Neitoperhoset

neitojen juhlaa!

tässä perheessä
kaksi kaunista nuorta neitoa
esikoistytöt
jo pian ylioppilaita 
         molemmat

Kuvat Espanjan auringon alta viime kesältä

Pidetään huolta pikkuveljestä

Aurinkohatut tuplana
vaihtuvat ylioppilaslakkeihin

kesäiset juhlamekot, korkokengät
jännittynyt ilo 
juhlakampaukset

tuplaonnea,
meillä!

Heissä asuu tuplasti viisautta ja sydämen lämpöä.
Heitä on ihana katsoa yhdessä. Olen NIIN ylpeä!
Kiitos tästä onnesta, kevät
ja Kaikkeus
- kiitos!



Onnea kaikille uusille ylioppilaille, muille kevään myötä valmistuneille 
- ja tsemppiä uuteen yritykseen heille, joille se jäi vielä haaveksi tällä kertaa!

Onnellinen puutarhassa

Arvonta on suoritettu eilen illalla, blogihistoriaa on taas tehty - ja vihdoin ehdin tänne kertomaan! Onnetar, jona innostuneesti toimi Pikkusisko, suosi tällä kertaa oikukkaasti järjestyksessä alkupään kommentoijia, numeroita 1 ja 2 eli Tuulalle ikonikuvat ja Raivolle kirja. Lämpimästi Onnea voittajille! Ja muille, parempi onni ensi kerralla, toivon! Ottakaahan onnekkaat yhteyttä vaikka tuohon mailiini tallessamaailma@gmail.com kertoen osoitteenne niin kipaisen postittamaan! :)

Olen törmännyt taas tänä keväänä ilokseni monta kertaa tuttuun sanontaan: 

“Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää."

Tämä kiinalainen sananlasku kiteyttää hauskasti pari totuutta. Ehkä joku haksahtaisi helposti tulkitsemaan tuon siten, ettei millään ole mitään merkitystä, negatiivisesti. Mutta minulle se ei suinkaan merkitse nihilismiä vaan eräänlaista helpotusta. Hyvin tervetullutta!

Maailma pyörii radallaan; karavaani kulkee ja koirat haukkuvat, monesta junastakin jään asemalle - mutta silti: pysähdys puutarhassa ja kukkien nuuhkiminen, niiden ihastelu, ah! 

Tänään oli eräs pukeutumista vaativa tilanne, tällä puutarhurilla.

 Kaupunkipuutarhassakin asustaa jos minkälaista mönkijää...

"Kuule siili, tuhmeliin, omin luvin älä juokse mansikoiden luokse..." Vaan jätä niitä syötäväksi meillekin, sitten heinäkuussa.

Kahden kerroksen väkeä. Hän asuu portaidemme alla popsien kastematoja. Tietääkseni. Emme jaa ateriayhteyttä jolloin asia olisi empiirisesti todistettu.

Ja yläkerroksissa parempi väki puunaa pöytähopeitaan.

Citykanit etupihalla. Ystäviämme - paitsi talvella omenapuun jyrsimisen jälkeen. Tänä talvena verkkoaita vei onneksi voiton. Tilanne 2-1. Pupujen hyväksi.

Kädet mullassa möyriminen tuntikaupalla. Oman kädenjäljen näkeminen. Tuloksia, konkretiaa, kauneutta kaaokseen. Itse luotuna. Vaikka se olisi vain muutama kukannuppu takapihalla, sen merkitys on paljon painoarvoansa suurempi. 

Ei hukkumista taas kerran maailman usvaan ja tärkeiden palaverien pyöritykseen.
On helpottavaa huomata, että maailma vain harvoin kaatuu, jos en pääsekään mukaan kaikkialle kaiken aikaa. Eikö vain!

 Olen edelleen olemassa, vaikka jokin tärkeä asia jäisi tekemättä. Tällaisia höpöttelen itselleni nytkin kun yötäpäivää valmistelemme tärkeää, ihanaa juhlaa - meillä on tulossa ylioppilasjuhlat tuplasti! 

