Helsingin Uutiset: Vaalikonekannanottoja eutanasiakeskusteluun, omani mukaanlukien

Eutanasiasta

 

 

Jatkan keskustelua, jossa Helsingin Uutiset 4.4.2019 lainasi eduskuntavaaliehdokkaiden vaalikonevastauksia eutanasiasta.
 

Kun puhutaan eutanasiasta, on tärkeää ymmärtää käsitepari ”kuoleman tuottaminen ja kuoleman salliminen” sekä niiden välinen ero - jotta puhuttaisiin edes samasta asiasta. Eutanasia  -sana tarkoittaa ”hyvää kuolemaa”. Hyvä kuolema mahdollistuu silloin, kun saattohoito on mahdollisimman laadukasta: palliatiivisen hoidon ratkaisut käytössä ja hoitohenkilökuntaa riittävästi.

 

Suomen Lääkäriliitto vastustaa aktiivista eutanasiaa. Olen samaa mieltä tämän asiantuntijamielipiteen kanssa. Alla linkki Lääkäriliiton koontiin eutanasiasta.

 

Uutisoidussa Helsingin Uutisten vaalikoneessa otin eutanasiaan kantaa:

 

Suomessa on käytössä ns. passiivinen eutanasia. Olisi vaikea toimia asiassa lääkärien vahvasti esiintuoman kannan vastaisesti. Seuraukset ovat lopulliset - sen vuosi pohdinnan tulee olla äärimmäisen tarkkaa. Kansalaisaloite eutanasialain säätämiseksi tulee aika ajoin eduskunnan käsittelyyn, viimeksi v. 2018 päätyen esityksen hylkäämiseen. Sitä vastoin hyvää saattohoitoa tulee tukea ja edelleen kehittää. Yhtenä näkökulmana on, että vaikeasti monivammaisten elämä saattaa näyttäytyä kärsimykseltä monen silmissä silloinkin, kun se ei sitä ole.

Helsingin yliopiston sosiaalietiikan prosessori Jaana Hallamaa:
"Keskustelu eutanasiasta on helposti yksipuolista. Eutanasian hyväksyminen olisi vaarassa muuttaa käsitystämme ihmisyydestä.
 
Suosituksista, käytännön tilanteista ja määrittelemisen vaikeudesta

Terveydenhuollon eettisiä kysymyksenasetteluja seuraa
 ETENE  - valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta, antaen niistä myös suosituksia. Tällaista toimielintä tarvitaan laajapohjaisiin asiantuntijakannanottoihin monimutkaisissa hoidon määrittelyn tilanteissa. "Neuvottelukunta tekee aloitteita, antaa lausuntoja ja asiantuntija-apua, herättää yhteiskunnallista keskustelua sekä välittää tietoa sosiaali- ja terveysalan kansallisista ja kansainvälisistä eettisistä kysymyksistä."

 
Millaista viestiä kertoo se, että kuolemaa työssään jatkuvasti kohtaavat ammattilaiset, niin lääkärikunta kuin (sairaala)papisto, on enimmäkseen kielteisellä kannalla aktiiviseen eutanasiaan?

Hyvä kuolema on jo nykyisillä ”käypä hoito” -suosituksilla täysin mahdollinen ilman, että joku sen tuottaa tarkoituksellisesti ja tuottamuksellisesti. Myös hoitojen lopettamista käytetään silloin, kun elämä ei ole enää muuta kuin hidasta kärsimistä.

Professori Hallamaa pohtii:

Onko eutanasian vaikein kysymys lopulta se, kuka määrittelee hetken, jolloin elämä on pelkkää kärsimystä ja kuolema on ainoa ovi siitä pois pääsemiselle?
 

"Eutanasiakeskustelu on kanava hahmottomille peloille. Ajatus kuolemasta, jota voi itse hallita, suitsii myös muuta ahdistusta." - Jaana Hallamaa. 

 

 Lue Hallamaan asiantuntijapuheenvuoro kokonaisuudessaan täältä.
 

