sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

onnea ja ystäviä




Juhlavieraita

 
Paljon onnea vaan...!
 ...laulu kaikui neljällä kielellä; suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja ranskaksi
 

Tässäpä tämä pienten taikinatassujen avustama mustikkapiiras (ks. edellinen postaus)

Vuorossa toinen kakku
Isosisko ja pikkusisko
Se on selvästi rakkautta <3

"Ballerina tanssii
tossut sipsuttaen.
Sirosti ympäri pyörii,
kaulaa kohottaen.
Pienen sievän tytön
kutsuu tanssiin mukaan,
pyynnöstä kieltäytyä
eihän voisi kukaan."



Onnea!
 ja
muistetaan helliä näillä helteillä rakkaitamme!

                           Mukavaa sunnuntaita kaikille täällä piipahtaneille!

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Taikinatanssia

Ei, en sentään tanssi meillä kotona taikina sylissäni.

Tässä kuvien kertomaa:

Taikinan taltuttelu alkaa. Kuopus ja Toiseksi Nuorin.
Veljekset keskittyvät vaativaan suoritukseen. Molempia motivoi se, että lopputulosta pääsee maistamaan.
Liike lähtee hiljaisuudesta (musiikinopettajaa mukaellen.. tuttu sanonta?)
 Kuopuksen vauvakirjassa on lyhyt, liikuttava runo:

 "Vauvan kädet 
- maailman kauneimmat kukkaset."

Vaikkei kuopus enää ole vauva, ovat nuo kätöset jotain niin söpöä! Kauniit.
 En muista runoilijan nimeä. Lupaan tehdä erillisen postauksen tarkemmin vauvamuistojen keräämisestä, muistojen tallentamisesta ylipäänsä. Myöhemmin. 
Mutta nyt - tanssikäsien vauhti on huima! Tapu-tapu-tap...





 Taltutkos siitä, taikina!

Kuopuksen etunoja taikinaan
  
Siitä syntyi kaksi todella herkullisen näköistä mustikkapiirakkaa. Vaniljakastike odottaa jääkaapissa myös. Enpä sitten muistanut kuvata valmiita piirakoita, tokikaan. Siinä vaiheessa oli jo liian kiire syömään. Kunnon ruokaa siis.

Kannattaa näköjään aina välillä kysyä lapsilta, mitä he haluaisivat syödä. Tällä kertaa tacoja. Hyvä niin. Tuota en olisi itse varmaan muistanutkaan vaihteluksi, eikä näitä tule liian usein tehtyä. 

  


Miten sinä aiot viettää tätä heinäkuista lauantaita? 

 Me odotamme illaksi synttärivieraita. Uskaltavatkohan ollenkaan syödä näitä meidän mustikkapiiraita tällaisten taikinanvenytyskuvien jälkeen, hih. Mutta huomautus: pojat leipovat aina erittäin puhtain käsin, oikeaoppisen ja perusteellisen pesun suoritettuaan. Ei taikina vaivaamisesta pahastu, vaikka pojista olikin hauska vitsailla Anteeksi että vaivaan.

Synttärisankarina loistaa tänään meidän uusperheen nuorimmasta päästä neitonen. Kaverisynttärit ovat vuorossa vasta koulujen alettua kun saa helpommin koululaisia koolle.  Nyt ovat kutsuttuna kummit ja muutamat ystävistä. Meillä on synttärit usein. Kerran kuussa, kaksi parhaassa. Hmm joo meidän uusperheessä vietetään synttäreitä tammi-, maalis, touko, kesä, heinä, elo- ja joulukuussa. Ainakin. Useammassa kuussa kesällä toteutuu tuo kaksi parhaassa. 

Onneksi tykkään leipoa täytekakkuja! Ne saavat myös onneksi kehuja. Parhaana kehuna pidän sitä, että ne syödään viimeiseen muruun asti.



