lauantai 13. huhtikuuta 2019

Helsingin Uutiset: Vaalikonekannanottoja eutanasiakeskusteluun, omani mukaanlukien


Eutanasiasta
 
 
Jatkan keskustelua, jossa Helsingin Uutiset 4.4.2019 lainasi eduskuntavaaliehdokkaiden vaalikonevastauksia eutanasiasta.
 
Kun puhutaan eutanasiasta, on tärkeää ymmärtää käsitepari ”kuoleman tuottaminen ja kuoleman salliminen” sekä niiden välinen ero - jotta puhuttaisiin edes samasta asiasta. Eutanasia  -sana tarkoittaa ”hyvää kuolemaa”. Hyvä kuolema mahdollistuu silloin, kun saattohoito on mahdollisimman laadukasta: palliatiivisen hoidon ratkaisut käytössä ja hoitohenkilökuntaa riittävästi.
 
Suomen Lääkäriliitto vastustaa aktiivista eutanasiaa. Olen samaa mieltä tämän asiantuntijamielipiteen kanssa. Alla linkki Lääkäriliiton koontiin eutanasiasta.
 
Uutisoidussa Helsingin Uutisten vaalikoneessa otin eutanasiaan kantaa:
 
Suomessa on käytössä ns. passiivinen eutanasia. Olisi vaikea toimia asiassa lääkärien vahvasti esiintuoman kannan vastaisesti. Seuraukset ovat lopulliset - sen vuosi pohdinnan tulee olla äärimmäisen tarkkaa. Kansalaisaloite eutanasialain säätämiseksi tulee aika ajoin eduskunnan käsittelyyn, viimeksi v. 2018 päätyen esityksen hylkäämiseen. Sitä vastoin hyvää saattohoitoa tulee tukea ja edelleen kehittää. Yhtenä näkökulmana on, että vaikeasti monivammaisten elämä saattaa näyttäytyä kärsimykseltä monen silmissä silloinkin, kun se ei sitä ole.

Helsingin yliopiston sosiaalietiikan prosessori Jaana Hallamaa:
"Keskustelu eutanasiasta on helposti yksipuolista. Eutanasian hyväksyminen olisi vaarassa muuttaa käsitystämme ihmisyydestä.
 
Suosituksista, käytännön tilanteista ja määrittelemisen vaikeudesta

Terveydenhuollon eettisiä kysymyksenasetteluja seuraa
 ETENE  - valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta, antaen niistä myös suosituksia. Tällaista toimielintä tarvitaan laajapohjaisiin asiantuntijakannanottoihin monimutkaisissa hoidon määrittelyn tilanteissa. "Neuvottelukunta tekee aloitteita, antaa lausuntoja ja asiantuntija-apua, herättää yhteiskunnallista keskustelua sekä välittää tietoa sosiaali- ja terveysalan kansallisista ja kansainvälisistä eettisistä kysymyksistä."

 
Millaista viestiä kertoo se, että kuolemaa työssään jatkuvasti kohtaavat ammattilaiset, niin lääkärikunta kuin (sairaala)papisto, on enimmäkseen kielteisellä kannalla aktiiviseen eutanasiaan?
Hyvä kuolema on jo nykyisillä ”käypä hoito” -suosituksilla täysin mahdollinen ilman, että joku sen tuottaa tarkoituksellisesti ja tuottamuksellisesti. Myös hoitojen lopettamista käytetään silloin, kun elämä ei ole enää muuta kuin hidasta kärsimistä.

Professori Hallamaa pohtii:
Onko eutanasian vaikein kysymys lopulta se, kuka määrittelee hetken, jolloin elämä on pelkkää kärsimystä ja kuolema on ainoa ovi siitä pois pääsemiselle?
 
"Eutanasiakeskustelu on kanava hahmottomille peloille. Ajatus kuolemasta, jota voi itse hallita, suitsii myös muuta ahdistusta." - Jaana Hallamaa. 
 
 Lue Hallamaan asiantuntijapuheenvuoro kokonaisuudessaan täältä.
 