Tämä kukka toi jostain syystä korvamadoksi laulun.. "Aaa, kesän lapsi mä oon..." Toivottavasti ette nyt saaneet tartuntaa. Taidan olla väsynyt kun korvissa soi.

 Mitkä värit!

Kohta tarkoittaen huomenna hopeiden kiillotuksen kimppuun (Tiedättekö muuten isoäidin wanhanajan soodavesi, alumiinifolio -kikan, toimii hopeiden kirkastamiseen vaikka kuulostaa huuhaalta, kaikkien paitsi kemianopettajan korvissa... Ehkä palaan tähän eri postauksella, sarjassamme kätevän emännän kotivinkit ;)

Kiireisin päivähän on yleensä se huominen. 

Näet sitä ennen valitsin sittenkin mieluummin vielä kerran kädet multaan ja kukkien istutuksen, osan III pihapuutarhassamme.

Kato, äiti! (ja se arvonta!)

Hei rakkaat ystävät, te kärsivälliset...!

Tämä postaus ei tule sattuneesta syystä ajallaan ja tulee taas vähän erilaisena kuin piti. Hmm, onko mikään postaus ollutkaan ihan sellainen kuin alunperin piti. Ei, ja hyvä niin.

Viivytyksen syitä:

Tulin hiukan kipeäksi, pää- ja kurkku-. Tänään jo parempi, onneksi.

Minulla oli tärkeämpää akuuttia puuhaa iltaisin. 

Kuten kaivaa pinseteillä rusinaa itkevän kuopuksen sieraimesta. "Te meni tonne", sanoi hän ja osoitti nenäänsä. Meillä oli mukava rusinoidensyöntituokio. Ollut, kyllä.  No tämä lapsi ehtii minne vain. Samana päivänä muun muassa kastella kukkia kaakaomukistaan ja paahtaa sipsiä leivänpaahtimella. Vain muutama luovuuden kukkanen mainitakseni. Ja ettenkö olisi vahtinut!  Kyllä. Mutta hän käyttää joka sekunnin. Jokaisen. Sen kun selkäni kääntäen haen jääkaapista jotain lisää (3:n metrin matka pöydästä) tai kumarrun sitomaan kengännauhani pihalla. Vikkelä pieni mies, sanon. Älykäs, korjaa hänen isänsä. 

Toivon, että poikarassun loppuillan hokema, Ei enää lutinaa nenään, tosiaan osoittautuu todisteeksi älykkyydestään. Ja kyllä hän sentään antoi ottaa sen pois. Isä piteli kiinni ja isosisko näytti taskulampulla valoa, jutteli rauhoittavasti. Eikä tarvinut lääkäriin asti, tällä kertaa. Se on pääasia. Äiti urhea käytti pinsettejä taitavasti. Noo, neljän lapsen kokemuksella. Yhteensä kahdeksan kun miehenkin lapset lasketaan. Jotain ne siis opettavat vanhemmilleen, sentään. Kasvattavat äitejä ja isiä. Josko toisinpäin. - Kin.

Elämme sitä aikaa, kun voikukkiakin ihaillaan kauniina, ihanina pihan koristeina. Tuovathan ne auringonkeltaista, hmm... joo-o. Miksei. Muuta totuutta ei noin pienelle raaski vielä sanoakaan.

Tunnista kukka! Ja pysähdy ihastelemaan sen kauneutta.

Nautitaan pienistä hetkistä. Juodaan kahvia kauniista astioista! Hyvässä seurassa. Onko elämässä mitään sen tärkeämpää!

Silitä kissaa. Ystävän antamaa. (Kiitos, Terje!)

Talletin tämän kukan, ainakin ja edes tänne. Kun pieni vikkelä mies poimii niitä innolla talteen pihalla. Puristaa pieniin hikisiin nyrkkeihinsä. Tutkii, nuuhkii syvään, repiikin välillä. Tai tuo ne äidille innolla hymyten. Voi kiitos.

Rakas pieni kahvinkaataja

Ja taas mennään - mieluummin juosten!

