keskiviikko 14. elokuuta 2013

Omenapuunhaistelupysäkki



Hei taas, 

Onpa syksyinen olo! Onko teilläkin? Taitaa johtua viime päivien ennätyksellisestä sademäärästä. Ehkä tosin siitäkin, että palasin töihin hoitovapaalta n.2,5 vuoden jälkeen...

 ja lapset kesälaitumilta kouluihinsa. (Miksi muuten käytetään sanaa kesälaitumet, hauska! täynnä kesän lämpöä joka on nyt muisto vain, no eipä säälitellä liikaa vaan etsitään syksyn hyvät puolet; kirjat, takkatulet, lämmin teekuppi ja villasukat, kiireettömät illat. No ovathan nuo lapset välillä kuin villivarsat konsanaan!)  

Alkukesääni ilahdutti tällainen katutaiteilijan oivallus:

Pakollinen omanapuunhaistelupysäkki :) koski kaikkia pyöräilijöitä ja jalankulkijoita.

 Alkukesän voimakas, vihreä yllätys, joka vuosi yhtä nopea, ja heinäkuun hoitava lämpö; heihei vaan kunnes jälleen tapaamme! Heihei lämpimät uimavedet ja auringon suukot iholla. Niisk - ja nyt äkkiä suunnittelemaan seuraavaa lomaa, syys- tai talvilomaa. Ehkä sillä ajatuksella jaksaa.

Yhtä pakolliseksi kuin omenaapuunkukkien haistelut, voisi joku määrätä syksyisten kotimaisten omenoiden rouskuttelun. Niin hyviä! Tosin, itse allergisena nautin niitä vain uunissa paistelun jälkeen vaikka piirakkana, ah.

  
 "Sinun tuoksusi minussa monta päivää,
monta päivää rakastan itseäni.
                                    - Eeva Kilpi

Eeva Kilpi on kirjoittanut niin lapsen, miehen kuin luonnonkin rakastamisesta hyvin kauniisti. Kukin tulkitsee miten kulloinkin haluaa. 

Nämä romanttisen katutaiteilijan kokoamat mietelauseet meinasivat tykkänään unohtua koneeni tiedostoihin. Ei niistä silloin voinut pysähtymättä ohi pyöräillä. Toivat hymyn huulille. Toivottavasti teillekin. Romantiikka ja runous elää yhä. Jos romantikoksi joku vielä uskaltaa tunnustautua -  ihanaa, miten liikuttavaa! Kauneutta vasten rouheaa asfalttia. Ripaus pehmeyttä vasten kovuutta. Molempia sopiva sekoitus.

Tällä mielenlaadulla, vielä hetken Taiteiden yötä ja syksyn konsertteja sun muita happeningejä odotellessa, jakoon alkukesän ruusut:



 Nuortemme ylioppilasjuhlista.



Ja nytkö sitten ollaan työn ja velvollisuuksien kahlitsemia, niin lapset kuin aikuiset. Hui. Läksyjä jo kuulemma liikaa. Muistin sentään ostaa nuo jokasyksyiset kontaktimuovit. Äidin läksyt? (Kirjojen päällystäminen, mitä mukavaa puuhaa... kenen mielestä?). Lapset päällystävät osan kyllä itse, mutta kummasti ne voimat loppuvat yleensä kesken. Kuvittelevat, ettei äidillä tuo muovi niin juutu sormiin. Ettei äidillä niin tule ilmakuplia kirjan kansiin. Ettei äidillä ole muitakaan kiireitä näin iltapuhteena. Että äiti saa hommat sujumaan suitsait simsalabim! Ja niinhän minä saankin, suurperheen tehoäiti. Välillä kurkin iki-uteliaana kansien väliinkin, millaisia koulukirjoja tänä vuonna onkaan... Melko hienoja.

Ei siis anneta periksi, säilötään kesää ja hulppeaa kesämieltä ainakin! Jelpitään toisiamme syksyn aloituspuuhissa, mitä ovatkin. Niin se sujuu, päivä kerrallaan. Arki.

Pikku Myy, kaikkien pienten ja pippuristen esikuva! Periksi ei anneta.


Kirjat pahvilaatikoissa,
abstraktioiden tuoksu

isoäitien muotoinen kuluma
keinutuolin selkänojassa

aivot, puoli kiloa,
muuttokuorma lapsuudesta

sinne mistä olen kotoisin

TIMO HÄNNIKÄINEN
Kilpailevan lajin muistomerkki, 2005


Lapsuutta ja aikuisuutta, muuttumista ja muuttokuormia. Eteenpäin elämässä! Joka syksy kuin uusi alku. Onhan syksyn alkaminen eräänlaista taaksepäin katsomista hetkisen, tavallaan, samoin kuin vuodenvaihde.  Että onko saatu aivot nollattua ja kroppa rentoutettua kesän auringossa? tarpeeksi tankattua voimia talven varalle - toivottavasti! Näin siis toimii (lähes) arktisissa oloissa elävä ihminen. Jaha. Hyvästelee kesää haikeana. 

Vielä yksi runo.