Oma vaalikonekannanottoni liittyi keskusteluun täällä:
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/759392-valtaosa-helsingin-ehdokkaista-hyvaksyisi-eutanasian-vaikka-asia-on-vaikea-ettei

Eutanasia on melko mahdoton aihe tiivistää lyhyeen vaalikonevastaukseen, sivumennen sanoen!
 
Vammaisperheyhdistys Jaatisen varapuheenjohtajana kannan yhä muistissani usein vuoden takaista DNR -keskustelua, jossa vaikeavammaisille  lapsille ja nuorille oli HUS sairaanhoitoalueella langetettu lukuisia elvytyskieltopäätöksiä ilman, että vanhemmat edes tiesivät asiasta:
 
 
Vanhemmat eivät olleet millään tavoin myöntyneet tähän, että lastaan ei elvytetä eikä käytettäisi kaikkia hoitomahdollisuuksia hänen hyväkseen, tai heitä ei oltu edes informoitu asiasta. Päätökset oli kirjattu lasten papereihin vanhempia kuuolematta, ja saattoivat tulla ilmi äärimmäisen stressaavissa akuuteissa hoitoratkaisutilanteissa. Tällainen DNR-päätös tarkoitti mm. jopa suonensisäisten antibioottien antamisesta pidättäytymistä aivan perushoitotilanteissa täysin hoidettavissa oleviin infektioihin. Kohu asioita purkaessa päivänvaloon oli kiistaton. Laaja selvitys johti eduskunnan silloisen oikeusasiamiehen Riitta-Leena Paunion antamaan huomautukseen HUS:lle.
 
 Tarkemmin tämä hoidonrajaamisesta ja lainvastaisesta toiminnasta HUS:lle oikeasasiamies Paunion toimesta annettu huomautus löytyy tästä linkistä. Vammaisjärjestömme Vammaisyhdistys Jaatinen ry (Mikä ihmeen Jaatinen?) https://www.jaatinen.info/oli  oli turvaamassa vaikeavammaisen lapsen oikeutta hoitoon tulevaisuudessakin.
 
Mitä siis pelätään eutanasiassa, kuoleman tuottamisessa?
 
Aktiivinen eutanasia voisi karkeimmillaan johtaa ”tuo joutaakin jo kuolla” -ajatteluun ja kalteviin pintoihin, joissa lukemattoman varioivissa tilanteissa toisen ihmisen tilan lopullista määrittelyä on vaikea sysätä kenellekään. Tälle kaltevalle pinnalle ei käyty viimeisen eutanasia-aloitteen myötä vaan se äänestettiin kumoon eduskunnassa. Onnistuneimmillaan eutanasia olisi hyvää kuolemaa  - mikä saattohoidossa jo toteutuu - (toki harvinaisin poikkeuksin, esimerkiksi äärimmäisen harvoin kipulääkkeen vaikutus ei fysiologisista syistä tehoa.)
 
https://www.laakariliitto.fi/laakarinetiikka/elaman-loppu/eutanasia-ja-avustettu-itsemurha/

Linkki Suomen Kuvalehden artikkeliin Jaana Hallamaa: Eutanasiasta


PS.

Isojen asioiden äärellä ollaan. Tällaiset asiat ovat niitä maailman vaikeimpia päätettäväksi. Niin läheisenä, poliitikkona kuin hoitohenkilökunnan edustajanakin.
Näitä "yli ihmisen kokoisia asioita" tulee elämässä vastaan. Eikä väistääkään voi.
Sitä vastoin kirjoituksia tulee, kannanottoja menee.
Taustalla se oikea elämä, sen syvyys ja värit, kulloisetkin kullekin päivälle.

Tätä kirjoittaessa oma äitini 78v, joka halvaantui useita vuosia sitten, on joutunut olemaan sairaalassa lähes täysin viimeiset kaksi kuukautta. Hänelle täytyi juuri kolme päivää sitten asentaa peg-ravintoletku vatsanpeitteiden lävitse, kun syöminen suun kautta ei enää halvauksen vuoksi onnistu. Siitä(kin) oli luovuttava-.