 Mutta se arvonta! Viime postauksessa pysähdyin hetkiin ikonien äärellä. Ja taiteilija Sari Stajévic-Teodosinin Ateljé taidepysäkiltä täältä valitsimme jotain pientä ja kevyttä arvottavaa. (Helppo postittaakin voittajalle!)

Arvomme nämä kuvassa näkyvät asiat: Sarin ikonit kätevässä magneettikoossa (no vaikkapa sinne jääkaapinoveen!) ja hetkiin pysähtymistä vaalivan pienen, suloisen kirjan.

Elämän hengästyttämille juuri sopiva kirja! Täynnä vilttiin kääriytymisen lämpöä ja toisin katsomisen oivallusta. Kosketa, katso, kuuntele. Ihmisiä ja luontoa lähelläsi. Ja jotain salattua, meitä suurempaa.

 Silitä. Vaikka sitä kissaakin. Jo kivettyneeksi luultukin sellainen voi oikeanlaisesta  kosketuksesta herätä eloon. Rakastavasta katseesta, kevyestä kosketuksesta. 

"Kauneinta mitä voit nähdä on toisen ihmisen hyväksyvä katse. Synnymme ihmiseksi toisten katseiden alla." Osaisiko sitä sen paremmin sanoa.

 Katsominen ja ikonit liittyvät yhteen. Niin, ja viisaat kirjat. 
Kirjotut rukoukset, nuo kätevät magneetti-ikonit ovat varmasti oikeassa seurassa tullessaan arvotuksi yhdessä erään tuollaisen viisaan kirjan kanssa. 

 "Varjele keskeneräisyyttä. (Tämä on jotenkin koskettava teksti minusta. Sallikaa siis, että lainaan tähän siksi pidemmän pätkän.) 

"Meissä on särmiä ja keskenkasvuisuutta, joka on tuhoisaa sekä itsellemme että lähellämme oleville. Mutta meihin kätkeytyy myös sellaista matkalla oloa, jonka kanssa voi ystävystyä. Voi katsoa ymmärtävästi, aavistaa haavoissa lähteensilmän, josta tihkuu raikasta vettä. 
 Fransiskaanipappi Richard Rohr kertoo navajo-intiaanien matonkudontaperinteestä. Käsinkudottujen mattojen koristekuviot ovat täydelliset - paitsi jokaisen maton yksi kulma. "Miksi jokaisessa matossa on kudontavirhe samassa kohtaa?" asiakas kysyi. "Virheellisestä kohdasta henki kulkee sisälle ja ulos."
Täydelliseksi rakennettu yhteiskunta tai täydellisen kiiltävä ihmisen julkisivu on kuin muuri, johon elämällä ei ole tilaa juurtua. Halkeamat tarjoavat kasvupaikan uudelle elämälle. 
 Katso kärsivällisesti haavojasi, niitäkin jotka ovat kivuliaimpia. Katso lempeästi ja varjelevasti keskeneräisyyttäsi. Siitä, mikä on mennyt täysin rikki, puhaltaa jonakin päivänä virkistävä tuuli." 

Tähän tekisi jopa mieli sanoa "Aamen."

 Jotain tällaista olen itse kokenut. Äitinä, ihmisenä, puolisona. Vammaisen lapsen äitinä, erityisesti.

 Ja olen oppinut pysähtymään ihailemaan voikukkienkin kauneutta. Lapsen kanssa. Lapsi katsoo toisin. 

Ystäväni Sarin maalaamasta ikonista jälleen tämä kuva. Aihe löytyy häneltä myös julisteeksi painetussa muodossa. Vaikka työhuoneen seinälle. Tuhansia ja taas tuhansia kertoja vuosisatojen aikana kopioitu aihe. Muistilappu taivaasta, kuuluu eräs ikonien määritelmä.

Ota valokuva, kehottaa kirja vielä. Tallenna hetkiä, muistoja, nauruja. Sydämiin ja kansioihin. Ja poimi myös kukkia!

