Väsyneen päivän biisi

Unelias päivä. Kuopus yhä kipeänä. 

Näissä tunnelmissa tänään:

The Greatest by Cat Power

... hmm. Hiukan vanhana syntyneen fiilis... joskus näinkin. 

Once I wanted to be the greatest
No wind or waterfall could stall me
And then came the rush of the flood
The stars at night turned deep to dust

Melt me down into big black armor
Leave no trace of grace just in your honor
Lower me down to culprit south
Make 'em wash a space in town

For the lead and the dregs of my bed
I've been sleeping
Lower me down, pin me in
Secure the grounds for the later parade

Once I wanted to be the greatest
Two fists of solid rock
With brains that could explain
Any feeling

Lower me down, pin me in
Secure the grounds
For the lead and the dregs of my bed
I've been sleeping for the later parade

Once I wanted to be the greatest
No wind or water fall could stall me
And then came the rush of the flood
The stars at night turned deep to dust

Songwriters
Chan Marshall

Pakkasia odotellessa! Pukeutukaahan lämpimästi, siellä ON kylmä, hrrr...!

Töölönrantaa, toipumisia ja ruokakulttuurimietteitä

Iltana muutamana, ravintola Töölönrannassa - koko konkkaronkka:






Mainiot maisemat, sijainti Töölönlahdella Kansallisoopperan takana niin nappi. Lenkkeilijöitä aina riittää ohijuoksuillaan. Mikäpä siinä on iltaa viettäessä.

Ulkona jo syksyisempi viileys, sisällä lämpö ja läsnäolo. 


Joskus näinkin, valmiin pöydän ääreen ravintolaan. Kotona kattausvuorot ja todellinen tohina (kiire ja nälkäinen nuoriso), iloinen puheensorina, olemisen helppous. Koti ja takkatuli, hyvä musiikki.... Ravintolassa hienostuneet maut, jotain uutta ja erilaista aina edes ripaus, rentoa jutustelua ja kärsivällistä o-dot-te-lu-a. Sitäkin. Aina joskus. 

"Onnen ja sateenkaaren näemme vain naapurimme katon yllä, mutta emme omamme. Onni kolkuttaa usein, mutta sitä ei aina lasketa sisälle." 

                     - Saksalainen sananlasku

On ihana pysähtyä hetkiin, missä sitten onkaan. 

Yhteinen ruokahetki on suomalaisperheissä kuulemma käynyt liiankin harvinaiseksi. Jokin kysely erään espoolaiskoulun oppilaiden  keskuudessa kertoi, että 60% ei yleensä syö yhdessä perheen kanssa arki-iltaisin. Ala-asteikäisten keskuudessa tehty kysely. Missä he sitten syövät? Yksin? Missä milloinkin? Herättää miettimään. Yksinkö enemmistö espoolaislapsista nauttii kenties - mikrotettua ruokaa?

Voi kun en laittanut talteen heti sitä artikkelia. Tuollaista kuitenkin julkistettiin ihan hiljattain.  Ja joo, tottakai joskus käy niin, jokaiselle. Kiireet vievät meitä kaikkia. Ja on yksinhuoltajavanhempia ja erityistilanteita, toki. En niitä tilanteita tokikaan kritisoi. 

Mutta tuo luku on niin suuri ja lasten antamat tilannekuvaukset olivat niin --- monenlaisia, ja silti samanlaisia, toistuvia, että tutkimuksesta oli luettavissa se, että tämä on myös perheiden iso, oma valinta. Kysymykset oli asetettu niin tarkoiksi ja monivalintaisiksi, että ne kertoivat kokonaiskuvan ihan selkeästi. Valitaan siis, ettei enää syödä yhdessä. Edes pääsääntöisesti. Ei nähdä siinä arvoa. Tai ei olla sitä ikinä opittukaan. Kotoa, vanhemmilta. Osa lapsista vastasi, ettei (koko) perheensä syö koskaan yhdessä. Viikonloppuisinkaan. Vapaapäivinäänkään? 