Maistuu jo minullekin, mustikkaposkelle


No, entäpä nämä vähitellen pimenevät illat ja voimistuvat yötuulet. Oletteko huomanneet? Mutta en sano niistä enempää nyt.

Lapsena inhosin Mr. Jaakkoa, jonka kerrottiin heittävän kylmän kiven järveen. Kuten niin moni suomalaislapsi varmaan, ajattelin vastineeksi heittää kuuman kiven, kiukaasta vaikka. Ja heitinkin joskus. Melko jäähtyneen ilmeisesti, kätösteni onneksi. Siitäpäs saapi! 

Mutta uidaan vielä, jos  kun tarjetaan!
Leppoisan lämmintä lauantaita!

Ps. Kuka oli teidän perheen oma Unikeko tänään?


keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Mökillä, menninkäisiä metsästämässä



Voi että tekee ihmiselle hyvää käydä välillä maalla! Ei haitannut vaikkei aurinko paistanut ja villanuttuakin piti pukea kuopukselle päälle. Silti oli mukavaa, leppoisaa, levollista.



  
Saako tuo tuulen suhina kaislikossa runolliseksi, vai mikä lie. Mutta joka tapauksessa, näihin kuviin ihan kuuluvat mukaan runojen säkeet. Kuuletteko ne jo korvissanne...?

Menninkäinen
Syntyi pieni menninkäinen
eikä tiennyt nimeään,
lähti sitä etsimään.

Näki heinän,
näki kuun,
näki kiven,
näki puun,
pienen hassun ryysymytyn
sekä äidin hillopytyn.

Niin sai pieni menninkäinen
monen monta nimeä:
Heinä, Kuu,
Kivi, Puu,
Pieni Hassu Ryysymytty,
sekä äidin hillopytty.


 Eipä osunut menninkäisiä tällä kertaa kameraan. Mutta kaikkea muuta kaunista kyllä!



 

Kokoelma äitini kukkia, huolella vaalimiaan...

 




 
 

 "Heilu, keinuni korkealle... "

 

 Lapseni toiveita

Tahtoisin leikkiä tuulen kanssa
ja kohota korkealle.
Tahtoisin palasen taivasta
ja pilviä tyynyn alle.
Tahtoisin juosta kuin tuulispää
ja löytää sinisen saaren
tai kiivetä korkean vuoren päälle
ja omistaa sateenkaaren.
Tahtoisin tanssia metsässä
ja rakentaa majan puuhun.
Tahtoisin saada myös hopealaivan
ja purjehtia kuuhun.



 

 



Onnellinen lapsuus on salainen puutarha, 
täynnä katoamatonta kauneutta,
aamukastetta, lintujen laulua,
kukkien tuoksua, puiden huminaa,
valoa ja varjoja.




 

 Taitava soutaja!

 
 



Suvi-illan vieno tuuli
[Suomalainen kansansävel. Eino Leino = Armas Einar Leopold Leino e Lönnbohm, 1878-1926.]

Suvi-illan vieno tuuli
Huokaa vuoren alta,
Hongikon polkua hopioipi
Kuuhut taivahalta.

Hiljaa huojuu korven honka,
Kaukaa käkö kukkuu,
Vaieten astuvi vaeltaja,
Mielen myrsky nukkuu.



Levollista mieltä teille kaikille!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Ta-daa: Pradaa!

Kun kaunis nainen hymyilee, jonkun kukkaro itkee.
                            - Italialainen sananlasku


Miksi moinen sananlasku? Aika kyyninen. Tai hauska. Joskus tosikin. Miten sen nyt ottaa.

Italialaiset - tuo muotia, romantiikkaa ja naiskaunetta rakastava kansa -  taitavat tämän tietää. 

Kiireinen viikonloppu takana - shoppailua, soutelua ja sateenpitämistä. Maallakin käytiin ruokkimassa itikoita, ääh.