Juokse, pieni tyttö,
alas kotimäkeä. Mene maailmalle,
tee pikku käsilläsi
maitopurkista ja kreppipaperista
jotakin mitä ennen en ole nähnyt.
Juokse, pieni tyttö, autossa odottavat,
odottavat koulussa. Tanssi siellä, juokse,
hypi, laula suomeksi ja ruotsiksi.
Tuo eväistäsi puolet kotiin,
kun et taaskaan jaksa syödä.
Juokse, pieni tyttö,
tule takaisinkin juosten.

KAI NIEMINEN,
Vain mies, 1981



Namm!




 Tiedättekö,
pieni teehetki leivosten kera ja varsinkin hyvässä seurassa auttaa aina! myös tähän kesän päättymisen haikeuteen.
 Ja hyvä musiikki! (Vinkkejä, mikä musiikki on sinusta parasta syksyfiiliksiin? Heitä kommentilla, vinkkaa parhaat neuvosi boksiini. Kiitos.) 
Harrastusten suunnittelu tai jopa niiden aloittaminen auttavat myös. Kuntosali kutsuu jälleen.
Muita keinoja madaltaa syksyn saapumiskynnystä? Hmm. Leffat. Takuuvarmasti. Ystävien kylään kutsuminen. Onneksi minut onkin jo kutsuttu - pian odottaa hauska Naistenilta, ihanaa!






Mukavia teehetkiä ja pirteyttä syksyn vastaanottamiseen sinullekin!


Ps. Kiitos kaikille wanhoille ja uusille täällä blogissa piipahtaneille, teitä on ollut ilahduttava määrä viime päivinä!  :)

4 kommenttia:

  1. Hienoa, mukana oli myös kotikyläni kasvatin, Hännikäisen Timon, runo :). Tuntuu siltä, täälläkin, että arki alkoi taas rytinällä, vaikka itse olen ollut töissä jo kuukauden päivät. Toisaalta se on ihan jees, tietyt rutiinit rytmittävät viikkoa- ja siihen arkisen aherruksen lomaan sattuu sitten välillä ihania, mieltälämmittäviä kohtaamisia ja tuokioita! Sadepäivissäkin on viehätyksensä; metsän tuoksu koiria ulkoilutettaessa, viima kasvoilla aamulla töihin pyöräillessä, kynttilänvalo, pitkästä aikaa, illan hämärässä...Neljässä vuodenajassa on oma viehätyksensä - vaikkei sitä enää marraskuun syvissä vesissä seilatessa muista :)
    Tunnelmallisia syyskesän päiviä ja- iltoja sinulle! Sissi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sissi, kivasta kommentista! Ihanasti maalailit syksyn hetkiä. Tuo metsään meno täytyy muistaa usein, sateen jälkeinen tuoksu, totta - niinhän se onkin, miten sen muka aina unohtaa. Koirassa olisi se hyvä puoli, että pakottaisi ulos säästä riippumatta ;)
      Täytyykin kaivaa kynttilät esiin kaapista.

      Tunnelmointeja, tapaamisiin!
      Krisu

      Poista
  2. Ihanasti kirjoittelet! :) Hyvä mieli jo tulee kun lueskelee blokiasi.
    Minun syksyn ehdottomiin nautintoihin kuuluu tosiaan villasukkien ja lapasten neulominen, lapsista varmaan joskus liiankin kanssa ;) Entiset ei ehdi reikiintyä, kun jo uutta sukkaa pukkaa!!
    Kynttilän poltto ja on nääs muutama kippo ja kuppi ja roikkuva vempele ikkunoissa, missä tuikut iltaisin pääsevät valaisemaan syksyn pimeneviä iltoja.
    Iltatee tai sitten joskus lasillinen punaviiniä, kunhan taas takkatuli ilmat tulee, et saa rueta tupaansa lämmittämään uunilla. Se on yksi ehdoton rentoutumis keinoni, tuijotella tulta. Ja siitä nauttii myös tyttäreni Marika.
    Ja SAUNA, siis onko parempaa ja ihanampaa hetkeä kuin istua lämmössä ja kuinka ollakaan, luonnollisesti kynttilän valossa!! Siellä on monet kyyneleet valuttanut haikeina hetkenä ja onnen pipanat saanut hymyilemään. Sauna on minulle, kuin kävisi tutun ja turvallisen terapeutin juttusilla vuodattamassa syvimmät tuntonsa. :)
    Itse pidän kaikista vuodenajoista ja nautin siitä luonnon muuntumisesta kuhinkin vuoden aikaan.

    Ihania syksyn hetkiä sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Kirsi! Sauna, kynttilänvalo ja tuleentuijottelu. Ihanaa - ja ihanan suomalaista. On luksusta saunoa hetki vaikka ihan yksin (meillä usein vielä sitä hiustenpesun opettelu -itkua kuopuksella, mutta kyllä rauhallisempiakin saunomishetkiä mahtuu joukkoon). Kiitos muistutuksesta, hiivinpä salaa saunaan kera kynttilän joku ilta. Josko jo tänään. Hyvä vinkki!

      Odotellaan syksyn ihania värejä, jo pirteämmällä mielellä! Ootte te lukijat ihania! <3

      Poista

Kommentit, ideat, yhteistyö s-postiin tallessamaailma@gmail.com