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/opetus-ja-opiskelu-yliopistossa/eutanasian-vaikein-kysymys-kuka-maarittelee-sietamattoman-karsimyksen

Oma vaalikonekannanottoni liittyi keskusteluun täällä:

https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/759392-valtaosa-helsingin-ehdokkaista-hyvaksyisi-eutanasian-vaikka-asia-on-vaikea-ettei

Eutanasia on melko mahdoton aihe tiivistää lyhyeen vaalikonevastaukseen, sivumennen sanoen!
 

Vammaisperheyhdistys Jaatisen varapuheenjohtajana kannan yhä muistissani usein vuoden takaista DNR -keskustelua, jossa vaikeavammaisille  lapsille ja nuorille oli HUS sairaanhoitoalueella langetettu lukuisia elvytyskieltopäätöksiä ilman, että vanhemmat edes tiesivät asiasta:

 

https://en.wikipedia.org/wiki/Do_not_resuscitate

 

Vanhemmat eivät olleet millään tavoin myöntyneet tähän, että lastaan ei elvytetä eikä käytettäisi kaikkia hoitomahdollisuuksia hänen hyväkseen, tai heitä ei oltu edes informoitu asiasta. Päätökset oli kirjattu lasten papereihin vanhempia kuuolematta, ja saattoivat tulla ilmi äärimmäisen stressaavissa akuuteissa hoitoratkaisutilanteissa. Tällainen DNR-päätös tarkoitti mm. jopa suonensisäisten antibioottien antamisesta pidättäytymistä aivan perushoitotilanteissa täysin hoidettavissa oleviin infektioihin. Kohu asioita purkaessa päivänvaloon oli kiistaton. Laaja selvitys johti eduskunnan silloisen oikeusasiamiehen Riitta-Leena Paunion antamaan huomautukseen HUS:lle.
 

 Tarkemmin tämä hoidonrajaamisesta ja lainvastaisesta toiminnasta HUS:lle oikeasasiamies Paunion toimesta annettu huomautus löytyy tästä linkistä. Vammaisjärjestömme Vammaisyhdistys Jaatinen ry (Mikä ihmeen Jaatinen?) https://www.jaatinen.info/oli  oli turvaamassa vaikeavammaisen lapsen oikeutta hoitoon tulevaisuudessakin.
 

Mitä siis pelätään eutanasiassa, kuoleman tuottamisessa?

 

Aktiivinen eutanasia voisi karkeimmillaan johtaa ”tuo joutaakin jo kuolla” -ajatteluun ja kalteviin pintoihin, joissa lukemattoman varioivissa tilanteissa toisen ihmisen tilan lopullista määrittelyä on vaikea sysätä kenellekään. Tälle kaltevalle pinnalle ei käyty viimeisen eutanasia-aloitteen myötä vaan se äänestettiin kumoon eduskunnassa. Onnistuneimmillaan eutanasia olisi hyvää kuolemaa  - mikä saattohoidossa jo toteutuu - (toki harvinaisin poikkeuksin, esimerkiksi äärimmäisen harvoin kipulääkkeen vaikutus ei fysiologisista syistä tehoa.)

 

https://www.laakariliitto.fi/laakarinetiikka/elaman-loppu/eutanasia-ja-avustettu-itsemurha/

Linkki Suomen Kuvalehden artikkeliin Jaana Hallamaa: Eutanasiasta


PS.

Isojen asioiden äärellä ollaan. Tällaiset asiat ovat niitä maailman vaikeimpia päätettäväksi. Niin läheisenä, poliitikkona kuin hoitohenkilökunnan edustajanakin.
Näitä "yli ihmisen kokoisia asioita" tulee elämässä vastaan. Eikä väistääkään voi.
Sitä vastoin kirjoituksia tulee, kannanottoja menee.
Taustalla se oikea elämä, sen syvyys ja värit, kulloisetkin kullekin päivälle.

Tätä kirjoittaessa oma äitini 78v, joka halvaantui useita vuosia sitten, on joutunut olemaan sairaalassa lähes täysin viimeiset kaksi kuukautta. Hänelle täytyi juuri kolme päivää sitten asentaa peg-ravintoletku vatsanpeitteiden lävitse, kun syöminen suun kautta ei enää halvauksen vuoksi onnistu. Siitä(kin) oli luovuttava-.

Voi vanhenemista! Voi äitejä! Voi meitä, jotka kannamme huolta sairastavista läheisistämme!

