maanantai 29. toukokuuta 2017

Auringon opetus ja muutama Leino

 


 Auringon opetus


Opeta minulle, aurinko,
mik' on laulajan oikea onni.
 
"Tee kuin minä, paista vaan,
laulajan onni on antaa."
 
Pilvet päiväni peittivät.
Kuinka siis kummalla annan?
 
"Tee kuin minä, paista vaan,
väistyvi mustinkin häivä."
 
Hanki kattavi kaiken maan.
Turhaan uurran ja puurran.
 
"Tee kuin minä, paista vaan,
sulaa hankikin suurin."
 
Entä jos kansa mun kiroaa?
Enkö ma kiroa vastaan?
 
"Tee kuin minä, paista vaan,
syttyvi sydänkin kylmin."

      - Eino Leino



Kaikki kuvat: Yassen Ghaleb

Me kuljemme kaikki kuin sumussa

Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä
ja kuulemme ääniä kuutamo-yön,
me astumme hyllyvän sammalen päällä
ja illan on varjoa ihmisen syön.
Mut ääntä jos kaksi yhtehen laulaa
yön helmassa toistansa huhuilevaa
ja varjoa kaksi jos lempien kaulaa, –
se sentään, se sentään on ihanaa!

- Eino Leino


Minust’ oli kuin olisi soudettu

Minust’ oli kuin olisi soudettu
me kirkasta järven pintaa
ja aurinko aaltoja lämmittänyt
ja rantakallion rintaa.
Oli niinkuin oisi me laskettu
sen kallion kaunihin alle
ja kaahlattu hietaa valkeaa
ja kuljettu kukkulalle.
Ja eikö aurinko laskenut
taa saarien, salmensuiden,
ja tullut ilta ja tullut yö
yli laaksojen, laulupuiden?
Ylt’ ympäri tanhusi terhenet yön,
utu ulapan aalloilla sousi,
unen vallassa laaksojen lammet ui –
ja uni se nousi ja nousi.
Se heilahti oksalta oksalle,
se kukasta kukkahan kiipi –
me seisoimme vuorella käsikkäin
ja katsoimme, kuinka se hiipi.
Oi, lyhyt on Suomessa suvinen yö!
Pian aurinko aalloista nousi.
Mut siitä asti mun aatoksein
yhä unten aaltoja sousi.

- Eino Leino

Kolme Leinoa samalle päivälle - sepä vaan sopii minulle!
Oi, lyhyt on Suomessa suvinen yö!
Hyvää yötä, tätä kirjoittaessa ;)

torstai 18. toukokuuta 2017

Jaksa vielä!



JAKSA VIELÄ PIKKU-RUKKA

älä nuku pikku-rukka
nurmen nukkaan halaja
koita vielä tuiskutukka
sateenkaarelle palata

Kerava 19.1.1981
(C)  - Lauri Vanhala

 http://photos1.blogger.com/blogger/388/807/1600/Soldado_herido.jpg

 Helene Schjerfbeck, Haavoittunut soturi hangella, 1880, Ateneum



Bertolt Brechtin Mahagonnyn miehet sanovat: "Et voi meitä helvettiisi ajaa, me olemme helvetissä jo".


MAHAGONNY -laulusta 3:
...
Ei nyt askelta yhtään!
Kaikki lakkoon! Päälle älä paina:
et meitä voi helvettiisi raastaa:
sillä helvetissä ollaan oltu aina
.
Herraan katsahtivat miehet Mahagonnyn.
Ei, vastasivat miehet Mahagonnyn.

 - Bertolt Brecht


Kristiina Kartano, Haniye Ameri, Nasima Razmyar
Kurkkaa Nasima Razmyarin ajatuksia klikkaamalla tästä Nasima.fi: Nyt on aika pysahtyä ja miettiä
Hänestä lisää myös täällä wikissä Nasima Razmyar.

 

 


Turvapaikanhakijoiden #RightToLive mielenilmaus Rautatientorilla on lauantaina 20.5.2017 jatkunut sata päivää. #DEMO100
#stopdeportations #AfghanistanNotSafe

http://www.hs.fi/mielipide 

Turvapaikanhakijoiden itsemurhayrityksistä uutisoidaan näin 


En halua lukea enää tällaisia uutisia. En voi sulkea silmiäni inhimilliseltä kärsimykseltä. 
Voitko Sinä?


