maanantai 16. joulukuuta 2013

Rooma

Muutaman päivän ihana Roomanmatka!

Joulun alla tunnelmointia: Pietarinkirkko ja Pantheon, Colosseum ja muut pakolliset nähtävyydet. Vaikuttava, pysäyttävä Sixtuksen kappeli. Just love Michelangelo!

Pizzaa, shoppailua ja lokoisaa oloa hotellissa. Näistä on kiva pieni kaupunkiloma tehty. Vielä taidetta sopiva annos, jos Pienin-tosi-Reipas tähän asti, vielä jaksaa...

Mutta se kameranjohto jäi kotiin. Olkoon! nautimme olostamme vain. Laitan kuvia tänne sitten jälkijunassa myöhemmin. allaoleva vain ohimennen iPadilla napattua.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

maanantai 2. joulukuuta 2013

Kiitollisuus


Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!




Ensimmäisenä adventtisunnuntaina ilo ja odotus raikui näissä sävelissä.

Silloin kun voi tuntea kiitollisuutta jostain, on helppo ja kevyt olla. Vaikka vaikeatkin asiat elämässä yhä pysyvät, kiitollisuus on silti läsnä.

Valoisaa viikon alkua!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Lapsen oikeuksien päivän iltana - "Kannusta mut vahvaksi!"


"Luota mun vahvuuksiin."

Tänään, kansainvälisenä Lasten oikeuksien päivänä 20.11.2013 tätä lausetta on tehty tutuksi - eikä turhaan. Vammaisten lasten oikeudet olivat tänä vuonna LOS-päivän erityisaihe.




Valoa näkyvissä - aina! Kun tarkkaan katsoo.


Luota mun vahvuuksiin. Aina. Myrskynkin keskellä.


 Mä selviän. Me selvitään.

Luota, äiti! ja nauretaan taas... <3


Lainaan viisasta ja vahvaa blogitekstiä täältä, kirjoittajana suunnittelija Johanna Matikka:

"Dosentti Matti Rimpelä toteaa, että lapsella on oikeuksia, vanhemmalla vastuita ja yhteiskunnalla velvollisuuksia. Lapsi on voimaton muuttamaan olosuhteita joissa hän elää. Muutos on aina aikuisten vastuulla. Kun uupumus ja arjen yksinäisyys haastavat vanhemmuuden, tulee yhteiskunnan tarjota vanhemmille riittävä ja oikea-aikainen tuki riittävän hyvään vanhemmuuteen ja tarvittaessa avaimet muutokseen.

Vanhemmuus vaatii osaamista, sitoutumista ja jaksamista, tiivistää Rimpelä. Samaa vaativat myös työelämä ja parisuhde. Perhe-elämä on saanut rinnalleen monia kilpailijoita. Kun työ oli aikaisemmin keino elättää perhe, on se nykyään itsensä toteuttamisen mahdollistava ura - työajaton ikuisuusprojekti. Kun parisuhde pysyi kasassa aikaisemmin jaetun kodin ja lasten takia, on parisuhde nykyään jatkuvan arvioinnin kohteena – onko meillä vielä tunteita toisiamme kohtaan? Lapsi sopeutuu aikuisten maailmaan ja rakentaa elämänsä eväät lapsuutensa kokemusten pohjalta. Minkälaisin eväin he kasvavat aikuisuuteen?"

Tuollainen pätkä punnittuja ajatuksia lainaksi tällä kertaa. Vanhemmuus on aina haastavaa (toivottavasti myös iloista!) ja todella: vammaisperheissä se uupumus on vielä usein moninkertaista terveiden ja vammattomien lasten perheisiin verrattuna.

Oli hieno matka olla mukana järjestönä suunnittelemassa osaltamme LOS-pvän suomalaista viettämistä. Ja erityisesti, oman Cri-du-Chat -pojan äitinä. Luotan.




Tänään oli hengästyttävän paljon upeaa tapahtumatarjontaa ympäri Suomea vammaisten lasten perheille ja ammattilaisille. Kiitos. Vaikutuin. olin ylpeänä mukana kuulijana, kokijana, joihinkin ideoihin enemmänkin osallistuneena. Yhteistyössä on voimaa. Työ jatkuu! Lasten oikeuksien päivän jatkotapahtumia vietetään vielä lähipäivinä monella paikkakunnalla.