Voi vanhenemista! Voi äitejä! Voi meitä, jotka kannamme huolta sairastavista läheisistämme!

Kirjoitan sinulle, joka hengität hiljaa toisen ohimoon, rakkaaseen harmaantuvaan, hellää elämänviisautta keränneeseen. Siinä on elämän hauraus. Ja kirjoitan myös sinulle, joka hengität hiljaa pieneen ohimoon, liian pieneen.

Rakkaaseen.

Et luovu hänestä vielä.
Toivo, pysythän pieni toivo vielä hetken verran täällä.


"Tule vielä kerran
kuin ilta omenapuuhun
ja varista minusta kaikki tuoksuvat kukat.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
ja hengitän hiljaa ohimosi varjossa.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
hyvästi vaaleana yönä."



Aulikki Oksanen,
Maallisia lauluja, 1974



 
I once asked a bird,
“How is it that you fly in this gravity of darkness?”
She responded,

“Love lifts me.”

- Hafiz of Persia
 
 
 
Elämän nuotit. Pysähdy ja kuule.
 
 
He who has a Why to live for
can bear almost any How.

- Viktor E. Frankl (1905 - 1997)


Kuvituksena kuopuksen pikkulapsikuvia
ja "Minä juon nyt kahvia" Oodissa, 03/2019

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Tekoja. Ei turhia puheita. Kansanedustajaehdokas esittelyssä.





”Be a good person but don’t waste time to prove it”.

 💛

Tekoja.

Olen tätä:

Tikkurilan seurakuntapastori, Lapsi- ja perhetyön pappi. Osaksi kehitysvammaispapin töissä VSRKY:ssa eli Vantaan seurakuntayhtymässä.

Vammaisyhdistys Jaatinen ry:n varapuheenjohtaja, www.jaatinen.info

Järjestömme kokoaa harvinaissairaiden lasten perheitä voimaantumaan vertaistuen, yhteisen toiminnan ja tiedonjakamisen kautta.


Kirkkohallituksen Saavutettavuuden ja vammaisuuden neuvottelukunnan varapj.
Olen siis mukana muodostamassa kokonaiskirkon vammaistyön linjauksia, kannanottoja ja kehittämistä sekä edunvalvontaa. Saamme neuvottelukunnassa myös ikkunan vammaistyökentän kansainvälisiin yhteyksiin ja kuulumisiin. 
 

Lauttasaaren seurakuntaneuvoston jäsen,

Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston jäsen,
Helsingin yhteisen kirkkoneuvoston jäsen,
Lauttasaaren Perhesäätiön hallituksen jäsen.

Olen mukana miettimässä paikallistasolla Lauttasaaren seurakunnan kehittämistä ja koko kaupungin kirkollisia painopisteitä. Helsingin seurakuntayhtymä haluaa panostaa mm. hädänalaisimpien auttamiseen, perheneuvontaan ja  vakavasti sairaiden/saattohoidossa olevien entistä laadukkaampiin ja kiirettömiin kohtaamisiin.


Sosiaalieetikko lääketieteen etiikan alalta, TM, Helsingin yliopisto

Pro gaduni linkki: https://finlit.finna.fi/Record/helka.1857285
Tällä hetkellä olen hahmottelemassa väitöskirjasuunnitelmaa vammaistutkimuksesta. Työnimi vielä varsin alussa olevalle projektille on:
"From lacking into belonging. Identity of disability (movement) in CRPD processes."
CRPD:  The Convention on the Rights of Persons with Disabilities and its Optional Protocol/ United Nations. Monitoring, implementation tools, indicators. Väitöskirja olisi toteutukseltaan 4-5 artikkelin väitöskirja.