Ja hei, lupaamani vintage-postaus on viipynyt jo luvattoman kauan, sorry. Nyt saatte siitä vain alkupaloja. Kun enhän mä kiireinen perheenäiti ehdikään poseerata ja vaihdella releitä edes siinä tahdissa, että saisin teille kuviksi asti näytille mun Diane von Furstenbergini, Roberto Cavallini

ja hmm, mikäpä se yksi ihanuus nyt olikaan vielä... (ei edes muista!)

ja muut oivat ostokseni  Marbellan suloisesta Déjá vu -liikkeestä. Linkki nettisivuilleen muuten tuossa samalla, ennen kuin tykkänään unohdan, dejavumarbella.com 


No mutta tuon uutukaisenkaunoisen Pradan ehdin jo kuvata! kuvauttaa käsivarrellani. 


Toivottavasti värien säätö olisi suht tolkullinen tässä kuvassa. Tuo on kaunis lila, ei silmiinkäyvä (vaikka näyttösi saattaa olla erimieltä, kuulemma. Erilaisista näytön väritoistoista johtuen, neuvoo herraseni.)

Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian on kaapit täynnä kamaa,
elämä kuitenkin yhtä ja samaa.
Onneen ei tarvitse tavaraa hankkia,
siihen ei tarvita edes pankkia.  


   - Uppo-Nalle; Elina Karjalainen  


Viime hetken ostokset ennen maalle menoa - näitä pakollisia! Kuten tuliaisia ja ruokakärryn täyttöä. 


Voi, lastenkirjat ovat täynnään viisautta. Niin tässäkin asiassa. Vai mitä mieltä te olette? Lääkitsenkö mä tässä nyt ostomorkkistani vain? Vai ironisoinko ostomaniaa muka-viisammaan oikeutuksella - vaikka itsekin sorrun siihen. Ajoittain. (Etenkin lomakausittain, ulkomailla). Ainakin. Älkää kysykö tarkemmin herraseltani. Naisella kun on oikeus pitää muutama salaisuus itsellään, eikös!

Aina kun on nuoriso mukana, ehtii kuvauttaa muutaman otoksen :) Ovat nopeita kameran kanssa. Ja tottuneet kuvaamaan ihan kaikkea mukisematta. Vaikka äidin nolo-blogia.  Ei vais, ovat kyllä ihan mielellään mukana tässä jutussa. Mitä nyt ennen blogiani joku heistä kysyi "Mistä sä muka kirjoittaisit?" Siitäpä sitä sisuuntuu äitiparka kirjoittamaan vaikka kukkaruukusta.

 Niin, oletteko kuulleet J. Karjalaisen laulun "Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään"? No, mä en kuitenkaan ole ihan sellainen.  En etenkään mies. Enkä toisekseen edes elä tapahtumaköyhää elämää. Mutta millä mittarilla näitä kukakin mittaa. Mä omallani.


Roberto Cavallin neuletakki päälle ja menoksi. Jo kelpaa pykätä ostoskärryä eteenpäin.

Vaikeinta on saada nainen ymmärtämään,
että jokaista ostosta seuraa maksaminen.
                           -
José Giovanni


Taloudellisuus: tapa käyttää rahaa niin ettei siitä nauti.

                                -Tuntematon


Nainen on aina ostamassa jotakin.
                           - Ovidius







Nainen ei koskaan vetelehdi;
hän on ostoksilla, virkistäytymässä ja kyläilemässä.
                        
- E.W. Howe



 


Oletteko miettineet, mihin ihmeeseen perustuu se, että moni nainen kohentaa mielialaansa shoppaamalla? (Entä auttaako se, oikeasti?)
Johtuisiko se jokseenkin tällaisesta ajatuskulusta:

"Pilko suuret ongelmat pieniksi, 
hio pienet pölyksi 
ja puhalla taivaan tuuliin."