Kirjoitan sinulle, joka hengität hiljaa toisen ohimoon, rakkaaseen harmaantuvaan, hellää elämänviisautta keränneeseen. Siinä on elämän hauraus. Ja kirjoitan myös sinulle, joka hengität hiljaa pieneen ohimoon, liian pieneen.

Rakkaaseen.

Et luovu hänestä vielä.
Toivo, pysythän pieni toivo vielä hetken verran täällä.


"Tule vielä kerran
kuin ilta omenapuuhun
ja varista minusta kaikki tuoksuvat kukat.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
ja hengitän hiljaa ohimosi varjossa.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
hyvästi vaaleana yönä."


Aulikki Oksanen,
Maallisia lauluja, 1974

 

I once asked a bird,
“How is it that you fly in this gravity of darkness?”
She responded,
“Love lifts me.”

- Hafiz of Persia

 

 

 

Elämän nuotit. Pysähdy ja kuule.

 

 

He who has a Why to live for
can bear almost any How.

- Viktor E. Frankl (1905 - 1997)


Kuvituksena kuopuksen pikkulapsikuvia
ja "Minä juon nyt kahvia" Oodissa, 03/2019

Sininen! Kuin meri, kuin lintu, kuin taivas

Peipponen

Olen itkenyt lakkaamatta
läpi päivän keväisen.
Ja minun sydämeni tuska
on vuorenkorkuinen.
Mutta pieni peipponen lensi
minun ikkunani taa.
Ja se lauloi hurmaantuneena,
ja sen riemua helisi maa.
Oi Jumala! Sydämessäni
on aivan pimeää.
Ja kuitenkin peipponen lauloi.
En voi sitä ymmärtää!

- Saima Harmaja

Ajelehtiva

Pidätkö minusta kiinni
pidätkö kuitenkin
vaikka tuulen virtaan
alati soutaisin?

Tänään kun sydämeeni
tuuli puhaltaa
en voi eilistä päivää
muistaa kauempaa

Pidätkö minusta kiinni
pidätkö kuitenkin
vaikka kasvosi piirtää
huolia uurteisiin?

Kenties en ole koskaan
hyvyyden arvoinen
josta päiväni juovat
voimasi salaisen

Heikkouttasi pelkään
voimaasi rakastan
pidäthän minusta kiinni
muuten uppoan,
aaltojen kuohuun liittyen
veteen vihreään
Sinne en enää kuule
sanaa yhtäkään

- Aale Tynni 

Elämän kaikissa sovituskopeissa katsot mahtuuko, puristaako, sovitko muottiin.
Vain harvoihin muotteihin mahdut. Eipä onneksi tarvikaan, kaikkiin.

"Old man's advice to Youth:
'Never lose a Holy Curiosity."

- Albert Einstein, 1955


 Joskus tarvitaan sovituskoppi hiukan pidemmällä näköalalla - Ainakin minä tarvitsen sellaisen ;).

A (fitting) room with a view? Sovituskoppi tämäkin.

Tämä kuva on lainattu kollega, rovasti Hannu Kiurun blogista.

Kollega Hannu Kiurun rippituolipohdintaa Kallion seurakunnassa Helsingissä voit lukea
lisää täällä (klik).

Jotkut uutiset ovat kuin ukkosmyrskyt. Tulevat varoittamatta. Niin kuin kävi (eilen) tätä kirjoittaessani: Rakas äiti oli taas viety ambulanssilla sairaalaan. Niin vähän tiedän, niin vähän voin.

Kirjoittaminen jäi kesken. Jo illalla helpotus; äiti voi paremmin, kotiutuu. Tunteiden vuoristoradalla maadoitan itseni halauksilla. Halaus pitää paikallaan, löytää perille, antaa uskoa ja toivoa.

"Tämä halattava ei karkaa" - ilme Sohvi -koiralla, eikö olekin! Ihan selvästi.

 “Kaikki on surullista,
haluaisin sinut
lopuksi elämää,
niin vähäksi aikaa.”

- Joni Pyysalo, Jätän tämän pimeän kalustamatta





“Järveen sataa.
Elää hetken
kaunis ja hyvä.”

- Joni Pyysalo, Jätän tämän pimeän kalustamatta

Eternity.
It is the sea migled with the sun.

