolme kertaa enemmän C-vitamiinia kuin tavallinen lehtisalaatti ja lisäksi siinä on rutkasti muun muassa beetakaroteenia, foolihappoa, omega-3-rasvahappoja ja B-ryhmän vitamiineja." (teksti vuonankaalista lainattu  täältä)



ja vielä:

Salaattivuonankaali Valerianella locusta var. oleraceae on herkullinen pienikokoinen salaattikasvi, joka muodostaa matalan noin 8 cm korkean lehtiruusukkeen. Sato korjataan yleensä, kun kasvissa on neljä lehtiparia, mutta kotipuutarhassa kasvia voidaan korjata myös edellä mainittua pienempänä tai suurempana. Salaattivuonankaali kylvetään joko suoraan avomaalle tai kasvatetaan taimista. Kasvi on hyvin kylmänkestävä ja jopa talvehtii lumipeitteen alla. Syksyn satoa varten kylvön voi tehdä heinäkuun alkupuolella. Salaattivuonankaali sopii hyvin monenlaisiin salaatteihin, mutta on erinomainen yksinkin öljyn ja viinietikan maustamana. Voimakkaiden makujen kanssa sen hieno maku jää varjoon.

Nih. Ihan totta!

 Ja lisäksi syömme vielä näitä suurperheellisen aiempia tähteitä: 

Kaikkea paljon kerralla uuniin. Siellähän muhivat ja ehdin tehdä muuta sillä aikaa.

 Punajuuri kuuluu syksyyn, ihan ehdottomasti! Muodossa tai toisessa. Love it!
 Tuossa kuvassa siirapin kera pitkään uunissa muhineena, namm, mikä ihanan pehmeä maku. 

Ja äitini viljelemistä kesäkurpitsoista sain kokkailtua tosi maistuvan jauheliha-kesäkurpitsa-juustopaistoksen. Kiitos, äitiliini! Ja niin se meni lapsillekin, hiukan salaa mukaan ujutettuna ilman sen suurempia vastaväitöksiä. Kesäkurpitsa kun ei ole heidän suosikkinsa noin muutoin, oudosti löllyvää ja mautonta kuulemma. Feikkikurkkua! Näyttää jättikurkulta mutta onkin tätä plääh -makuista. Joten, tällä pienellä tuunauksella kaikki olivat tyytyväisiä. Ei meillä onneksi lapset yleensä kritisoi ruokaa vaan syövät kaikkea hyvällä ruokahalulla. Totta vaan sikäli tällä kertaa, että kesäkurpitsa noin keskimäärin on kai enemmän aikuisten makuun -.


"Suu söis ja vatsa vetäis, muttei kestä kehnot kintut."

Tätä sanontaa ne mummut ja vaarit viljelevät mielellään, ehkä teilläkin? Meillä on tänään ilo saada toinen mummuista kyläilemään ihan pidemmäksi aikaa. Kivaa! Perjantai -fiilis! 

 Pst. Ruoka kun on välttämätön asia - ihan kaikille:

Sinut on haastettu!

Soijaa pukkaa...!

Nimittäin osallistumaan Nälkäpäivään, kaikille suomalaisille tuttuun Punaisen Ristin keräykseen. Tänä vuonna Nälkäpäivä-keräys kiertää ympäri Suomen Krista Kososen matkassa. Krista haastaa sinutkin osallistumaan keräykseen 12.-14.9. (* Vielä ehdit!*)
Tänäkin vuonna keräysvaroilla autetaan katastrofien uhreja Suomessa ja muualla maailmassa. Nälkäpäivä-lahjoitukset mahdollistivat Punaisen Ristin kenttäsairaalan toimittamisen Jordaniaan elokuussa. Sairaala auttaa tulevana vuonna kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan Syyrian kriisin vuoksi. Osallistumalla Nälkäpäivään teet mahdolliseksi sen, että Punainen Risti voi toimittaa apua nopeasti sinne, missä sitä tarvitaan.
Nälkäpäivä järjestetään vapaaehtoisvoimin eli kuka tahansa voi lähteä keräämään kanssamme. Jokainen lahjoitus on tärkeä. Ota haaste vastaan!

Ihana Krista <3

Lue lisää täältä

http://www.nalkapaiva.fi/

*Itse myös jo osallistuin.* Jos et ehdi livenä, muista että voit osallistua myös netin kautta. Kiitos.

(kuvakaappaukset googlesta)

Ihanaa perjantaita kaikille teille!