Tärkeä kysymys leikkimökin seinältä. Ei liian monta. Eikä liian vähän. Sopivasti. Naurulla nauttien. Elämästä on lupa iloitakin! (Sillä surujahan meillä kaikilla riittää, myös siitä pitää elämä huolen...)

Jaha, magneettiset ikonit kääntyvät nyt väkisin väärinpäin tähän. Annan periksi kopioituani tämän kuvan jo neljästi, kääntämisen ja tallentamisen jälkeen. Kääntäkää te lukijat päätä kallelleen välillä, jooko? Opetellaan katsomaan toisin. Niinkuin arvottava kirjakin juuri vinkkasi, hih.

Sarin maalaamasta ikonista pala on päässyt myös kansikuvaksi Rinneviestiin. Löytää tuossa lehdessä varmasti ymmärtäjänsä, ilman sen suurempia selityksiä.

  
Toivotamme nyt Sarin kanssa teille oikein hyvää arpaonnea! Vain kommentoimalla tämän postauksen kommenttiboksiin jotain kuten vaikka "osallistun arvontaan" (ja nimimerkkisi riittää tässä vaiheessa) voit voittaa - joko kirjan tai ikonimagneetit. Arvon ne siis kahdessa erässä. Jätä viesti, ihan mitä vaan! Numeroin viestit ja nostan sitten numeroidut laput esiin arvottavaksi. Joku lapsista toiminee onnettarena tai öö.. onko sille edes maskuliinista vastinetta...? Onnenpekkana? eikun sehän ois se voittaja jo.  (Tasa-arvoa, hei!)

No niin. Eiköhän näillä ohjeilla. Vielä teille perhonen leikkimökin ikkunasta. 
Pysähtykää, katsokaa kaikkea kaunista. Hetken.

Atelje Taidepysäkin pop up -päivä

Olin ystäväni, taiteilija Sari Stajévic-Teodosinin Ateljé Taidepysäkillä Klaukkalassa pop up- ravintolapäivän tapahtumassa kurkkaamassa ja kokemassa viime lauantaina 18.5. Kun minut saa Klaukkalaan asti Helsingistä ajelemaan, on oltava hyvä syy.. myönnettäköön. Ja olikin!

 Ihana idea - taidetta ja makutaidetta samalla kertaa! Me Taidepysäkillä piipahtaneet saimme taatusti mukaamme hyvän mielen ja lämpimän olon. Tarjolla oli myös elävää viulumusiikkia komean viulistin soittamana (kiitos, Petar!), serbialaista kahvia ja intialaista päähierontaa. Aivan - siis kaikkea, mitä nainen hyvään oloon tarvitsee!

Moniosaaja, ihana Sari - tämä nainen hallitsee niin kuvataiteen kuin musiikin saloja. Ammattitaiteilija, lavastaja, ikonitaiteilija. Taiteilee näköjään myös leivoksia ihan suvereenisti :) Pakko ihailla!

 Kuvat puhukoot puolestaan, jälleen kerran.
 Siispä tunnelmia kuvina:

Rosoinen, rakas Kristus

Tämä kaunis viulu oli myyntiseinällä, muistaakseni alle 300€n hintaan (muistanko väärin?) Kysykää Sarilta rohkeasti tauluista ja taiteestaan lisää, jos kiinnostutte!

Pop up -kahvilan herkkuja, namm!

Sari ja ladyt Ateljeessa - meitä taiteen ystäviä riitti mukavasti paikalla.

Kortteja ja käyntikortteja...

Kampaaja -lady vasemmalla tarjosi ihanan rentouttavaa intialaista päähierontaa todella lempeään hintaan, 5€/10min. Tartuin oitis tilaisuuteen. Ja oloni hieronnan jälkeen: "Voi miksi tätä ei muista useammin suoda itselleen..? Great! Ja kiiiitos!"

Jätin myös puhdistettavaksi erään wanhan ikonin. En uskaltanut ryhtyä toimeen itse. Asiantuntijaa joskus tarvitaan.

Koskettava pieni puu

Sarin leipomaa omenapiirasta, namm, jälleen!