Syövätkö aikuiset ja lapset siis erikseen? Silloin kun sattuu nälkä. Ennen kuin on taas mentävä. Syökö moni lapsista jopa aina kotona yksin? Ja ehkä vielä koulussakin kiireellä ja hälinässä. 

Toisaalta ruokakulttuuria arvostetaan ja rakennetaan Suomessa uudellakin tavalla. Ruoanlaitto ja kaikenlaiset downshiftaamisen muodot ovat in. Kokkiohjelmia on monenlaisia, lapsetkin kokkaavat kilvan. Ruokablogit ovat suosittuja. Ruoka on in.

Me käymme perheenä vain harvoin ravintolassa. Yritämme pitää ruokakulttuuria yllä paitsi kotona yhteisin ruokahetkin, myös synttärien yhteydessä muutaman kerran vuoteen juhlistamalla niitä jossain ulkona syömällä, joka kerta eri ravintolassa. Isot lapset kun jo haluavat mieluummin synttärilahjansa  tällaisen yhteisen illan muodossa. Ei krääsää. Yhdessäoloa.

Tämänkertainen syntymäpäiväsankari ja sulhonsa

Hahah!

Söpöset <3

Paahdettua nieriäää, savustettua palsternakkapyreetä ja tummaa suppilovahverokastiketta

"Jotta kala maistuisi oikealta, sen täytyy uida kolme kertaa; vedessä, voissa ja viinissä."
                                                - Puolalainen sananlasku



Mutta silti. Tuo täydellinen osattomuus osalla meistä.  

Viime viikolla söin yhdessä työttömien kanssa työpaikkani ruokajakelussa. Jauhelihakastiketta ja keitetyt (hiukan vetisiksi jääneet) perunat. Ei salaattia. Jälkiruoaksi puolikas murokeksi. Kahvi tai tee. Maitolasi ja mehu. Melko kuivunut ruisleipä ja margariini. Servettinä puolikkaaksi saksittu serla. 

Kaikki tämä, kiitoksen kera nautittuna. Puolihuolestuneiden puheiden ja sekalaisten pöytäkuntien säestyksellä. Jollakin melko tyhjä katse. Rutistunut reppu. metsien miehillä rehevät puheet. Hikoiluista ja hätailyistä haisevat takit. Karaistuneita käsiä, mustia kynnenalusia. Pinnan alla silti -tai siksi- jotain pehmeää. Elämää nähnyttä ja ymmärtämään oppinutta. Vanhemmalla, jo harmaantuneella herrasmiehellä äänessään sovitteleva sävy. Kyllä me pärjätään - hei taas kamut, ensi viikkoon! 

 Työttömien, vahävaraisten ja yksinäisten ruokailu. Joka viikko, joka arkipäivä jossain täällä, kirkon, seurakuntien tai järjestöjen järkkäämänä. Lähellä mutta silti kaukana.

Crème brûlée ja karviaismarjahilloketta, namm!

Jälkiruokaa ei kannattanut jättää väliin. Ei olisi pystynytkään.

Tänään meillä on taas oikeita syitä juhlaan. Kiitollisuuden aihetta! Synttärisankarin lisäksi. 

Tätä kirjoittaessa, postauksen tämänkertaisia fotoja paljon myöhemmin, on kaksikin lähipiiriin, perheeseen ja sukuun kuuluvaa parantunut; toinen pääsi sairaalasta tänään, rankan ja melko pitkällisen myyräkuumeen jälkeen toipilaaksi, toinen toipuilee syysflunssasta. Vielä kuopuksella korvatulehdus. Mutta eiköhän se taas tästä!

Älä koskaan luota laihaan kokkiin, sanoo jenkkiläinen sananlasku. 

Hmm, harvoinpa tullut vastaan. Tihi. Tai ei sentään. Mutta maistaahan aina kunnon kokin pitääkin.

Kuopus ja jäde

Kainalopaikka tuo taatusti hymyn kasvoille...!