Lisätietoa esim. näistä linkeistä:
Unicefin sivuilta
Lastensuojelun Keskusliiton sivuilta
Lapsiasiainvaltuutetun sivuilta

Poimi näistä lähin kiva tapahtuma. Tai lueskele blogeja ja kannanottoja, jos aihe kiinnostaa. Ole Mukana! kuten Unicef omilla sivuillaan kampanjoi. 

PS. Joo, se lupaamani haamuraja-arvontakin tulee kyllä. Kunhan muistan päiväsaikaan ottaa valokuvat riittävässä valossa...! Viime postauksesta jäin näköjään sittemmin "jumittamaan" Tampereelle (no en fyysisesti sentään;) joten tämä vinkkinä vielä:

  "Mun oikeudet" Lapsen oikeuksien päivän tapahtuma Tampere-talossa 23.11.2013 klo 10–16

Tapahtuma tavallisille lapsiperheille että ammattikasvattajille ja päättäjille: Tehdään tutuksi lapsen oikeuksia ja niiden toteutumista Suomessa, esitellään lapsijärjestöjen toimintaa sekä kuvataan Tampereen yliopistossa tehtävää lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa tutkimustyötä.
Ohjelmassa seminaari, jossa puhujina lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen, lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, pääsihteeri Mirjam Kalland sekä kansainvälisen lääketieteen professori Per Ashorn. (Wau, varmasti painavaa asiaa, pääsispä paikalle itsekin...!)
- Myös Nalleneuvola, Nallesairaala ja lapsiin ja nuoriin kohdistuvan tutkimuksen esittely
Tapahtuma on maksuton ja kaikille avoin.
(Tapahtuman järjestävät Tampereen yliopiston lasten terveyden tutkimuskeskus, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Tampereen kaupunki ja Tampere-talo Oy.
Mukana hankkeessa ovat myös Tampereen lääketieteen kandidaattiseura, Tampereen kauppakamari sekä Tampereen kaupunkinseudun elinkeino ja kehitysyhtiö Tredea Oy.)


Ja hei, otetaan ne lapsen oikeudet todesta ei vain kerran vuodessa juhlapäivänään, vaan ihan siellä arjessa! :)

 Vaan nyt, kohti torstaita - torstai on toivoa täynnä!

tiistai 5. marraskuuta 2013

Marraskuu



On eletty läpi kaikki värit. 
On koettu kaikki säät.
Silti - yhä tässä. 


Talletan iltojen viimeiset valot. 


Vähitellen vedän päälle villatakkia, puen suojakseni useita kerroksia. Varaudun. Väistän jo pahimpia tuulia. Ihmisen ihoni, kumman ohut. 
 
Syksyn ensilumi. Tai oikeammin raekuuro. Joka sekin suli melkoiseksi rännäksi pian. Lunta silti! 



"Salli iltojesi olla pyhiä äläkä työnnä vaikenemista ulos huoneestasi.
 Äläkä unohda tähtiä, sillä ne ovat ikuisuuden ylhäisimmät vertauskuvat."

                                             - Hermann Hesse


 

Marraskuu on sellaista melankoliaa että sen melkeinpä vain suomalainen ymmärtää. Jak(s)aa samaisen mielenlaadun. Kestää, kestää...! Sinnittelee. Sateet ja pimeys. Säästä ja pimeydestä tulee puhuttua usein kun se on niin hallitseva seikka arjessa. Kuinka katsoa valoon kun ympärillä on vain pimeyttä? Siinäpä taito! Ihan väkisin alkaa soida korvamatona Miljoonasateen melankolinen riemuvoitto Marraskuu...

Ja tunnustan - valitsin tänne kauniita kuvia sentään! En läpiharmaansateisia, joista jo pelkästään katsellessa kylmänkosteus valuu ruudun läpi iholle asti. 

Yksi mun nykyinen suosikki on Vain elämää -musiikkituokio aina perjantai-iltaisin. Niin keski-ikäistä? Ja marraskuista. Ehkä. Söpö ja niin liikkis ohjelma silti. Kaikkine karvoineen päivineen. Jukka-Poika on aivan ihana ja ja ja!

Juha Tapio: Ohikiitävää (alkuperäinen versio). Fiilistellään.
Uudemmat muusikkoveijarien versiot toistensa biiseistä tuosta ylemmästä linkistä.

Mutta, eihän vielä ole perjantai! vaan kohti keskiviikkoa! Täräytän itseni Tampereelle - mitähän siellä tapahtuu?



maanantai 4. marraskuuta 2013

kymmenentuhatta (ja rapiat) kiitosta


Ta-daa!