Öh, ei tuo logiikka taida toimia. Paitsi  nurinkurisena - jos on rahavaikeuksia ja puhaltaa ne ( so. viimeisetkin rahansa) taivaan tuuliin, niin silloinhan todella aiempi ongelma(ksi luultu) on pieni. Koska syntyikin yhä pahempi ongelma omaan talouteen. Äskeinen oli vasta pientä virittelyä sen rinnalla. Hmm... outoja nämä sananlaskut, joka tapauksessa. 

Onko katras jälleen koossa..?

Pihaan päästyämme piti vielä kahmia kypsät vadelmat parempiin suihin.

Neuletakki: Roberto Cavalli, teeppari: Zara/Marbella, pallohame hmm, en muista, vuosien takaa, kompromissikengät (=ei niin-kauniit mutta suht mukavat perusavokkaat): Zalando, koru: DIY eli itsetehty

Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on;
tulet saamaan vielä lisää. Jos keskityt
vain siihen mitä sinulle ei ole, et

ikimaailmassa saa tarpeeksi.

                        - Oprah Winfrey

 

Jaaha. Noin kuin Oprah yrittää huomautella, on tietysti helppo sanoa, jos ei ole mitään todellista puutetta. Mutta puutteesta, nälästä jne. oikeasti kärsivälle ei voisi sanoa mitään mahdottomanpaa ja loukkaavampaa. Köyhän "tarpeeksi" on joskus niin eri mittakaavassa kuin rikkaan tarpeeksi

Ajattelinpahan vain.  

 Joka ei rakasta naisia, viiniä ja laulua,
pysyy tyhmänä koko elämänsä ajan.

                          -
Martti Luther



Martti puhuu viisaita. Mutta nyt hiukan taisi mennä asian vierestä. Tosin elämästä nauttimiseenhan hän kannusti usein. Toisin kuin luullaan. Ei se periluterilainen elämä ole (koskaan ollutkaan) vain työntekoa. 


Ja näille aiempien sananlaskujen viisaille miehille tekisi mieli sanoa, että (liikaakin) shoppailevaa naista voi ja kannattaa rakastaa. Hah. (Vaikka kannattaa harkita, milloin kehottaa viemään ostokset takaisin kauppaan. Naisen budjetin tasapainottamiseksi. Voi vaikka lähteä mukaan palautusreissulle. Ihan henkiseksi tueksi. Tai ihan jo siksi, ettei ajoissa ryhtynyt makutuomarin virkaan, joka oli avoinna. Ja kannattaa eirtyisesti harkita, mitä antaa arvioksi uudesta vaatteesta. Siinä sitä onkin joskus taiteilemista, miten sanansa asettelisi.)

Voi että, en mä nyt ihan tosissani ole taaskaan. En mä ajattele, että Nainen on oikeasti aivoton otus, joka ei ymmärrä lopettaa ostamista ajoissa. Että nainen voisi vierittää Miehelle osasyyllisyyden oudosta ostoskäyttäytymisestään.

Jostain syystä Nainen vaan saa useammin morkkikset itseensä tuhlaamisesta kuin mitä Mies saisi uuden hifi-laitteen ostosta. Eikö vain? Molemmat yhtä tarpeellisia tai tarpeettomia. 

Ja niin kiltti Nainen palauttaa kauppaan ylimääräiset ostoksensa. 
Tai niin Ylikiltti Nainen piilottaa turhat ostoksensa vaatekaapin perälle kuvitellen
 a) palauttavansa ne heti huomenna (unohtaen samalla lastensa ja arjen aikasyöppöjen olemassaolon tykkänään
b) niiden putoavan samaan mustaan aukkoon, johon ne kaikki parittomat mustat sukat jo edeltä menivät. Paitsi että tuo mystinen aukko on nyt tukossa. 
Ja niinpä taas huomaamme, kuinka moni Nainen myy tai -vielä pahempaa-
c) kuvittelee myyvänsä ihan käyttämättömiä uusia vaatteita Torilla ja turuilla, huutiksessa tai blogikirppiksellä... 
Mistä niitä vaatteita muuten aina sinne riittää, muka? 
Toistanko jo itseäni, jos kerron, että tutkitusti naiselle uusi käsilaukku suo yhtä suuren onnentunteen kuin miehelle uusi auto? Huh. Toistan. Mutta antaa mennä. Eri mittakaavaa on niissäkin ostoksissa. Vielä kun se naisen euro yhäkin on vain 80 senttiä. 
Joo, ei näitä shoppailukuvia muistettukaan ottaa muualla kuin viimehetken parkkihallissa. Hih, tasokasta bloggailua ;) Maalle lähtöön kun tiesin hetipian vaihtavani jotain mukavampaa päälle. Pakko kuvata.

