Näytetään tekstit, joissa on tunniste päivän runo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste päivän runo. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Songs of waiting



Waiting


by Kristiina Kartano


just dream on my arm
through all the night
lean on my shoulder
it´s your right!

from all the darkness suddenly
so bright:
the moon! so clear and shy - but why?
shyer than us? or just
pretending;

not able to watch
nor see, not touch

 - envying us?

at least admiring!
gently and shyly
sharing this waiting
until the night is
full of love painting-









tiistai 25. huhtikuuta 2017

The poems of the day & OOTD

 Takatalvi!

Tänään paleleva ihminen kasaa tänne vain runon, kaksi. 

Huijaa itseään keltaisella värillä: Kyllä se kesä sieltä vielä tulee! Auringonvärisen jakun mukana.  Outfit of the day: Aurinko?


VAIHTO

Kevään merkit eivät ole tatuointeja vaan hutaistut
tussisydämet pysäkillä ja takatalvi kohmeisine näppeineen
suttaa niistä pääkallot

Mozi, kiinalainen filosofi, väittää että rakkaus ratkaisee
yksityiselämän ja hallinnon ongelmat 
kaikki ymmärrämme

bussissa nyt kun vauhti hidastuu
ovet avautuvat Jungin arkkityypeille
viisas vanha nainen, varjo ja sankari
nousevat sisään 
vievät vapaat paikat

uuden kuljettajan nyökkäys 
ovet sulkeutuvat sihisten
Kuka täällä ymmärtäisi kaikkea? 
                             
 
 Meikit ja menoksi! -

 Toppatakki ja talvirenkaat? Toista vaihtoehtoa näistä sentään enää ei.

 Kyllä tällä tarkeni.

Kuopuksen tämäniltainen asu. <3 Koska synttärijuhlakutsu!
 Huomaa myös päätön Marilyn taustalla, sorry! Joskus toiste julkaisen vielä tuon kuuluisan päänkin. Ok?



Aurinko tilauksessa - myös kuopuksen asussa!

284
Kesken kaiken kirjoitettu

Ystävät lännestä ja idästä pitävät yhteyttä, he eivät ole vieraantuneet minusta; 
vanhuuttani olen laiskistunut, 
vastaamatta jääneitä kirjeitä kertyi korkea pino. 
Viimein sain vastanneeksi melkoisen monelle: join kupillisen tämänkeväistä sakkaista viiniä,
ja mieleni tuntui huojentuvan.  

- Ema Saikoo, Tunteeni eivät ole tuhkaa (1787-1861)

Niin, 1800 luvulla kirjeet ja meidän aikamme vastaamattomat s-spostit! Mutta sama huojennus, sama iltaviinikin, ehkä?

 Koiranilma! Sohvi -koira ei palellut lenkillä, eihän se. Mennä touhotti vaan eteenpäin. Sinne minne kuono näytti ja tuoksut houkuttivat. Ihan hyvä elämänasenne, tämä Luojanluoman. 


"Yksi minulla vielä olisi:
että oltaisiin hiljaa paikallaan ja sataisi."

- Kai Nieminen (Syntymästä, 1973)