Wanhassa Vääksyssä

Asikkalan asikkalan puiset rattaat...

(ainakin ostoskärryt...)
 On niin hyviä kulkemaan! 

Kaikenlaista tuli kotiin kärrättyä. Hassua sinänsä että näinpäin, maakunnasta pääkaapunkiin. Mutta kun sopivan sutkealla kierroksella eteen tuli monta mukavaa asiaa. 

Ensin nautimme ihanasta naisseurasta ja mainioista tarjoiluista! Kiitos, vielä kerran, Sissi ja kumppanit! Hovivalokuvaajaksemme hetkittäin värvätty Isäntäkin toivotti meidät naiset tervetulleiksi uudestaan, lupasi tehdä taas maanmainiota sillikaviaariaan ja tanssia meille jopa tankotanssia seuraavalla kerralla, hih. Alusvaatteissaaan, ehkä? Mitäpä muuta nainen kaipaisikaan! 

Isot koiratkin, vasikankokoiset alaskanmalamuutit, Mr. Okko ja Mr. Tintus olivat suopeina ja vastaanottivat rapsutuksia kilvan. Kissaneiti Mr. Mikki tarjosi seuraansa vain harkiten, ylväänä kuten aina.

 Näillä eväin jaksoi jo shopatakin!

Ensimmäinen kohteemme, Lauran kauppa. Sieltä on ennenkin tarttunut mukaan monta loistavaa lahjaideaa.

Lauran kauppa on oiva pieni putiikki täynnä naisellisia houkutuksia. Kokoaan suurempi. 

Miten tänne onkaan koottu näin paljon kaikkea ihanaa! Huokaus. Hypisteltävää ja mukaan tarttuvaa. Koriste-esineitä, käsityöjuttuja, pitsinauhaa, pikkupurnukkaa, kodintarviketta puukauhoista nukkekodin sisustuksiin. Vintin vaatevalikoimasta mukaani tarttui ihana lämpimänpunainen poncho. Aion kääriytyä siihen töissä kun ilmastointi viuhuu niskaan. Tarpeeseen tulee. Helppo pukea´virallisten´päälle. Viltin alla en sentään kehtaisi mummoilla, kuitenkaan. Vielä ;) Putiikki toimii myös varsinaisena joulukauppana, vinkvink.

Lauran kaupassa on taiteellista silmää moneen makuun. Ihmekös tuo, verenperintöä lienee suvussa; omistaja kun on maailmankuulun taiteilija Nanna Suden äiti. Nannasta lisää  wikistä  tai omilta Nanna Susi- sivuiltaan.

Lehmä, tuo sympaattinen olento ja monen keräilyesine. Lehmistä olen kirjoitellut ennenkin, viimeksi espanjalaisesta Elvis-lehmästä (!). Kestomuotia keräilykohteena.

Kaikenlaisia siivekkäitä, hännäkkäitä ja pehmoisenpulleita olentoja oli tarjolla. Pihallemme on aiemmin kotiutunut pari pientä rentoilevaa koristesammakkoa (lapsille!)
Nyt jätin ne rauhaan.

 
 Pelottava pöllö päätyi mökkituliaisiksi ensi kesän marjasatoa 
linnuilta ihmisille pelastamaan.
Tältä kesältä jo myöhäistä -  mutta eiköhän se kesä tule joka vuosi kuten ennenkin.

Määä, bäää...

Nämä tontut ovat jo tilauksessa toiseenkin kotiin. Josko Lauran kaupassa useampia jäljellä, varatkaa minulle yksi pariskunta, sopiva lahjaosoite on jo tiedossa..! Lauran kauppa löytyy muuten facebookista, täältä. Tykkään!

Tonttuilua Lauran kaupasta.

Kynttiläkotelo meiltä puuttuikin. Pysyvät ehjinä ja löytyvät helpommin.

 Kanavan kunkusta  mukaan tarttui muutama kynttilä kahvikuppileivosmallia ja toffeemaistiaisia. Sistustuskauppa ravintolaan yhdistettynä, hyvä combo. Isännälle ruokaa ja emännälle kauneutta kotiin. (No, me naisethan olimme tankanneet hyvin evästä ennalta tällä kertaa, muutoin arvostamme tietysti hyvää ruokaa mekin..!)

Jenkkilän kävijöiden kolottamaan jäänyttä makeanhammasta tyynnyttää tuttu vaahterasiirappitoffee, Namm!