Yli 10 000 sivukäyntiä täällä kotikutoisessa blogissani. Tällainen rajapyykki on paukkunut! Kiitos teille, lukijat! Tätä täytyy juhlistaa jotenkin, kunhan keksin sopivan keinon. Arvonta..? Jotain muuta kivaa? Stay tuned. 



"Ihminen, jolla on mielikuvitusta,
ei laske luvuissa, vaan mahdollisuuksissa."

***


Isosiskon leipomat muffarit. 

Toivottuja Lontoon tuliaisia leipojalle aikoinaan nämä muffinssi(n)vartijat. 

Kyllä sitä voikin ihminen ilahtua pienestä. Kuten vaikka kauniista kynttilämerestä hautausmailla, koskettavaa - lempikirjan löytymisestä taas uudelleen, sohvan pehmeydestä,
yhdessä leipomisesta, takkatulesta.  Tai jopa siitä että Hopeatoffeet ovat tulleet takaisin myyntiin! (Olettehan huomanneet..?) 

Nyt pukkais muuten jo uutta matkakuumetta. Viimeksi Lontoo ja Marbella -. Maailman katolle on mentävä... Mutta siitä lisää joskus toiste, pian! 

Viikonlopun ja Pyhäinpäivän rauhoittumisen jälkeen toivottelen mukavaa maanantaita! Vaikka onkin aikamoinen neuvostosää, sadetta vihmoo ja vilu iskee luihin ja ytimiin, silti tai ihan siksi - lämpöä iltaanne!

torstai 31. lokakuuta 2013

tupajumi!


 Mä jumitan! Tiedättekö sen fiiliksen, kun intoa puhkuen teet kasan suunnitelmia, jotka pitäisi päästä toteuttamaan _heti_, tietenkin! Mutta sitten tulee tuhat muuta asiaa ja miljoona keskeytystä ja tahmeaa hidastusta ja siinä sä vaan yhä jumitat! huh. Kysyy kyllä kärsivällisyyttä. Ei, meillä ei ole niitä haittaeläimiä. Jumitan ihan itse täällä tuvassani.

Vaan minkäs teet.

Nyt on jarrut niiiiiin päällä eikä ne tavalliset sata lasissa. 
Nappailen tässä antibiootteja, pyörin turhautuneena ympyrää kuin Roope Ankka kuoppainen ympyräpolku vanavedessään.

Tuhat asiaa tekemättä! töissä ja kotona. Ei auta kuin rauhoittua. 

 


Silti, jotain hyvääkin: 

mummu on saatu kylään Pyhäinpäiväksi, ompelukone surraa alakerrassa kun tyttäret (ja pojatkin) luovat taas naamiais/Halloween -asujaan, kurpitsapää on koverrettu ja sen silmien tuike jo testattu. Hieno tuli! Muutama pikkuinen söpönen tytöntyllerö soitti ovikelloa jo tänään karkki tai kepponen! -teemalla. 

Niin. Jenkkilän Halloween -hapatus on täysillä rantautunut ainakin näille kulmille Helsinkiä. Lapset velvoitettu open toimesta kouluun hullusti pukeutumaan (luokan paras asu kuulemma palkitaan - jo viime vuonna poikamme voitti tuon kunnian siskon toteuttamalla ja äidin inspiroimalla asulla - edullista ja hauskaa. Tarpeeksi hömelöä touhua kerrankin jotta tuonikäiset innostuvat (joo, ei nämä vanhemmat yhtään ;) 




Halloween on pakollinen, hitaasti mutta varmasti Suomeenkin ujuttautunut kaupallinen krääsäjuhla, joo. Toki se on Pyhäinpäivän aatto - ja itse juhlapäivä on aina aattoa tärkeämpi. Eli Pyhäinmiesten (ja -naisten)päivä on tietysti tärkeämpi kuin riekkuminen pelottavissa asuissa. Kuin kuolemaa halveksuen? Tai sille narrimaisesti nauramaan pyrkien. 
Ensin hauska hölmöily alta pois (lapset puhuvat asuistaan kauan etu- ja jälkikäteen) ja sitten varsinainen suurempi juhla vietetään rauhallisissa merkeissä. Tällä reseptillä meillä.

Pystytkö potkimaan tätä tutkainta vastaan? Harva pystyy. On elettävä ajassa mukana tai sitten sitä vastaan. Mutta, oma rajani menee siinä, että kaikista karmeimmiksi zombieksi sun muiksi en halua lasteni pukeutuvan. Hyvällä maullakin voi toimia. 