 - Arthur Rimbaud



Take my love
take my land
take me where I cannot stand
I don't care
I'm still free
you can't take the sky from me

Take me out
to the black tell 'em I ain't coming back
burn the land
and boil the sea
you can't take the sky from me

Have no place
I can be
since I found Serenity
But you can't take the sky from me
 
- Joss Whedon (lyrics and music)

Monet rukoukset tiedän äitini rukoilleen puolestani, kaikkien meidän lastensa puolesta. Vuorot ovat vaihtuneet. Taitaa olla minun aikani, minun vuoroni laittaa kädet ristiin hänen puolestaan.

Celine Dion: A Mother´s Prayer
Tuossa linkissä on ihana kaunis laulu äidinrakkaudesta. Ja Isänrakkaudesta.
Pidetään huolta! <3



OOTD:
dress//hm
heels//lorena carreras
tank top//vero moda

こんにちは Konnichiwa!

Taas yksi naistaiteilija?

Ema Saikoo: Lumen peittämä bambu (maalauksen ajankohta ei tiedossani)
Kuvan lähde: nagaragawagarou.com

Sanoivat jo 1700-luvulla, näköjään. 

Olen hiukan japanitunnelmissa - ehkä siksi, että saamme jonkin ajan päästä kotiimme japanilaisia (yö)vieraita! Miyazakin elokuvat ovat aina olleet koko perheellemme eräänlaisia Japanin helmiä. Niistä lisää vaikka täältä Miyazaki. Olemme aiemmin saaneet myös japanilaisia ystäviä naapurustosta - kunnes elämä ja työ taas heitti heidät kauemmas. 

Vaan ihan viimeksi minuun teki vaikutuksen uusiwanha löytö - Ema Saikoo. Hänen taiteeseensa tutustuin kirjallisuuspiirissä, jota minulla on ollut ilo ohjata, ihanan-kirjasto-Maijan kanssa yhteistyössä. (Kirjastoammattilaisilta saa muutes upeita vinkkejä!)

Ema Saikoo 1787-1861, oli japanilainen kalligrafi, kuvataiteilija ja runoilija. Hän kuvasi luonnon upeutta. Ja toisaalta filosofin otteella ihmiselämän riemuja ja murheita, omakohtaisiakin.

 Ema Saikoosta 江馬細香 lisää tästä linkistä.

 Bambujen vaatimaton, sitkeä voima vetosi Saikon taiteilijapersoonaan läpi elämän. Hän kuvasi lopulta piirtäneensä niitä tuhansittain. 

Taiteilijaksi heittäytyminen oli vuosisatojen ajan naiselle mahdollista vain, jos nainen sattui kuulumaan yläluokkaan. Ema Saikoo kuului. Vaan hänen harmikseen taidettaan mitattiin pääasiallisesti juuri naiseutensa kautta: 

Lattialla kukkuroittain piirustuspaperipinoja, minä vain maalaan bambun kuvia, vaikka tunteeni eivät ole tuhkaa. 

Se mitä ajattelen ei näy ihmisten silmiin, 

he

 katsovat minua: 

"taas yksi naistaiteilija".

Vaikka Saikoo kirjoitti näin, hän ei juuri enempää runoudessaan kommentoinut naisten yhteiskunnallista asemaa. Hän vain kirjoitti ja maalasi. Sitä hän rakasti.
 

 Runoissa on samaa haurautta kuin seitinohuilla hetken kuvilla. Hämähäkinverkkoon liian vauhdilla törmättyä - se hajoaa. Saikoo vangitsi ohikiitäviä hetkiä ajan virrassa: kuvasi vanhempiaan, luontoa, lapsuutta, nuoruutta, vanhenemista, kaiken haavoittuvaa kauneutta, sairastamista, kukkimisen hetkellisyyttä. Tuulenvirettä. Kastepisaraa. 

Toki hän kuvasi myös iloisia, viinintäyteisiä iltoja, viipyilyä ystävien naurussa. 