 

 Millan putiikista Sisustus- ja lifestyletuotteita. Pop Up-myymälän Vanhassa Vääksyssä luvataan olevan elokuun 2013 loppuun saakka. Sen jälkeen, mitä? No nettisivu toimii onneksi aina.

Vääksyn monista ihanista putiikeista on mainio koonti täällä Vanhan Vääksyn omilla sivuilla (vanhavaaksy.fi). Suosittelen erityisesti alotsikkoja Shoppaile ja Ruokaile, kahvittele.

Vääksyn historiaa oli tarjolla aivan käden ulottuvilla. Myös kaunista luontoa kuten Norrlinin puisto, yksi Wanhan Vaaksyn helmistä. Pohjoismaisen kasvitieteen uranuurtajan, professori Norrlinin elämäntyöstä hyödymme yhä kaikki: Hän vaikutti mm. ympäristöliikkeen ja pienten yksityisten rauhoitusalueiden syntyyn aikoinaan. 

Kiireettömän kesäpäivän saa helposti vierähtämään Vääksyssä! Seuraavaksi syyspäivänkin ihanissa ruskan väreissä, Vääksynjoen kanavan varressa kävellen. Raitista ilmaa ja käsityöläisputiikkeja, leipomonmyymälöitä, idyllisiä kahviloita. Kuten Lauran kauppaan, myös Kaisan tupaleipomoon tullaan bussilasteittain kauempaakin, katso facebokista täältä.

Sallittakoon pieni lainaus, kotiseudustaan syystä ylpeiden vääksyläisten sivuilta:

Mikä on Vanha Vääksy

Vanhan Vääksyn vehnänen

"Vanha Vääksy on maantieteellinen paikka ja henkinen tila. Se sijaitsee  kanavan pohjoispuolella, nykyisen Vääksyntien ympäristössä. Vanhaan Vääksyyn kuuluu oleellisena osana kanavan läheisyys,  jokimaisema, myllyn vieressä kuohuva koski, satavuotiaat rakennukset ja sekä nyt että aiemmin tienoolla vallinnut pienyrittäjyys.
Vanhaa upeaa Vääksyä on toki kanavan eteläisellä reunalla myös. Danielsson-Kalmarin huvila nykyisen seurakuntakeskuksen vieressä, Anianpellon markkinapaikka parin kilometrin päässä nykyisen liikekeskuksen takana, Mikkolan hieno kartano vanhan nelostien kupeessa.
Vanhaa Vääksyä on myös henkinen tila, tunnelma. Meille asukkaille se tarkoittaa vanhan kunnioitusta, kyläyhteisön sisällä syntyviä naapuruussuhteita, pieniä kauppoja ja kahvilatunnelmaa. Tämän taitavat ulkopuolelta tulevat matkaajat aistia ja kutsuvat sitä idylliksi."

 Niin. Ehkä jouduin tuon idyllin valtaan. Tässä lisää saalistani upeasta Sisustuskahvila Kardemummasta, namm!

Puodin aukioloajan informoi reaaliaikaisesti pinkki polkypyörä tien varressa. Pyörä paikalla, putiikki auki :) Kätevää.

 

 

Ehkä lompakkoni onneksi, Hippaheikki ja Hillariina -lelukauppa oli tällä kertaa kiinni. Ovessa tosin oli virallisen aukiolon ulkopuoleltakin puhelinnumero, johon olisi voinut soittaa. Onneaan koettaa. En tohtinut. Mutta joulunaika on tulossa syksyn myötä. Sinne, vielä ennen joulua uusiksi. 



Tuumin, että Wanhassa Vääksyssä on jotain samaa kuin Wanhassa Porvoossa; käsityöläisyyden henkeä, taidokkaita tuotteita ja hyvää tunneltaa. Mukavat etäisyydet kaiken löytämiseksi samana päivänä. (Naisilla on kestävyyttä tässä lajissa miehiä enemmän ;). Ja niitä leipomotuotteita. Noo, Brunbergin tehtaanmyymälä jää vielä Porvoon hyväksi. Mutta on täällä kaikkea muuta mutusteltavaa. Suosittelen piipahdusta Vääksyssä!

Heipä hei, terveiset Vääksystä!

ps. En ole taloudellisesti hyötynyt tästä postauksesta vaan kirjoitin silkasta kotiseutu/naapurirakkaudesta ja lapsiperheen lahjavinkit -mielellä!