Neljän äiti. Olen yhden tytön (jo 25v) ja kolmen pojan (21v, 17v, 7v) äiti.
Erityislapsen äiti eli vaikeavammaisen Cri-du-Chat -nuorukaisen äiti. Aiempi omaishoitaja.
Äitiydestä ja autistisen nuorukaisen/vammaisen äitinä olemisesta, sen herättämistä tunteista ja pohdinnoista olen kirjoittanut usein täällä blogissa. Löytyvät vastaavilla hakusanoilla blogisisällöistä.


Aiempi Valtakunnallisen vammaisneuvoston eli VANE:n jäsen. Sosiaali- ja terveysministeriö/vammaispolitiikka; www.vane.to

Aiempi Selkokeskuksen neuvottelukunnan jäsen / Selkokeskus, Kehitysvammaliitto.

Lastenkirjailija. Olen lahjoittanut Heikki Hurstin leipäjonotyölle puolet hyväntekeväisyyskeittokirjani tuotosta. Ks. lisää keittokirjasta täältä: https://lkkp.kauppakv.fi/…/martin-ja-katan-keittios…/1941873


Ehdokasesittelyni ja vaaliteemojani:
liikenyt.fi/ehdokkaat/kristiina-kartano/

Yhdenvertaisuus. Ihmisarvo. Koulutus.

Olen myös
#ÄäniLapselle -ehdokas. Lapsivaikutusten arviointi tulisi olla läpileikkaava kaikessa päätöksenteossa. Neljän lapsen äitinä lapsiperhearki on minulle tuttua. Olen huolissani lapsiperheköyhyydestä, koulutuksen ja varhaiskasvatuksen vahingollisista, liiallisista säästöistä sekä riittämättömistä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista. Oikea-aikainen apu säästää rahaa ja auttaa inhimilliseen ulospääsyyn ja toivon löytämiseen vaikeissakin tilanteissa.

#eimyytävänä -ehdokas
ääni #vammaisoikeudet ja #tasaarvo’lle ´
Vammaisjärjestövaikuttajana olen ottanut näihin ihmisarvo -kysymyksiin kantaa lukuisasti aiemminkin - ammattitaidolla ja lujalla asenteella!


Toimin ehdokkaana myös
#sisäilmalupaus ksen vaatimalla tavalla. Olen itse kärsinyt sisäilma-altistumisesta vakavin oirein - silmät turvonneina lähes umpeen, olen näyttänyt pahoinpidellyltä punoittavin ihottumaisin kasvoin, joutuen myös sairaslomalle ja kortisonikuureille näistä pahoista oireista. Sittemmin myrkyllistä homesädesientä löydettiin lukuisissa näytteissä työpaikaltani Tikkurilan kirkosta. Vuosien odottelun jälkeen sekä kirkko että kirkkoherranvirastotalo purettiin juuri 03/2019. Uutta kirkkoa rakennetaan.

Sitoudun myös
#ykkösketjuun :

Kannatan yritysvastuu-lakia, jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan, sanoen ei  #eilapsityövoimalle ja riistäville, epäterveellisille #työolo ’ille.

#reilukauppa #finnwatch ovat toimijoita, joita arvostan!

#ilmastonmuutos -haasteet otan vakavasti ja sitoutuen #fingo ry, suomalaiset kehitysjärjestöt yhteiseen periaatteeseen:
”Olen mukana tekemässä töitä, jotta elämä olisi reilumpaa. Ihan kaikkialla.”


#globaalikasvatus
Olen myös ollut mukana Jaa!/Share! 3-vuotisessa vammaisperheprojektissa Suomen ulkoministeriön tuella viemässä käytännön apua ja vertaistukea vammaisperheille Kamerunissa.

Vastuuta, voimaa, viisautta:

Äänestä Kristiina Kartano 276
Helsingin vaalipiiri
Liike Nyt -ehdokas

#olesemuutosjonkahaluatmaailmassanähdä
#demokratianuudistaminen
#joukkoistaminen
#asiantuntijuus
#olenmuutos
💛

https://liikenyt.fi/

 

lauantai 23. helmikuuta 2019

Liikkeessä!

 
Päätin lähteä ehdolle eduskuntavaaleissa 14.4.2019 Helsingin vaalipiiristä.
 