Juustosarvet vievät kielen mennessään, nekin.

Maria, Jumalan Äiti. Osa ikonia.

  Ikonit ovat itselleni tärkeitä, pyhiä kuvia, pysättäviä kuvia ja kertomuksia. Juuri Sarin ohjauksella olen maalannut (=kirjoittanut, sanotaan ortodoksisesti eli oikeaoppisesti) ensimmäiset ikonini. Aiemmassa postauksessani täällä sunnuntaissa mainitsinkin maalaamani ikonin hoitavasta vaikutuksesta. Ikoni on rukous. Kirjoitettu sydämen rukous, kuvaan kirjottu. Silta toiseen maailmaan. Katseen ja yhteyden avaaja. Ei palvonnan kohde vaan rukouksen apu.

 Sarin Ateljé Taidepysäkille voit pysähtyä hetkeksi tarkemmin tästä  linkistä. Yhteystiedot klikkauksen takana :)

Lisää ikonitietoa vaikka näistä linkeistä, wikistä täältä ja täältä. On ehkä viisasta mainita, että ikoninmaalauksessa on tunnistettavissa erilaisia tyylisuuntia. Ikonit ovat kautta vuosisatojen olleet erityisesti ortodoksiselle kirkolle äärettömän tärkeitä. Tuntuu, että tänä päivänä yhä enemmän myös muut kirkkokunnat ovat (onneksi!) muistaneet tai muistamassa jälleen ikonien arvon - arvokkaan tehtävän. Se kaikille suotakoon. 

Jospa oikeaoppisuuden tiukka vaatimus ei olisi se ainoa oikea lähestymistapa moneenkaan asiaan. (Kaksi puheenaihettahan tunnetusti on, joihin ei pitäisi edes pitkällä tikullakaan koskea; uskonto ja politiikka...). 

Minun ensimmäinen ikonini ei varmasti ollut eikä ole oikeaoppinen. Vaan arka, horjuvin siveltimenvedoin maalattu, itselleni silti äärettömän rakas yritys kuvata jotain - salattua ja pyhää. Aralla mielellä, hapuilevalla tekniikalla. 

Sarin opetustavasta olen äärettömän kiitollinen. "Kaiken voi aina korjata". Tämän rauhoittavan lauseen kuulen vieläkin mielessäni, alkeiskurssilta lähtien. Eipä hätää.

Voisipa elämässäkin. 

No tässäpä Sarin ohjauksessa maalaamani ikoni nyt onkin. Yksi ensimmäisistä. Maria, suruakin katseessaan.

Kuulkaapa, jotkut ovat niin onnekkaita, että saavat Sarin pian taas rennoksi, innostavaksi, lämpimäksi ja asiantuntevaksi opettajakseen muutamassakin seurakunnassa Helsingissä. Wau -sinne jos pystyt, suosittelen! Retriittejäkin luvassa, ikoninmaalauksen hengessä. 

Mutta teitä lukijoitakin nyt päätimme Sarin kanssa hemmotella -  ARVONNALLA!

Pysy siis kuulolla, seuraavassa postauksessa kertoilen tarkemmin mitä Sarin Ateljeesta lähti mukaan arvottavaksi teille eteenpäin, hyvät lukijat! Jotain pientä ja tärkeää, kevyttä mutta syvällistäkin - miten omaksesi asian otatkin - se riippuu ihan Sinusta itsestäsi.

Arvontaan voi(t) osallistua ihan tosi simppelisti, laittamalla vain kommenttiboksiini viestin-. Niinkuin blogiarvonnoissa yleensäkin. Eip maksa mittään. Vain vaivan kirjoitella rivi, tai toinenkin. 

Otan sitten yhteyttä kommentin jättäneeseen onnekkaaseen, s-postin perusteella. 

MUTTA ARVONTA SIIS SEURAAVASSA POSTAUKSESSA, jossa myös kuva palkinnoista. (En näet ehtinyt vielä edes kuvata niitä...)

 Stay tuned, my friends.