Tavataan joskus Vääksyn raitilla?  Kivaa viikonjatkoa kaikille!

Elokuun illat

Elokuuhun mahtuu kuulaita, vielä kesäisiä iltoja, omenoiden kypsymistä ja muutamia puutarhajuhlia. Ystävien tapaamista - ihanaa!

Tässä pikana ihan vaan asupostaus. Seuraavalla kertaa aion kertoa, mitä ihanuuksia tarttui mukaan Asikkalasta, Wanhan Vääksyn sisustuskaupoista, jossa useamman naisen voimin shoppailimme. Kaunis paikkakunta, kerrassaan! Eipä ole kaukana lapsuuteni kotimaisemista.

Mutta ensin asu, jolla humanoin Lastensuojelun Keskusliiton puutarhajuhlassa. Juhlan tuoksinassa kuvaus unohtui tykkänään, kun oikeasti tärkeitä asioita (ja ihmisiä!)  oli  tutustuttavana ja tuumailtavana. Tulipahan mittailtua moni asia keskusteluissa edestä ja takaa...

Jakku-Krisse

No onks tukka hyvin ja näkyyks kello...? Ehei.

Väsähtänyt hetki juhlan jälkeen. Tsemppaa nyt vähän!

 
 Okei, okei...

Peplum-helma, naisten iloksi keksitty

 Elokuun tyyni ilta

Eipä se syksyn lähestyminen tunnukaan enää niin pahalta, kun kohta saamme kaivaa kaapeistamme avuksi vaikka nämä; tontut, enkelit ja nallet. (noo, ei nyt ihan vielä, paitsi syksyn kynttilät!) Ensi kerralla postailen tällaisistä sisustuksen ja mielialan pikkuapulaisiasta. Tämä tonttupariskunta on kotoisin Vääksystä... iki-ihanasta Lauran kaupasta. Stay tuned :) !

Pientä, söpöä ja pehmoista

Postauksen asu: 
peplumtoppi Guess, Marbella/Espanja;  kynähame Global Essentials, Jilly; 
jakku Philosphy Blues Original; avokkaat Zalando; kello Dolce & Gabbana, kaulakoru DIY (itsetehty)


Mukavaa alkavaa viikkoa ja pirteyttä kaikille!

Wanhanajan malliin

Poikkesimme eräänä kesäisenä viikonloppuna Keuruun wanhassa kirkossa. Sukuloimaan matkatessa, mummulaan menossa, sattui sopiva taukopaikka haistella hiukan menneisyyden tuulia. Ja nykyisyydenkin, toki.

Kuvatunnelmia:

 

Pieni mies ja paljon juostavaa pihaa.

Tiekirkkoja mainostetaan "taivaallisina taukopaikkoina". Heh.

Lisää Keuruun wanhasta kirkosta voit kurkistaa tästä linkistä.

 

Lattialankut länässä, kulumia kengistä. Satojen vuosien ajalta ennen meitä. Aika huikea ajatus.

Muutama lantti lie sinne pudonnut, köyhille ja vaivaisille. Kolikot muuttaneet muotoaan, rahayksiköt vaihtuneet, köyhyys pysynyt silti- . "Köyhät teillä on aina keskuudessanne..."

"Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen." Joh. 10:9

 No joo, tuota raamatunkohdan viittaamaa ovea ei sentään ole teljetty kaksin kappalein, kuten tässä. Päinvastoin, sanokaamme. 

Kirkonparven kulumat ja kuopat. Sileiksi askelletut askelmat.

Missä olisi hyvä paikka istua, jos istuisi? Lapset testailivat. Korkealla tietenkin! 
 Tällä kertaa meidän tarkoituksemme oli päinvastoin tykkänään kuitenkin jaloitella. Jalkautua ;) sanoisinko.

Bongaa kuvasta pikkuinen sanankuulija.

Maalaukset Johan Tilén 1782-1785

Alttaritaulu, Johan Tilén 1782

  
Wikipedian tarjoamaa tietoa: "Alkuperäisen Kansallismuseon kokoelmiin siirretyn alttaritaulun Kristus pesee opetuslastensa jalkoja maalasi Johan Backman 1750- tai 1760-luvulla. Keuruun vanhassa kirkossa säilytetään kopiota Backmanin maalauksesta." 