 
 
Haluan edistää ihmisarvoista hoivaa terveydenhuollossa ja yhdenvertaisuutta kaikkialla yhteiskunnassa.
Haluan koulutukselle arvonpalautuksen. Ilman koulutusta ei ole tulevaisuutta.
Haluan vastuullista luonnonvarojen hoitamista. Ilmastonmuutos on otettava tosissaan. Se ei ole fake news, joita kyllä niitäkin riittää. Maailmanpolitiikka on kääntynyt minut -ja varmasti meidät monet- yllättäneeseen, huolestuttavaan suuntaan.
Tarvitsemme medianlukutaitoa yhä enemmän, ja kykyä epäillä, kysyä, erottaa olennainen epäolennaisesta.
 
Tarvitsemme tietoa, viisautta ja harkintaa. Ja hyväntahtoisuutta - luottamusta. Toinen toiseemme on voinut keskimäärin luottaa täällä Suomessa - soisin sen jatkuvan niin! En halua pelotella lapsiani. En suostu kirjoittamaan pelottavia uhkakuvia vaaliteemoikseni, en vihollisuuksia enkä toisten virheiden nostamisia tikunnokkaan.
 
Yhteiskunnasta on yhteinen vastuu. Osallisuuteen voi oppia.
Sitä yritämme Liikkeessä Nyt.
 
Paitsi pappeus ja ison perheen luotsaaminen perheenäitinä, myös 20-vuotinen vammaisjärjestökokemus antaa minulle politiikkaan vahvan pohjan kaikkine luottamustehtävineen: Sosiaali- ja terveysministeriön Valtakunnallisesta Vammaisneuvostokaudesta (4-vuotinen) lähtien ks.VANE aina Kirkkohallituksen nykyiseen Saavutettavuuden ja vammaisuuden neuvottelukunnan varapuheenjohtajuuteen. Olen saanut luottamusta tiukoissa paikoissa: Pitänyt puheenvuoron Suomen valtuuskuntajäsenenä YK:n päämajassa New Yorkissa Suomen ratifiointipäätöstä edeltävästi vammaisten oikeuksien sopimusteemoista, (aika harva on päässyt puhumaan YK:ssa, tästä olen aidosti ylpeä), luennoinut vertaistuesta Pietarissa Raoul Wallenberg -yliopistossa, ollut  Vammaisperheyhdistys Jaatisen puheenjohtajana käynnistämässä Vammaiskorttihanketta aikanaan. Vaikka ja mitä. Vammaisen lapsen äidin osa, kyky vaikuttaa asioihin sekä kanavoida apua ja kerätä kompetenssia on vienyt minua paitsi New Yorkiin myös Kameruniin Ulkoministeriön tukemassa vammaisperheprojektissa.
 
Olen toiminut aikanani omaishoitajana 10 vuotta vaikeavammaiselle pojalleni. Luunsiirtoleikkausten ja huuli-ienhalkiohoitojen aikaan siinä sai todella tsempata pojan hyväksi. Kuusi operaatiota aikoinaan - onnellisesti takanapäin. Pyörätuolipikkukundin elämä, rikas raskas arki. Tiedän ja tunnen lapsiperheiden vaativan arjen, muistan läpielettyä lämpöä ja jatkuvaa huolenkantamista. Ja olen kiitollinen siitä, mitä on nyt: lapset kasvaneet, vaikeavammaisellani 21-vuotiaalla nuorellamiehellä toinen koti Lyhdyssä, yhteisö; palvelukoti (ei laitos), jossa pidetään huolta.
 
On vaikeavammaisten koteja, joissa ihmisarvoinen hoiva toteutuu.
 
Ja on yhä niitä, joissa ei toteudu. Ei vammaisten, ei vanhusten. Tunnen elämänosana molemmat: Äitini halvaantui 2v sitten. Elän kahden rakkaan ihmisen pyörätuoliarkea läheltä seuraten.
 
