Korkein! - kiitollisuus ja kaipaus

Talven lämmöksi ja tuulisten päivien lohdutukseksi, miten kukin haluaa <3:

"I would like to decorate this silence, 

but my house grows only cleaner and more plain-." 

Winter Love by Linda Gregg

 

Rakastavaisten rukous

Korkein, Sinä joka annat meille
leivän ja viinin ja mahdollisuuden
liittää rakkautemme yhteen
ja muuttaa tuskat keveydeksi
kantamalla ne yhdessä

Korkein, anna meille meidän jokapäiväinen
ymmärryksemme jakaa leipä, viini ja rakkaus
jotta ne moninkertaistuisivat
ymmärrystä suuremmaksi iloksi

Korkein, suo meille Sinun kykysi
tehdä jokaisesta hetkestämme
syvä, hyvä ja yksinkertaisuudessaan
suuri ja pyhä

Korkein, laske kätesi meidän yllemme
niin kuin paimen laskee kätensä
säikyn eläimen suojaksi
ennen kuin laskee taas matkaan
etsimään tietä perille

Korkein, sinä tiedät
vihan pimeät harhat
ja hyvyyden kaikkivoipaisuuden,
anna meille rohkeutta uskaltaa
rakastaa toisiamme
itseämme suuremmalla voimalla

Sillä muuta valtakuntaa, voimaa ja kunniaa
ei maan päällä ole
kuin saada olla rakkauden lapsi
kantamassa rakkautta rakkauden luo
ja tulla sillä elämänpituisesti siunatuksi.
Amen.

-Tommy Tabermann

"Maailman valo löytyy täysin epätodennäköisestä paikasta. Ja sen edessä saa rikkaus kumartaa köyhyyttä ja viisaus viattomuutta (kuten Leena Krohnin kirjoittamassa joululaulussa-)

Valo ei ole siellä mistä sitä etsitään, koska ihmiset etsivät kalliista paikoista kalliita asioita (jos etsivät.) Eivätkä ne siellä ole, mutta ovatpa kuitenkin aika lähellä.

Jos pitää löytää Jumala, se on aina kärsivässä luodussa, ja siksi se on niin vaikea asia."
(mukaellen ajatuksia Salla Ranta 6.1.2018)


Kuvat ovat Pyhän Laurin kirkosta - rakkaalta työpaikaltani <3
jonka perintöä on jo keskiajalta tämäkin; omalla vankalla tavallaan tämä kaunis kirkko
kohti taivaita kurottavine kaarineen,
hienoine holveineen
yhä ja alati
muistuttaa Pyhän Laurentiuksen  olleen juuri köyhien ja vähäisten suojeluspyhimys. Voi rakkaus!
<3 <3 <3

Toivotan sulle kuten ihana, välitön nuori mies osasi toivottaa sitä ihan parasta minkä tiesi, toiselle ikäiselleen, kehitysvammaisten nuorten illassa jossa olin pappina,
ja railakkaat perjaitaipopit soivat taustalla kuten nuorilla kuuluukin; kovaa ja korkealta, ja rakkaalle ystävälleen hän toivotti:

"Hyvää Jumalaa!"

Sitä samaa sullekin, hyvää Jumalaa! Vaikkajosjakun ihminen ois kuinka keskeneräinen ja erehtyväinen, pahakin jopa - antaisko kuitenkin Jumalan vielä olla Jumala - hyvä isä, kaikille. Turva, hyvyys, suoja.

Hyvää Jumalaa sulle!
Siu, Krisse

Katedraalit kaikenkorkuiset

Kristus ja kristitty

Jeesus Kristus, poika Herran,
kulki metsätietä kerran
hymyhuulin, avojaloin
- linnunpoika kämmenellään.

Siitä kulki kristittykin
mustissansa, ilmein mykin,
paheksuvin mielialoin
- seudun synnit sydämellään.

Kohtasivat
ohi astuissaan
tuntematta toistaan kumpikaan.

 - Oiva Paloheimo, Runot 1955

(1910-1973)

 Runoilijasta lisää täältä

 Jeesus, sanailuista väsynyt

Ensin vain hupsut ja hullut
Sinut ottivat tosissaan.
Vain orjat ja portot ja rikolliset.
Mutta ilo oli valloillaan.

Vain yksinkertaiset sielut
ja poikkeukselliset,
kunis nousivat katedraalit
kaikenkorkuiset.

Ja papit tulivat ja paavit
joka sanasta tappelemaan
minkä lyhyellä tielläsi lausuit
lapsille kuohuvan maan.

Mutta ensin vain hupsut ja hullut
Sinut ottivat tosissaan.
Ei ollut vielä valtakunnan karttaa.
Mutta ilo oli valloillaan.

     - Nils Ferlin

 Are not the mountains, waves and skies, a part

Of me and of my soul, as I of them?”

                      (Childe Harold’s Pilgrimage, 1812) 

Kuutamolla

On kuutamo-ilta.
Satumaisen viehkeä valaistus
Yli seudun on.
Maa on kuni Jumalan ajatus,
Niin valtava, verraton.

Ma käyskelen tietä,
Neitseellisten koivujen saartamaa,
Ja ne kimmeltää.
Suurta rauhaa Jumalan julistaa
Nyt metsä, vuoret ja jää.

Mun syämeni värjyy,
Hurmauneina sieluni kielet soi.
Rauhaa Jumalan
Pyhäkössä luonnon se unelmoi
Kera taivahan tuikkivan.

Miks tuonelan tietä
Yhä kolkon synkäksi ajatella?
Se on huurteisten,
Neitseellisten koivujen saartama
Ja lempeän valoinen. –

On kuutamo-ilta.
Satumaisen viehkeä valaistus
Yli seudun on.
Maa on kuni Jumalan ajatus,
Niin valtava, verraton.

     - Irene Mendelin. Koivikossa II