Hauskanpidon kannalta Halloween on vaikea lyödä laudalta. Ja hauskanpitoakin välillä tarvitaan, tässä monesti niin ryppyotsaisessa Suomenmaassa. Kun nyt sentään lopulta päättäisivät milloin tätä jenkkihapatusta vietetään! Hämmentävää; osa kun vietti sitä jo viime viikonloppuna, suurin osa tänään tai huomenna - kuten aattomerkityksessä perjantaina pitäisikin.

Muistutan itse kuitenkin myös lapsia tämän hauskanpidon alla peittyvästä syvemmästä sisällöstä. Tosikko mikä tosikko. Tylsimys mikä tylsimys. Ei, vaan aikuinen. Sittenkin.

Nimi Halloween on lyhenne englannin sanoista ”All Hallows' Eve” eli pyhäinpäivän aatto.

Lue lisää taustaa täältä.





Itselleni varsinainen Pyhäinpäivä on hiljentymisen, poismenneiden rakkaiden muistelemisen päivä. Menetin isäni ollessani vasta 11-vuotias. Ja kylläpä niitä hautajaisia on muutenkin meidän sukuumme ja perheeseemme osunut. Väkisin vetää hiljaiseksi. Sytytämme kynttilät pyhäinpäivänä rakkaillemme. Iloa ja surua. Hauskanpitoa ja hiljentymistä. Syliä, silittelyä ja Meitä Suurempia Sanoja. Tätä kaikkea vuorotellen. 

Valokuvia ja hiljaa viipymistä, aivan ajatuksissaan.

Muistoja ja rakkautta.




Happy Halloween kera lasten naurun (muistakaa; ei niitä liian pelottavia juttuja sitten!
ja rauhallista Pyhäinpäivää teillekin!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Ennen myrskyä...




Ja taas maanantai. 

Viikonloppuun mahtui kirjamessut (jokavuotinen must! josta tosin unohdin ottaa kuvia - Pauliina Rauhalan omistuskirjoituksella varustettu Taivaslaulu tarttui mukaan, ja toki monenmonta pokkaria kevyeksi matkalukemiseksi. Ja yllätyksiä lapsille vielä visusti varastoon - isänpäiväksikin jotain J.O.:lta ;) 

...töitäkin toki, tavallisen mukavaan tapaan,
ulkoilua, ystäviä, huolta ja huojentumisia läheisten terveydestä, hyvää ruokaa ja yhdessäoloa. Kaikenkaikkiaan, hyvä viikonloppu!

Enkelikuvioisen sateenvarjon alla astelen menemään. Tämä ajatus huvitti minua erityisesti töissä. Suojassa sateelta, kliseiset Rafaelin pyöreäkasvoiset söpöisenromanttiset enkelit mukana. Kuin kävelevä uskontunnustus? Täytyy muistaa ottaa kuva tuosta lempisateenvarjostani, jonka ostin aikoinani Firenzestä.


Jospa kaikelta muultakin olisi elämässä yhtä helppo suojautua kuin sateelta ja myrskytuulelta.

Aikamoiset myrskyvaroitukset onkin annettu. Nuoriso ja lapset varoiteltu ulkonaliikkumisesta, ruokaa, lämpöä, viihdettä ja vilttejä kasattu. No joo. Mutta pakkohan se on hiukan tarkkailla säätä.

Sen verran ohut on iho ihmisen lapsilla.





Pitäkäähän huolta toisistanne, myös myrskyissä! <3

lauantai 26. lokakuuta 2013

Täällä taas!


sairastin.

lapsi hyppi niskassani iloisen keijun tavoin
kovin tietoisena oikeuksistaan
"- mun äiti!"
sellaistahan se, 
äitinä olo
kokopäiväistä kuperkeikkailua

olen alati katkeamaton selkäranka

kuumeessakin ropisee pisteitä sädekehääni,
jota kannan kuin kunniamerkkiä
mitaten aikaa vain
hymystä hymyyn
sinnittelystä selviämiseen
leikistä seuraavaan lauluun
kutitteluista kasvun merkkeihin:

ollaan tässä ja nyt!
ollaan vain.
                      (runo: tallessa maailma)



"Äiti yrittää nyt hetken katsoa tätä ohjelmaa.  - Älä putoa...ai sä lennätkin nyt.." Ahaa. 
Äitii, tuu leikkimään! 

"Äidillä on...

...kuumetta ja huono olo. Äh, miks mä edes yritän selittää tätä sulle, mun pienhenkilö!?"