Terveyttä ja raikkaita syyspäiviä teillekin! Muistakaahan pukeutua lämpimästi ja varokaa erityisesti myyräkuumetta! Se on:  suojamaski kasvoille kun liiterissä siivoilee tai mökkiä putsailee. Hesarikin kirjoitti aiheesta juurikin pari päivää sitten. Suositteli lattian märällä pesua imuroinnin ja pölytyksen sijaan. Niitä myyrän jätöksiä kun ei saisi hengitysilmaan nousta. Lue lisää täältä.

  
Isossa porukassa kuten meillä uusperheessä - on se(kin) hyvä puoli, että aina on seuraa tarjolla omasta takaa The more, the merrier! :)

Ravintola Töölönranta: tykkäsimme, ruoka oli hyvää, viinit valintoihimme sopivia. Odotteluaikaa tällä kertaa lapsiperheelle hiukan liikaa, satuimme ilmeisen suosittuun iltaan. (Tai sitten... no joo muitakin vaihtoehtoja lienee henkilökuntamitoutuksesta lähtien.) Hintalaatusuhteesta totesimme jälleen kerran todeksi Suomen korkeat hinnat. Harvinaista herkkua siis, näin suurperheelliselle ainakin. Idyllinen sijainti. Mukavaa ruokatunnelmaa täältä.

Päätän raporttini uusperhe-elämästä tällä kertaa tähän.

Let me blow your clouds away....

Vastaan päivän biisi -haasteeseen.

Tänään soi uudempaa suomalaista versiota tästä huolet pois räjäyttävästä biisistä:

 
Redrama, Let me blow your clouds away. 
Yeah, I let you. By all means!

Krisse ja suuresti ihailemansa Audrey Hepburn

Noo, miten tuo kuva nyt yhtään liittyy asiaan? Tietysti siten, että siinä on kuvattuna huoleton hetki. Madame Tussaud´n vahamuseossa Lontoossa. Hauskaa, taatusti! Ihailemastani Audreusta olen kirjoittanut aiemmin täällä.

Kepeää päivänjatkoa teillekin! ...kera mukavanletkeänkeinuvan musiikin.

Tänäisen laulu

Tjaa-a. Kaunista ja haikeaa.

Lapin kesä Vesa-Matti Loirin esittämänä

Lapin kesä

Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuot' olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä on niin monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa

Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen.

On vastaus vain yksi: Lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu.

Mut pitkä vain on talven valta. Hetken
tääll' aatteet levähtää kuin lennostaan,
kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen Lapinmaan.

Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!

Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.

Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

Eino Leino

In Lapland everything flowers quickly
Land, grass, barley, even dwarven birch
This, I have often felt heavily
While looking at the phases of our people

Why does everything beautiful wish to die here
And the great wither into the sordid
Why do we have so many madmen
Why so few players of the kantele

Why do men fall here, at every turn
Like grass, hopeful men indeed
Men of thoughts, men of emotion, all turn to earth
Or sever in the midst of their chores

Elsewhere the gray-haired beam with fire
The sun of spirit glows in the elderly
With us babes are born as old men
And a young man is already for the grave

And myself, why do I ponder these things?
It is a sign of early old age
Why don't I follow the call of blood, instinct
But sigh over the destinies of nations

There's but one answer, the summer of Lapland
Thinking of it, the mind grows gloomy
In Lapland birdsong, amusement is short
And the bloom of flowers, and other joy

But only the reign of winter is long
For a moment ideas rest here, as if in mid-flight
When they beging again their sunny trek
And leave behind a frozen Lapland

Oh whitebirds, guests of Lapland's summer
Great notions, I greet you!
Oh, stay here, to make your nests
Even if you'll move to southern lands!

Oh learn from the swans!
They leave in autumn, return in spring
It's calm on our shores
And safe is the side of the fell

Fly through the air, with wuthering flutter!
Create deeds, illuminate lands!
But when you see winter has left here
I beg you, I ask; please return!

Author's comment (lainaus kääntäjältä) :

A very famous poem by one of the most beloved Finnish poets, Lapin kesä might be said to epitomize a certain Finnish melancholy. It has recorded as a song by several artists, most notably actor-singer-comedian Vesa-Matti Loiri.

http://lyricstranslate.com

Niisk. Siinäpä se. Sen suuremmin selittelemättä.  

