Nyt on Pingviinipapin vapaapäivä, kukaan ei odota minua tänään! Vapauttavaa :)
En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,
olen hyppy vapauteen ja omaan itseeni...
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja röyhkeä.
Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin saakka,
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja...
- Edith Södergran
Kohtaamisia (WSOY 1982), suomennos Pentti Saaritsa
Naisen kuva.
Vahvan, väkevän, syvästi tunteneen Runoilijan kuva täältä (klik) tai täältäkin .
Edith Södergran!
Vaan runonviittauksesta tähän päivään:
Pappisnainen se varsinainen neutri on. Tai saisi ainakin muistaa olla! Yhä vuonna 2017 jKr.
Ei liian nainen, ei liian mies. Olkoon siis pingviini!
...kuten hiljattain eräskin nuori pappismies päätteli meistä kummajaisista, omia oikeuksiamme ottaneista naispapeista. No myönnän, vähän nyt oikaisen, oli siinä muutakin (teologista tahi fundamentalistista) asiaa hällä. Vaan sen perusta ei oikein selvennyt paljostakaan tekstistä huolimatta.
Vaan yhtä kaikki, me pappisnaiset saimme aiheen suorastaan ilahtua kun meitä verrattiin "pingviinin kastaneisiin". Vauvan tahi ihmislapsen sijasta, on näet "kuin kastaisimme pingviinejä". Tämä pappistouhumme nyt vaan on aivan yhtä pätevää, tuumaili hän, rakas kriitikkomme.
Ei siis kovinkaan pätevää toimittamista. Eipä silti, eipä aivan tolkullisiin kirkonmiehiin kuten kaikkien tuntemaan serkkupoikaan, Johannes Kastajaan verrattavissa tokikaan ole - yksikään tällainen Pingviinien Kastaja.
Jos emme voi olla reilusti (nice)pappeja, tai edes-oikein-kastajia, olkaamme siis pingviinejä! Miten sympaattinen eläin onkaan hän! Kviiks!
ps. Tervemenoa yhä Turun Kirkkopäiville - vaikka allaoleva kirkon naiskuvaa kätevästi selventävä Kirkkopäivät -mainos vedettiinkin sittemmin pois. Pingviinit kun joukolla alkoivat piipittää vastalauseitaan, melkein kohuksi asti - kas, mokomat!
Hyvää Pingviineilyä sitten vaan!
Virsi- ja viini-iltoja kohti, ystävät hyvät!
Tosi ihana toi Södegranin runo. Mun suosikki häneltä on runo nimeltä Voimakkaille.
VastaaPoistaHei vaan! Olin utelias suosikkiasi kohtaan. Siis tämä. On hyvä! <3
PoistaEdith Södergran: VOIMAKKAILLE
Paetkaa yksinäisyyteen! Olkaa miehiä!
Älkää suostuko surkastuneiksi kääpiöiksi.
Älkää suostuko hammasta pureviksi vangeiksi.
Älkää suostuko kahleissa ja köysiksi kituviksi kotkiksi.
Oppikaa seisomaan kuin männyt rantakallioiden tyrskyissä.
Oppikaa noudattamaan tähtien kirjoittamattomia lakeja.
Pyhimykset ja sankarit, notkeat vartalot, kasvakaa pilareiksi totuuden temppeliin.
Oppikaa nousemaan kuin aallot myrskyssä.
Ojentakaa veljille kätenne, maailma muuttuu toiseksi.
Syyssurun päivät ovat ainiaaksi ohi.
(Tulevaisuuden varjo. Valikoinut ja suomentanut Pentti Saaritsa. Helsinki: Otava 1976)
Kiva kun tykkäsit. Luin ton biografia linkin ja siinä oli paljon ihan uutta tietoa, tosi paljon itse asiassa. Kiinnostava teksti runoilijattaresta.
PoistaMusta toi voimakkaille on kirjoitettu juuri naisille. Oletan näin ja se on tosi rohkea, mutta myös rohkaiseva, vaikka käskyn muotoon onkin kirjoitettu. Naistenpäivään sopiva myös.