Rakkaus tuntui kuitenkin pakenevan tätä runoilijaa. Oli eräs kosija, mutta hän saapui traagisen väärällä hetkellä; Ema itse ei ollut kotona. Ja lääkäri-isä, vaikka muutoin tyttären tasa-arvon kannattaja olikin ja taidettakin soi tämän harjoittavan - katsoi oikeudekseen antaa rukkaset Eman puolesta. Kosijaparka vetäytyi ja valitsi pikapikaa toisen, suopeamman kosittavan. Ja kuin Romeo ja Juliet -tietysti!- Ema sai tietää asian juuri liian myöhään sitä enää korjatakseen. Huokaus. Ihmiselämä, rakkaus, nuoruus!

Siksiköhän Eman runot kuvaavat myös kaipuuta rakkauteen. Puuttuvaa olkapäätä johon nojata. Ema näet hoitaa alati muita. Ei itseään. Hän hoitaa sairastunutta (kasvatti)äitiään, suruunsa vanhenevaa isäänsä. Vuodesta toiseen. Keväät tulevat aina uudelleen - ja menevät ohitse. Hänen nuoruutensa, keväänsä haihtuu vähitellen, vuosi vuodelta saamatta vastakaikua.  Vaikka sanoillaan Ema osaa flirtin, sen kaipuun kaiku tuskin kantoi oikeaan elämään asti. 

Hän potee ikävystymistä, humaltuu, suree; tuhatkertaisesti murehtii.

Sellaisia ovat monet, tai monen kohtalot. Ei mitään uutta auringon alla.

279
Hiradolaisen mestari Gaikenin lähettämän runon loppusointuihin - lähettämässään runossa hän sanoo: "Muste ei ehdy, runot ja kuvat vertaansa vailla; niiden runsaudesta tajuaa: tässä on kirjallisuusmaailman sankaritar."

"Tein virheen kerran, 
en saanut appea enkä anoppia joita palvella; 
uppouduin joutavaan kirjoitteluun ja maalailemiseen, 
niiden  maailma vei minut mukanaan.
Minua nolottaa: tuhannen virstan takaa saan kirjeen, 
jossa näen minua nimitettävän
"kirjallisuusmaailman sankarittareksi."

172

Viime aikoina äiti on maannut sairaana

Toivon vain että saisin nähdä ilon hänen kasvoillaan, mitäpä muuta?

Kolme huolten täyttämää vuotta olen hoitanut häntä,

mutta ainoa mihin kykenen on

mennä aamu aamun jälkeen keittiöön 

ja koettaa muistaa miten saada vuoripuron 

kalat ja puutarhan vihannekset maistumaan hyvältä. 

Minne menet, koulutyttö pieni? Kohti tulevaisuuttasi. Omaa tulevaisuuttasi, toivon!

170

Iltakävely

Keskipäivän helle juovutti kuin viini,
vilpoinen ilta paransi kohmelosta.
Kylvyn jälkeen on hyvä olla,
työnnän jalkani puukenkiin, kuljen mietteissäni.
Ilta syvenee, rannan sammakot kurnuttavat vimmatusti,
metsässä tuulee. Lintu kirkaisee unissaan.
Oivallan, että syksy on taas lähellä: 
linnunrata hohtaa kirkkaana entistä matalammalla.



Naisen elämää? Vaikka Saikoon teksteissä on ikiwanhanaikaisia kaikuja anopin ja apen palvelemisineen (!) on myös iättömiä kaikuja. Kuten ikääntyvistä vanhemmistaan huolehtivan tyttären, sairasta lastaan hoitavan äidin, omaishoitajan arkea - eikö se ole juuri tuota, itsensä syrjään laittamista? Päivästä toiseen, aamusta toiseen. Keittiönkehä. (Olinhan itsekin omaishoitaja 9 vuoden ajan).

Paikoitellen hätkähdyttävän samaa jo 1700-luvulla kuin meidän aikanamme. Siksi esittelen teille: Ema Saikoo!

- Runot teoksesta Ema Saikoo: Tunteeni eivät ole tuhkaa, Basam Books, 2009. 

Suomentanut ja toimittanut Kai Nieminen. Suomennos tehty kiinan- ja japaninkielisestä alkuteoksesta Shoomu ikoo 1 & 2.

- Kaikki valokuvat puolisoni eli rakkaan herraseni ottamia Jaappaninmaalla, ensimmäistä so. Ema Saikoon maalausta lukuunottamatta.