Jääpi nyt vaan kynttelikön taakse tuo alttaritaulun alaosa, sorry huono kuvakulma.

Niin kulunut, lopen kulunut polvistumisjakkara. Paljon nähnyt.

Ikihonkapuinen jakkara. Hieno sana ja vielä hienompi jakkara! Teksti: "Tämmöisestä iki-hongasta on tehty tämän kirkon lattia yli 200 vuotta sitten. Tämä pala oli lattian alla."

Jalkapuut, hui hirmuista (kirkko)historiaa! Millaisista rikoksista niihin joutuikaan? Vai ihan pikku rikkomuksista jopa? Pieni historian oppitunti olisi nyt paikallaan.

Kuka se pohti hiljattain julkisuudessa hiukan kieli poskessa, että nykyajan häpeäpaaluksi jalkapuut eivät enää millään sopisi. Nimittäin - yllätys yllätys, eivät niiden ihmisarvoa alentavan kohtelun vuoksi, vaan koskapa "nykyään niihin jonotettaisiin!?"  Mene ja tiedä. Jotta päästäisi esille, kuulemma; saataisiin se Andy Warholin sanoittama "oma pakollinen 15min julkisuudessa". Johon perustuvat mm. aikamme lukemattomat tosi-tv-ohjelmat ja ylikansoitetut BB:t. Erikoinen ajatusketju, kerrassaan. Kertooko se silti ajastamme jotain nurinkurista. Onko aina ja kaikkialla oltava esillä? Minäminäminä. Kuten, heh, vaikkapa täällä blogistaniassakin. Olisiko sanojana ollut Ruben Stiller, en tosiaan muista..? Joku asiaa tuumaillut toimittaja kumminkin. Kertokaa te hyvät lukijat, jos muistatte asiayhteyden tarkemmin? 

Osuipa aihetta googlatessa ja alkuperäistä lausuntoa (turhaan) etsiessäni silmiini tällainenkin huomio: 

"Aikakautemme ilmapuntari köyhyyteen ovat ruokakassijonot. Nykyajan häpeäpaalu, jossa julkisesti nöyryytetään niitä, jotka eivät muuten tule toimeen. Asiakkaideni kertomukset asioinnista toimeentuloturvaa myöntävien viranomaisten luona ovat pahimmillaan puistattavaa kuunneltavaa. Voidaanko enää puhua hyvinvointivaltiosta?"

Tällaiseen ajatukseen on päätynyt, kas, pappipa hyvinkin, postausaiheeseeni sopien (!) Juha Mattila Tampereelta aiheenaan Ruokakassibarometri. Varmaan jokusen ruokakassin tarvitseville jakanut, tuo pastorismies.  (Kuten muuten allekirjoittanutkin.) 

Tästä linkistä lisää suoria lainauksia ja suoraa puhetta häneltä, muutaman vuoden takaa tuo lainaus näköjään. Tarkemmin en tunne ajatuksiaan, mutta tuossa sanoittaa kyllä hyvin leimaantumisen (leimaamisen jopa?) ja nykyisen köyhyyden näkyvimmät paikat.  

Ajatuksia herättävää.

Raamattua (muinais)kreikaksi.

Sakastin lamput

"Sallikaa lasten tulla...". Tilan haltuunottoa, tutustumista. Nimet vieraskirjaan.

 Miksi kirkossa aika pysähtyy? 

  
Tulin vieraana, lähdin tutumpana.

Kirkkovene, "Iso Valkonen". Täytyyhän paatilla aina nimi olla.

"Mennään soutamaan... Jihuu!" Innostunut 2-vuotias. joo-o. Jos sillä mummun veneellä nyt kuitenkin tällä kertaa...

 

Nyt se karkaa, äkkiä perään...! <3

Tiekirkot ovat kyllä hyvä idea kesäisessä kotimaassa! Sellaista Keuruulla. Piipahdimme viereisessä, uudessakin kirkossa. Mutta se on jo eri postausaihe se. Tässä oli jo kirkkoa kerrakseen yhdelle kertaa.



Mitä kesäisiä kotimaan kohteita sinä olet käynyt katsomassa? Jos lapsiperheen peruskohteita, Lintsiä, Särkänniemeä, Angry Birds -puistoa ja Puuhamaata ei nyt lasketa..? Missä kannatti (ja kannattaa ensi kesänä) ohiajellessa pysähtyä hetkeksi?