Mutta, kurkataan vielä, mitä Muumimaailmassa tähän shoppailuteemaan sanotaan. Siellä kun on todellista viisautta jaossa yllinkyllin: 

Kun näen jotain kaunista,
katson sitä hetkisen ja se on sen jälkeen päässäni.
Ei kaikkea tarvitse omistaa!

                    - Nuuskamuikkusen ohje

Ihan noin. Ei lisättävää. Love ya, Nuuskamuikkunen huuliharppuinesi! <3
Tuossa sitten tasapainoillaan. 
Vielä eräs kovin pateettinen sanalasku (.. ja patetiaanhan me naiset aika ajoin sorrumme. Ainakin itsesäälisinä päivinämme. )



Synnyin tahtomattani,
kuolen tahtomattani.
Siis antakaa minun edes elää kuten itse tahdon.

                       - Kreikkalainen sanonta


...ja shoppailla, kuiten itse tahdon. Niinkö? Aika tarkoitushakuista tässä yhteydessä. Suorastaan läpinäkyvää. Ihan lapsellistakin. Mutta tätä käytetään kyllä. Uskokaa tai älkää. Nimittäin tämän ajatuksen erilaisia, lievempään masennus-patetiaan puettuja muotoja, perusteluna monenlaiseen itseä tuhoavaan tai lyhytnäköiseen käyttäytymiseen. Kuten vaikka tupakointiin tai himoshoppaamiseen. Älä estä, älä estä. "Omapa on elämäni!" Omatpa on keuhkoni. Omapa on maksani. Omatpa on aivosoluni. Omatpa on rahani. Ja niin se läheinen pakotetaan katsomaan voimattomana vierestä, kun toinen jatkaa hiljaista itsensä/rahojensa/terveytensä tuhoamista. Riippuvuuksia on niin erilaisia.


Jos noudatat kaikkia sääntöjä, sinulla ei ole koskaan hauskaa.

                                       - Katherine Hepburn


No joo, toisaalta noinkin. Eipä tässä päästä puusta pitkälle. Taidan jatkaa linjaani - ostaa mieluummin merkkivintagea paitsi säästön vuoksi verrattuna uuden kalliin merkkituotteen ostoon... (Toki eniten säästän kun jätän kokonaan ostamatta, tämä wanha totuus pätee yhä. Mutta siihen en ihan pysty) ...myös kierrätyksen vuoksi ja eettisistä syistä. En halua tukea ihmisarvoa riistävissä hikipajoissa kopiotuja merkkituoteväärennöksiä, joista tekijät eivät saa mitään käteen. Ja näin jää rahaa mielestäni tärkeämpäänkin kuten tänne tai tänne.
Niinpä lopetan shoppailuviisauksien etsimisen tältä päivältä tähän painavaan sanaan:


Ihminen uhraa terveytensä, jotta saisi rahaa.

Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä.

Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta,

että hän ei nauti tästä hetkestä; 

seurauksena on se,

että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa;

hän elää ikään kuin hän ei koskaan kuolisi,

ja sitten hän kuolee, 

eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt.

                                                     - Dalai Lama



Eletään tässä ja nyt, täysillä!