Kuudes kerta?

Kuudes antibioottikuuri tänä talvena syksynä meidän perheessä! Kevättä en laske samaan.

Kuopus on saanut niistä 4 - ja sitä myötä lähetteen korvien putkitukseen - ja me vanhemmat kumpikin omamme. Voi huokaus. Olen sairaslomalla vielä huomenna, olo on heikko. Jälkeen tiukastikuumeisen keuhkoputkentulehduksen.

Olisi kiva todeta, että oon nyt sitten sairasLOMAN aikana lukenut roppakaupalla hyvää kirjallisuutta...

- vaan ei, en ole jaksanut! - synttärilahjaksi jo keväällä saamani Tikli (Donna Tarttin Pulitzer-palkittu järkäle) odottaa yhä parempaa hetkeä. Kirja on kyllä hyvä, alkulehdistä sen jo huomasin.

...tai katsonut maratonin hyviä leffaklassikoita - vaan en jaksanut sitäkään, lähinnä nukuin! 

Kunnes Kuopuskin sairastui. Yhä nukuimme, molemmat viekukkain huokaillen ja yskien -
no paitsi tarpeelliset ´huollot´ hänelle lohduttelun lomassa. Työllistetyin sisar hento valkoinen on toki ollut tuo puoliso vahvakuntoinen, selvittyään omasta korvatulehduksestaan ensin. Kummaa tämä. Vaan en ihmettele enää yhtään kun puhutaan antibioottiresistenteistä korvatulehdusbakteereista. Päiväkoti-ikäisten maailmassa ne jylläävät estoitta!

Roppakaupalla sitä lajia siis.

 Tässä kuitenkin iki-ihana Humphrey Bogart hassu Krisse kainalossaan, hmm, edellisellä Lontoon-reissulla tiedätte-kyllä-missä. Edes yhden leffan verran, kiitos. Klassikkoleffa Casablanca ja tuo ulkoisesti kova, kyyninen ja karski mies, sisimmältään herkkä kuitenkin..! (noo hymyiles nyt vähän, Humphrey  ;)

Ajatukset muualle kuin kuumemittariin!

Tämä puolestaan taisi olla brysseliläinen suklaakaruselli, namm!!! muutaman vuoden takaa.

Kuvien myötä mieli kaipasi näistä kipeyden kotinurkista kauemmas. Matkafotoja osui vastaan arkistoista kun jotain muuta etsin - ja pääsispä taas matkalle, vilahtaa mielessä kaiken kuumeilun keskellä! Ja puoliso pääseekin, työ-sellaiselle Berliiniin ihan justiinsa. Onneksi me kotijoukot ehditään nippanappa kuntoon kunnes, jää huoli vähemmäksi molemmin puolin.

Aikamoisen tahmaista elämää tämä perusjuttujen toistuva sairastelu tosiaan on. Olin jo ehtinyt unohtaa perusinfektioiden antibioottikierteet, lähes 20 vuodessa. Vaikeastivammaisella kun oli kuitenkin tuossa välissä vielä omat lajinsa potenssiin kymmenen. Ei näihin verrannolliset. Luunsiirtoineen kaikkineen. Sitä ehti näköjään jo kuvitella pienessä mielessään jokseenkin kepeästi, ylioptimistisesti (?), että niiden jälkeen peruslastentaudit ei tuntuis enää niin rankoilta. eipä! Kyllä se unenpuute vaan on ihan vakio arjentahmaaja, oli syy mikä hyvänsä, pahansa, tahansa!


Vaan ei enempää epikriisejä tähän. Jo joulukuun 13. Kuinka se on mahdollista? Nukuinko viikon? Oli, ja meni. Sancta Lucia! (Perinteestä lisää täälläkin.)

"Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa, viestiä jouluyön tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus. Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy!"