Täällä taas!

Taipumukseni on tallettaa kaikki flunssat sun muut pöpöt itselleni, en kais raaskisi luovuttaa niitäkään suosiolla eteenpäin muille. nyt tässä vielä flirttailen hetken poskiontelontulehduksen kanssa, saisinko sen jäämään vai karistettua sittenkin kauemmas. 

Voisin kirjoittaa teille uuniperunoista täytettyjen paprikoiden kera ja siitä miten hyvältä ne maistuvat erityisesti silloin kun tajuaa makuaistinsa edes osittain palanneen-. Tai leffasta nimeltä Rakkautta ennen keskiyötä (trilogian kolmas osa joka oli dialogia ja melkotyrmäävää syyllisyyttä täynnä, hetkittäin) tai siitä kuinka kiitollinen olenkaan työterveyshuollosta ilman tuskastuttavaa jonotusta josta minulla on kokemusta yhteenlaskien varmaan kuukausien verran koko tältä suurperheenäiti-uraltani tai siitä kuinka vuorokaudessa on aina vaan liian vähän tunteja käytettävissä - ja sairaanakin liian paljon kirjoja luettavaksi sillä päänsärkyisenä ei voi edes lukea! ja silti (rumpujen pärinäää ja muita erikoistehosteita) lupaan...

- palata tiuhempaan postaustahtiin jälleen! Näin kestoköhästä ja vuotavasta  hanasta nenästä päästyäni. 

Eipä muuta. Lunkia lauantaita kaikille, kuulumisiin pian taas! <3 Pusuja kaikille ihan vain siksi että on kivaa olla kuumeeton <3 halipusu!
...eikä matkakuumetta lasketa!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Radiohiljaisuus

 
Joskus sumuisina aamuina
olen käpertynyt sinuun kuin
talviuneen vaipuva eläin
kuunnellut sydämesi ääntä
etsien turvaa
jota tiedostamatta hain.
  (tuntematon)


Mistä tämä pitkä radiohiljaisuus? Sorry lukijat! Jos täällä sinnikkäitä sellaisia vielä on ;) 
No syysflunssa vei voimat. Niiskutan aivastelen särkyilen. Kömmin takaisin peiton alle. Vintti pimeenä. Majakan valot sammuksissa. Pää kuin Haminan kaupunki. ja sitä rataa.
Muistakaa te vitamiinit, ceet, deet ja villasukat. ja nauttikaahan noista ihanista ruskan väreistä minunkin puolestani - kaunista!


"Jos kokoamme kaiken sen mitä lääketiede tänään voi varmasti väittää,
kuuluu se näin:
puhdas vesi kohtuullisesti nautittuna on vaaratonta."


- Pablo Picasso

 Terveitä ja pirteitä syyspäiviä!

tiistai 8. lokakuuta 2013

Ja Jumala sanoi EI



Ja Jumala sanoi EI



Kun minua ajoittain kalvaa suuri huoli vaikeavammaisen poikani tulevaisuudesta,
tämä kuvien alla oleva runo auttaa minua. En tiedä miksi. 

Sydän kuitenkin tietää.

Rauhoittuu
taas - hetkeksi.

(Kuvasarja on jo muutaman vuoden takaa, Poika on kasvanut jo hurjasti näistä ajoista...) 



Äiti ja Poika





Tihi-hihihiii....! 


Rrrrrakas! <3

Meillä on lystiä yhdessä! 


JA JUMALA SANOI EI


Pyysin Jumalaa ottamaan pois ylpeyteni,
ja Jumala sanoi:
”Ei. Minun tehtäväni ei ole ottaa pois,
mutta sinun tehtäväsi on luopua.”

Pyysin Jumalaa tekemään vammaisesta lapsestani ehjän,
ja Jumala sanoi:
"Ei. Hänen henkensä on eheä,
hänen ruumiinsa on vain väliaikainen."

Pyysin Jumalaa suomaan minulle kärsivällisyyttä,
ja Jumala sanoi:
”Ei. Kärsivällisyys tulee koettelemuksista,
sitä ei suoda, se ansaitaan.”

Pyysin Jumalaa antamaan minulle onnea,
ja Jumala sanoi:
”Ei. Minä annan siunausta,
onnesi sinun on itse rakennettava.”

Pyysin Jumalaa säästämään minut kivulta,
ja Jumala sanoi:
”Ei. Kärsimykset vieroittavat sinua maailman huolista,
tuoden sinua lähemmäksi Minua.”

