AINA
Läpi elämän, läpi ajan
Läpi murheen, läpi ilon
Niin pysyn minä luonasi
Niin pysyn minä luonasi
Vaikka ohittaa aika kuun
sammuttaa meren, välkkeen
sielusi aallokon
Niin pysyn minä luonasi
Niin pysyn minä luonasi
Ja tiedä. Minä rakastan sinua.
Aina.
- Outi Mäenpää
Naarassika, 2008
 |
| Meidän vammainen nuoremme sai rippilahjaksi seurakunnalta ihanan, puhuttelevan kirjan. - Kiitos. |
Parempaa lahjaa kirkon olisikin ollut vaikea keksiä. Kirjasta on ollut iso ilo! Kirjassa esiintyvässä Heini -tytössä on niin paljon samaa kuin meidän rakkaassa pojassamme. Ilmeet, eleet, olemus. Hymyt, sydämen into. Nauru, jonka voi kuvista ihan kuulla.
Jumalan silmissä kaunis. Ja äidin silmissä, ja omissaan. Ja muiden, kaikkien. Kaunis. Tuon kauneuden voi nähdä jokainen, joka ehtii vähän pysähtyä vierelle.
Halataan, äiti!
Vaikeavammainen osaa halata, koskettaa, ottaa rakkautta vastaan. Ja antaa sitä takaisin. Roppakaupalla.
Kärsimyksen keskellä haleja vastaanotetaan. Erityisesti juuri silloin.
 |
| Usein ihmettelen -kirjan julkaisija on Kirkkohallitus/Kirjapaja yhteistyössä. |
 |
| Meidän rakas <3 |
 |
| Äidin ilopilleri. |
 |
| Äiti ja Poika. |
Aikani kyselin, miksi. Niin kauan, että kysymys kului pienemmäksi. Vähitellen, vuosien myötä. Ei kylläkään pois kokonaan. Eikä niin, etteikö pahimmalla äidin huolen hetkellä tuttu kipu taas palaisi. Mutta sen rinnalle on tullut jo paljon kevyemmin lausuttu, ainakin hetkeittäin, miksipä ei? (juuri minulle).
Olen myös saanut vakuuttua henkilökohtaisesti siitä, että Poikani on Jumalan silmissä kaunis ja arvokas, omana itsenään, juuri sellaisena kuin on. Me kaikki olemme.
Olin illalla Tuomasmessussa Mikael Agricolan kirkossa Helsingissä, ystävän kanssa. Sieltä saan aina mukaani sopivan annoksen rauhaa, levollisuutta.
Rauhassa menen levolle ja nukahdan.
Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani,
minä saan elää turvassa.
Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani,
minä saan elää turvassa.
Ps. 4: 9
Sellaisia ajatuksia sunnuntain myöhäisillassa. Hups, nyt juuri tätä kirjoittaessa onkin kääntynyt jo maanantaiksi.
Siispä, mukavaa alkavaa viikkoa teillekin!
Menin hiljaiseksi. Kunnioitan ja ihailen sinua. Muuta en osaa sanoa. Siunausta <3
VastaaPoistaVoi kiitos, anonyymi kauniista sanoistasi! Ilahdutti kovasti :) Samoin siunausta sinulle, missä lienetkin. Kiva saada kontaktia teihin blogini lukijoihin, todella mukavaa, kuullaan toistekin!
PoistaIhana blogi <3
VastaaPoistaItse olen kanssa pitänyt blogia tyttäremme auto-onnettomuudessa vammautumisen jälkeen. Omalla tapaa sitä surutyötä tehnyt näin kirjoittelemalla.
Kiitos, Kirsi. Kävin kurkkaamassa blogiasi - koskettava, pysäyttävä tarina pienellä tytöllänne. Hienoa, että jaksat kirjoittaa! Niin, kirjoittamalla saa puristettua osan surusta ulos. Ainakin pilkottua sitä pienempiin paloihin, kovin on tuttua puuhaa :) Jään seurailemaan blogiasi myös. Iloa perheenne arkeen edelleen!
Poista