Se laittaa ajattelemaan. Myös politiikkaa. Yhteisten asioiden hoitamista.
Vaan älykkö, jota suuresti alati ihailen, suhteellisuusteorian keksijä, nero Albert Einstein totesi näinkin:
 
"Politics is more difficult than physics."
 
No, helppoa en kai odotakaan. Vaan sitä, että voisin vaikuttaa asioihin. Osaltani.
Enemmän ajatuksiani ja vaaliteemojani tästä linkistä:
 
Woman power! 
 
 
Liike Nyt -periaatteet lyhyesti täältä (ukk).
 
Neljän lapsen ja nuoren äitinä olen aidosti myös Anna ääni lapselle -ehdokas. Lapsivaikutusten arviointi on ollut työssäni kasvatuksen pappina eli lapsiperheiden parissa jo pitkään luonteva osa arkityötä. (Palaan lapsiperheteemoihin blogissa myöhemmin).
 
 Kun maailma muuttuu ja mahdollisuudet kansalaisdialogiin kasvavat, on politiikan muututtava siinä mukana: Uusia kanavia yhdessä luoden.
 

Aito osallisuus ja demokratian kehittäminen tarvitsee meidän kaikkien ääntä. Olethan mukana!
Jos haluat tukea tavoitteitani tai sparrata vaikka uusia hyviä ideoita tälle kerrassaan helposti lähestyttävälle Liikkeelle politiikassa, ota ihmeessä yhteyttä!      
kristiina.kartano@gmail.com

                                                   Jää seuraamaan, toivoo Krisse

Ps. Rakastan runoja.
Tässä eräs hassu, omaa lajiaan:


PÄÄTIN TOIMIA YHTEISKUNNALLISESTI


"Makasin kylvyssä, selasin kirjaa kun lainauskortti 
putosi ammeeseen ja heti muste alkoi liueta, levitä.

Kirja oli kaksi kuukautta myöhässä. Olin raittiilla tuulella.
Päätin toimia yhteiskunnallisesti.
Ajoin kirjastoon julkisella 
liikennevälineellä.

Talo oli korkea ja avara, puolillaan valoa
kun katsoin kirjarivejä 
mieleeni tuli minkkitarha.

Maksoin sakkoni.
Mutta rikokseni 
ei ollut vakava.

Postissa jonotin 
rahaa. Katsoin kelloa.

Kaiken olin saanut 
toimitetuksi tunnissa.

Pidän yhteiskunnasta 
joka toimii. Suomi toimii kirjaston ja postin osalta.

Suomi oikein tuntui 
toimivalta yhteiskunnalta.

Lopun päivää 
makasin sängyssä ja koetin varoa 
kaikkea äkkinäistä."


- Heikki Reivilä, Maa on tähtien taivas, 1989




Vaan eihän se kirjastokirjojen kunniallinen palautus riitä yhteiskunnalliseksi toiminnaksi, hahha!

Huomaa runon huoleton  ja 80-lukulaisen viaton ajankuva: Silloin kun postikin vielä toimi. Silloin kun kirjaston rahoitus oli turvattu, tottakai.
Silloin kun rikos ei ollut vakava. Hhmm. Nykyään tuntuu joskus, että on rikos tarvita muilta apua; vanhuksena, vammaisena, heikkojen voimien hetkellä. Elämänvaikeuksia kun ihmisyydessä riittää. Minä taidan muuten nähdä ne kaikki töissäni pappina Vantaalla-. 
Vaan, voisi tiukimmillaan kysyä, lieneekö rikos jo sekin, että on vammaisen lapsen maailmaan saattanut. Yhteiskunnan paikattavaksi? Maksettavaksi.
Ei. Se ei ole rikos. Meillä kaikilla ihan tämmöisinä on luovuttamaton arvomme. Ihmisyyteen kuuluu sekin, että on voitava pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee. Kukin vuorollamme. Sillä eihän esim. juuri vammaisuutta voi maailmasta koskaan kitkeä pois. Josko joku erehtyisi niin luulemaan. Tai toivomaan.

Elämä, haavoittuvaista. Pidetään huolta toisistamme! <3