Pyysin Jumalaa kasvattamaan henkeäni,
ja Jumala sanoi:
”Ei. Sinun on itse huolehdittava kasvamisestasi.
Minä karsin sinua saadakseni sinut kantamaan hedelmää.”

Pyysin Jumalaa kertomaan, rakastaako hän minua,
ja Jumala sanoi: 
"Kyllä. Minä annoin ainoan Poikani, joka kuoli puolestasi.
Tulet olemaan kerran taivaassa koska uskot."

Pyysin Jumalaa auttamaan minua
rakastamaan muita niin kuin Hän rakastaa minua,
ja Jumala sanoi:
”Lopultakin sinä ymmärrät.”

 - Claudia Minden Weisz (suom. Jussi Asunta, nyt mukaellen KK)





"Toisen elollisen edessä meillä on ihmisinä -ja kristittyinä- vain yksi sana ja se on kyllä. Jos Sinä kärsit, niin pitää minunkin kärsiä. Jos sinun luotuisuutesi kielletään ja sinut hylätään, niin täytyy käydä minullekin sinun rinnallasi -. Jeesus kantoi ristillä Jumalan äärimmäisen hylkäämisen, äärimmäisen EI:n. Jumala ei pitänyt häntä enää ristillä omana rakkaana Poikanaan, vaan hänen harteilleen laskettiin maailmankaikkeuden kaikki synnit; menneet, nykyiset ja tulevat, niiden koko paino ja tuska. Jeesukseen tiivistyi tuossa äärimmäisen kärsimyksen hetkessä kaiken kivun ja synnin keskipiste maailmassa, maailmanhistoriassa. Hän kantoi meidän kipumme, syntimme, sairautemme ja hätämme. Hänen kipuunsa Jumala kielsi lohdutuksen jotta meillä olisi lohdutus Hänessä." (Kommenttiteksti, mukaellen: Mika K T Pajunen, teol. tri)


Lohdutus ja läsnäolo. Kivussakin. 


And God Said, "No" - A poem by Claudia Minden Weisz


I asked God to take away my pride,
And God said, "No."
He said it is not for Him to take away,
but for me to give up.

I asked God to make my handicapped child whole,
And God said, "No."
He said her spirit is whole,
Her body is only temporary.

I asked God to grant me patience,
And God said, "No."
He said that patience is a by-product of tribulation,
it isn't granted, it's earned.

I asked God to give me happiness,
And God said, "No."
He said He gives blessings,
Happiness is up to me.

I asked God to spare me pain,
And God said, "No."
He said, "Suffering draws you apart from worldly
cares and brings you closer to Me."

I asked God to make my spirit grow,
And God said, "No."
He said I must grow on my own,
but He will prune me to make me fruitful.

I asked God if He loved me,
And God said, "Yes."
He gave me His only Son who died for me,
and I will be in Heaven someday because I believe.

I asked God to help me love others,
as much as He loves me.
And God said,
"Ah, finally you have the idea."



(© 1980, Claudia Minden Weisz. Used by permission of the author.
All other rights reserved by Claudia Minden Weisz.)



PS. edit: 
Huomasin jo postattuani, ettei runon toista ja toiseksi viimeistä säettä oltukaan käännetty suoraan lainaamassani lähteessä valmiiksi, joten ne käänsin itse. Toki olen törmännyt niiden käännöksiin jossain aiemmin, en tiedä kenen kääntäminä, muistan vain lukeneeni olisiko ollut Jaatispostissa -. Sana ehjä/eheä viittaa täysinäiseen, kokonaiseen; täyteen ihmisyyteen - korostaen sitä, että fyysisistä tai toiminnallisista vajavaisuuksista huolimatta runon kirjoittajan vammaisessa lapsessa jo toteutuu täysi ihmisyys, syvimmiltään; kirjoittaja valitsee tätä kuvaamaan sanan henki (spirit), voisi ehkä kääntää myös sanalla sielu. Merkitys on siis se, että Jumalan silmissä vammainen lapsi on täydellinen ja eheä jo nyt, sellaisenaan! :) 

PS. edit vol 2. aamupäivällä 8.10.2013:
Nyt kun muokkaamaan lähdin, niin vasta huomaan; Jussi Asunnan suomennoksessa oli käännetty sanan "cares" vastine sanaksi "turhuus/turhuuksista" - yllättävää!  Vaihdoin sen nyt tähän yhteyteen sanaksi "huoli", joka mielestäni paremmin kuvaa vammaisperheiden arkea ja todellisuutta.