Kukaan ei ole saari

Ernest Hemingway teki kuuluisaksi 1600-luvulla eläneen John Donnen runon kirjallaan "Kenelle kellot soivat" ("For Whom the Bell Tolls" 1940). Kirjan nimikatkelma kuvaa kuoleman sattumanvaraisuutta. Kokonaisuudessaan runo kertoo siitä, että jokainen ihminen on ihmiskunnan osa. Yhden kohtalo on jokaisen kohtalo:

No man is an island Entire of itself [...] Any man's death diminishes me, Because I am involved in mankind, And therefore never send to know for whom the bell tolls; It tolls for thee. Kukaan ei ole saari, täydellinen itsessään [...] Jokaisen ihmisen kuolema vähentää minua, sillä minä sisällyn ihmiskuntaan. Älä siis koskaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat; ne soivat sinulle. 

Lue lisää:
Turvapaikanhakijoiden mielenosoitus Helsingissä 2017


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Vapaapäivän OOTD




Nyt on Pingviinipapin vapaapäivä, kukaan ei odota minua tänään! Vapauttavaa :)


En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,
olen hyppy vapauteen ja omaan itseeni...
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja röyhkeä.
Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin saakka,
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja...


- Edith Södergran
 Kohtaamisia (WSOY 1982), suomennos Pentti Saaritsa




Naisen kuva.
Vahvan, väkevän, syvästi tunteneen Runoilijan kuva täältä (klik) tai täältäkin
Edith Södergran!

Vaan runonviittauksesta tähän päivään: 
Pappisnainen se varsinainen neutri on. Tai saisi ainakin muistaa olla! Yhä vuonna 2017 jKr.
Ei liian nainen, ei liian mies. Olkoon siis pingviini!

...kuten hiljattain eräskin nuori pappismies päätteli meistä kummajaisista, omia oikeuksiamme ottaneista naispapeista. No myönnän, vähän nyt oikaisen, oli siinä muutakin (teologista tahi fundamentalistista) asiaa hällä. Vaan sen perusta ei oikein selvennyt paljostakaan tekstistä huolimatta.


Vaan yhtä kaikki, me pappisnaiset saimme aiheen suorastaan ilahtua kun meitä verrattiin "pingviinin kastaneisiin". Vauvan tahi ihmislapsen sijasta, on näet "kuin kastaisimme pingviinejä". Tämä pappistouhumme nyt vaan on aivan yhtä pätevää, tuumaili hän, rakas kriitikkomme.
Ei siis kovinkaan pätevää toimittamista. Eipä silti, eipä aivan tolkullisiin kirkonmiehiin kuten kaikkien tuntemaan serkkupoikaan, Johannes Kastajaan verrattavissa tokikaan ole - yksikään tällainen Pingviinien Kastaja.

Jos emme voi olla reilusti (nice)pappeja, tai edes-oikein-kastajia, olkaamme siis pingviinejä! Miten sympaattinen eläin onkaan hän! Kviiks!

ps. Tervemenoa yhä Turun Kirkkopäiville - vaikka allaoleva kirkon naiskuvaa kätevästi selventävä Kirkkopäivät -mainos vedettiinkin sittemmin pois. Pingviinit kun joukolla alkoivat piipittää vastalauseitaan, melkein kohuksi asti - kas, mokomat!







Image may contain: 1 person






Image may contain: outdoor  
Hyvää Pingviineilyä sitten vaan! 
Virsi- ja viini-iltoja kohti, ystävät hyvät!

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Meri, aurinko, sunnuntai!


Lakkaamatta
etsi sitä Suurta
Kieltäydy luovuttamasta!
Ole kuin aurinko
murtuvan
veden pinnalla: kimalla!
Etsi sitä Suurta,
kolua etäiset paikat
ja pimeimmät sopet
pelosta piittaamatta
on suurta etsiä Suurta,
olla ohut valonsäde
kohtaamassa suurta vettä
                     
                             - Tommy Tabermann




Lauttasaaren rannoilla on lainattava saaren runoilijan ääntä.

 Näköjään kipeänä kuumeessa sitä ehtii selata vanhojakin valokuvia, keväisistä päivistä. 
Aurinko on saapunut - onneksi! ja omakin olo jo paranemaan päin. 
Joten mikäs tässä - musiikkia pyhäillan rauhaan! Tästä sullekin sunnuntaibiisi suoraan keskiajalta:


Olivia Amupala, Kaarle Mannila & Daikini: Jumala ompi linnamme


https://www.youtube.com/watch?v=NgzCwS0J2II

Tämän myötä mukavaa alkavaa viikkoa!