Lämmin fetasalaatti ja haastetta pukkaa...!

Aina ei oikein jaksa syödä mitään raskaampaa. Tai tekee mieli raikkaita salaatteja. Nopeita tehdä lounaaksi tai iltapalaksi. Usein kun on ajankäytön priorisoinnista  kyse. Juuri nyt valitsen ulkoilmaelämän, näillä syyskuun lämpöasteilla!

Illalla viimestään leffaa katsellessa tulee taatusti naposteltua jotakin. Näillä mennään.
Eli tässäpä hiukan vaihtelua perusfetasalaattiin. Helppo ohje!

Tosi maistuvaa, varsinkin jos tarjoat hyvää tuoretta leipää lisänä. 

Tarvitset:
- jäävuorisalaattia
- vuonankaalia
- aurinkokuivattua tomaattia
- oliiveja
- fetajuustoa
- maun mukaan muutakin...jääkaapin päivitystilanteen mukaan ihan vapaasti.

Nyt meillä ei ollut kurkkua. Vaan tomaattejapa oli. Tuplasti, kuivattuna ja tuoreena. Kaikki käy...

Pese ja kuivaa salaattilingossa muutamaakin eri salaattia maun mukaan

Kuullota sipulirenkaat oliiviöljyssä - maku taittuu hiukan

Pilko salaattiaineet kuten tomaatit sopiviksi - ei ole niin sentilleen mutta kunhan on helpompi pureksia ja sopiva suutuntuma (heh, sain kuin sainkin tähän ujutettua tuon kokkien lempisanan)

Lisää sitruunan mehu feta-oliiviöljyseokseen. Älä ihmeessä paista fetaa liian kauaa vaan kunnes alkaa sulaa.

Sinne vaan kaikki iloisesti sekaisin! Lisäile siemeniä sun muita lempimakujasi kuinka parhaaksi katsot.

Jopa oliiviöljytahnalla on tällä kertaa daVinci -koodiin viittaava nimi, todellista makutaidettako siis! Kyllä, sanoisin.

Voih, tuo oliiviöljytahna, kiitos muistutuksesta: Huomaan, etten ole vieläkään ehtinyt lukea daVinci -koodille jatkoa! Sitä Infernoa; Robert Langdonin seikkailuja by Dan Brown. Jonka mainitsin aiemmassa postauksessani  täällä (kakkua ja kirjallisuutta -postaus toukokuulta). Mihin nämä päivät juoksevat? Työnaloitus hoitovapaani jälkeen on ollut totista tohinaa ja kiirettä, ennen kuin saa monen asian kunnolla pyörimään. Toivon, että hiukan helpottaisi jossain vaiheessa-.

No mutta! Vinkkinä vuonankaali tarkemmin:

Salaattivuonankaali "Virmajuurien sukuun kuuluva vuonankaali, joka tunnetaan myös nimellä mache, on ikivanha salaattikasvi. Sen lehdet ovat pieniä, tumman vihreitä, kauniin lusikkamaisia ja maukkaan sitkeähköjä. Vuonankaalin maku on miedon pähkinäinen, ja se on omiaan makeahkojen juuresten kanssa. Sen hieno aromi jää helposti varjoon, jos sitä sekoitetaan liian voimakkaiden makujen kanssa.
Vuonankaali on parhaimmillaan mahdollisimman tuoreena, eikä sitä kannata säilyttää turhan kauaa.
Se maistuu myös kevyesti höyrytettynä voisulan kera, munakkaassa sekä nopeasti freesattuna oliiviöljyssä ja valkosipulin kanssa.
Vuonankaali sisältää kolme kertaa enemmän C-vitamiinia kuin tavallinen lehtisalaatti ja lisäksi siinä on rutkasti muun muassa beetakaroteenia, foolihappoa, omega-3-rasvahappoja ja B-ryhmän vitamiineja." (teksti vuonankaalista lainattu  täältä)



ja vielä:

Salaattivuonankaali Valerianella locusta var. oleraceae on herkullinen pienikokoinen salaattikasvi, joka muodostaa matalan noin 8 cm korkean lehtiruusukkeen. Sato korjataan yleensä, kun kasvissa on neljä lehtiparia, mutta kotipuutarhassa kasvia voidaan korjata myös edellä mainittua pienempänä tai suurempana. Salaattivuonankaali kylvetään joko suoraan avomaalle tai kasvatetaan taimista. Kasvi on hyvin kylmänkestävä ja jopa talvehtii lumipeitteen alla. Syksyn satoa varten kylvön voi tehdä heinäkuun alkupuolella. Salaattivuonankaali sopii hyvin monenlaisiin salaatteihin, mutta on erinomainen yksinkin öljyn ja viinietikan maustamana. Voimakkaiden makujen kanssa sen hieno maku jää varjoon.

Nih. Ihan totta!

 Ja lisäksi syömme vielä näitä suurperheellisen aiempia tähteitä: 

Kaikkea paljon kerralla uuniin. Siellähän muhivat ja ehdin tehdä muuta sillä aikaa.

 Punajuuri kuuluu syksyyn, ihan ehdottomasti! Muodossa tai toisessa. Love it!
 Tuossa kuvassa siirapin kera pitkään uunissa muhineena, namm, mikä ihanan pehmeä maku. 

Ja äitini viljelemistä kesäkurpitsoista sain kokkailtua tosi maistuvan jauheliha-kesäkurpitsa-juustopaistoksen. Kiitos, äitiliini! Ja niin se meni lapsillekin, hiukan salaa mukaan ujutettuna ilman sen suurempia vastaväitöksiä. Kesäkurpitsa kun ei ole heidän suosikkinsa noin muutoin, oudosti löllyvää ja mautonta kuulemma. Feikkikurkkua! Näyttää jättikurkulta mutta onkin tätä plääh -makuista. Joten, tällä pienellä tuunauksella kaikki olivat tyytyväisiä. Ei meillä onneksi lapset yleensä kritisoi ruokaa vaan syövät kaikkea hyvällä ruokahalulla. Totta vaan sikäli tällä kertaa, että kesäkurpitsa noin keskimäärin on kai enemmän aikuisten makuun -.


"Suu söis ja vatsa vetäis, muttei kestä kehnot kintut."

Tätä sanontaa ne mummut ja vaarit viljelevät mielellään, ehkä teilläkin? Meillä on tänään ilo saada toinen mummuista kyläilemään ihan pidemmäksi aikaa. Kivaa! Perjantai -fiilis! 

 Pst. Ruoka kun on välttämätön asia - ihan kaikille:

Sinut on haastettu!

Soijaa pukkaa...!

Nimittäin osallistumaan Nälkäpäivään, kaikille suomalaisille tuttuun Punaisen Ristin keräykseen. Tänä vuonna Nälkäpäivä-keräys kiertää ympäri Suomen Krista Kososen matkassa. Krista haastaa sinutkin osallistumaan keräykseen 12.-14.9. (* Vielä ehdit!*)
Tänäkin vuonna keräysvaroilla autetaan katastrofien uhreja Suomessa ja muualla maailmassa. Nälkäpäivä-lahjoitukset mahdollistivat Punaisen Ristin kenttäsairaalan toimittamisen Jordaniaan elokuussa. Sairaala auttaa tulevana vuonna kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan Syyrian kriisin vuoksi. Osallistumalla Nälkäpäivään teet mahdolliseksi sen, että Punainen Risti voi toimittaa apua nopeasti sinne, missä sitä tarvitaan.
Nälkäpäivä järjestetään vapaaehtoisvoimin eli kuka tahansa voi lähteä keräämään kanssamme. Jokainen lahjoitus on tärkeä. Ota haaste vastaan!

Ihana Krista <3

Lue lisää täältä

http://www.nalkapaiva.fi/

*Itse myös jo osallistuin.* Jos et ehdi livenä, muista että voit osallistua myös netin kautta. Kiitos.

(kuvakaappaukset googlesta)

Ihanaa perjantaita kaikille teille!