Omenapuunhaistelupysäkki

Hei taas, 

Onpa syksyinen olo! Onko teilläkin? Taitaa johtua viime päivien ennätyksellisestä sademäärästä. Ehkä tosin siitäkin, että palasin töihin hoitovapaalta n.2,5 vuoden jälkeen...

 ja lapset kesälaitumilta kouluihinsa. (Miksi muuten käytetään sanaa kesälaitumet, hauska! täynnä kesän lämpöä joka on nyt muisto vain, no eipä säälitellä liikaa vaan etsitään syksyn hyvät puolet; kirjat, takkatulet, lämmin teekuppi ja villasukat, kiireettömät illat. No ovathan nuo lapset välillä kuin villivarsat konsanaan!)  

Alkukesääni ilahdutti tällainen katutaiteilijan oivallus:

Pakollinen omanapuunhaistelupysäkki :) koski kaikkia pyöräilijöitä ja jalankulkijoita.

 Alkukesän voimakas, vihreä yllätys, joka vuosi yhtä nopea, ja heinäkuun hoitava lämpö; heihei vaan kunnes jälleen tapaamme! Heihei lämpimät uimavedet ja auringon suukot iholla. Niisk - ja nyt äkkiä suunnittelemaan seuraavaa lomaa, syys- tai talvilomaa. Ehkä sillä ajatuksella jaksaa.

Yhtä pakolliseksi kuin omenaapuunkukkien haistelut, voisi joku määrätä syksyisten kotimaisten omenoiden rouskuttelun. Niin hyviä! Tosin, itse allergisena nautin niitä vain uunissa paistelun jälkeen vaikka piirakkana, ah.

  
 "Sinun tuoksusi minussa monta päivää,
monta päivää rakastan itseäni." 
                                    - Eeva Kilpi

Eeva Kilpi on kirjoittanut niin lapsen, miehen kuin luonnonkin rakastamisesta hyvin kauniisti. Kukin tulkitsee miten kulloinkin haluaa. 

Nämä romanttisen katutaiteilijan kokoamat mietelauseet meinasivat tykkänään unohtua koneeni tiedostoihin. Ei niistä silloin voinut pysähtymättä ohi pyöräillä. Toivat hymyn huulille. Toivottavasti teillekin. Romantiikka ja runous elää yhä. Jos romantikoksi joku vielä uskaltaa tunnustautua -  ihanaa, miten liikuttavaa! Kauneutta vasten rouheaa asfalttia. Ripaus pehmeyttä vasten kovuutta. Molempia sopiva sekoitus.

Tällä mielenlaadulla, vielä hetken Taiteiden yötä ja syksyn konsertteja sun muita happeningejä odotellessa, jakoon alkukesän ruusut:

 Nuortemme ylioppilasjuhlista.

Ja nytkö sitten ollaan työn ja velvollisuuksien kahlitsemia, niin lapset kuin aikuiset. Hui. Läksyjä jo kuulemma liikaa. Muistin sentään ostaa nuo jokasyksyiset kontaktimuovit. Äidin läksyt? (Kirjojen päällystäminen, mitä mukavaa puuhaa... kenen mielestä?). Lapset päällystävät osan kyllä itse, mutta kummasti ne voimat loppuvat yleensä kesken. Kuvittelevat, ettei äidillä tuo muovi niin juutu sormiin. Ettei äidillä niin tule ilmakuplia kirjan kansiin. Ettei äidillä ole muitakaan kiireitä näin iltapuhteena. Että äiti saa hommat sujumaan suitsait simsalabim! Ja niinhän minä saankin, suurperheen tehoäiti. Välillä kurkin iki-uteliaana kansien väliinkin, millaisia koulukirjoja tänä vuonna onkaan... Melko hienoja.

Ei siis anneta periksi, säilötään kesää ja hulppeaa kesämieltä ainakin! Jelpitään toisiamme syksyn aloituspuuhissa, mitä ovatkin. Niin se sujuu, päivä kerrallaan. Arki.

Pikku Myy, kaikkien pienten ja pippuristen esikuva! Periksi ei anneta.

Kirjat pahvilaatikoissa,
abstraktioiden tuoksu

isoäitien muotoinen kuluma
keinutuolin selkänojassa

aivot, puoli kiloa,
muuttokuorma lapsuudesta

sinne mistä olen kotoisin

TIMO HÄNNIKÄINEN
Kilpailevan lajin muistomerkki, 2005


Lapsuutta ja aikuisuutta, muuttumista ja muuttokuormia. Eteenpäin elämässä! Joka syksy kuin uusi alku. Onhan syksyn alkaminen eräänlaista taaksepäin katsomista hetkisen, tavallaan, samoin kuin vuodenvaihde.  Että onko saatu aivot nollattua ja kroppa rentoutettua kesän auringossa? tarpeeksi tankattua voimia talven varalle - toivottavasti! Näin siis toimii (lähes) arktisissa oloissa elävä ihminen. Jaha. Hyvästelee kesää haikeana. 

Vielä yksi runo.


Juokse, pieni tyttö,
alas kotimäkeä. Mene maailmalle,
tee pikku käsilläsi
maitopurkista ja kreppipaperista
jotakin mitä ennen en ole nähnyt.
Juokse, pieni tyttö, autossa odottavat,
odottavat koulussa. Tanssi siellä, juokse,
hypi, laula suomeksi ja ruotsiksi.
Tuo eväistäsi puolet kotiin,
kun et taaskaan jaksa syödä.
Juokse, pieni tyttö,
tule takaisinkin juosten.

KAI NIEMINEN,
Vain mies, 1981

Namm!

 Tiedättekö,
pieni teehetki leivosten kera ja varsinkin hyvässä seurassa auttaa aina! myös tähän kesän päättymisen haikeuteen.
 Ja hyvä musiikki! (Vinkkejä, mikä musiikki on sinusta parasta syksyfiiliksiin? Heitä kommentilla, vinkkaa parhaat neuvosi boksiini. Kiitos.) 
Harrastusten suunnittelu tai jopa niiden aloittaminen auttavat myös. Kuntosali kutsuu jälleen.
Muita keinoja madaltaa syksyn saapumiskynnystä? Hmm. Leffat. Takuuvarmasti. Ystävien kylään kutsuminen. Onneksi minut onkin jo kutsuttu - pian odottaa hauska Naistenilta, ihanaa!

Mukavia teehetkiä ja pirteyttä syksyn vastaanottamiseen sinullekin!


Ps. Kiitos kaikille wanhoille ja uusille täällä blogissa piipahtaneille, teitä on ollut ilahduttava määrä viime päivinä!  :)