Myötätunto

  
Surullisia uutisia. Tällä kertaa Kuopiosta. 

Jumalanpalveluksessa rukoilemme näiden lasten puolesta. Ja läheisten, satutettujen puolesta. Ei ole juurikaan sanoja. Enemmän hiljaisuutta. 
Myötätunnon sydämenlyöntejä. 
Ääneni murtuu kesken rukouksen. Sille en voi mitään. 

Tänäisen tuomiosunnuntain jälkeen on kuitenkin käytävä eteenpäin, sittenkin!
edes askel kerrallaan, vaikka vain hitaasti raahautuen. Kohti adventin valoa. 
Kohti Hoosiannaa - joka tarkoittaa, Oi auta. Pelasta!

Jos haluat tehdä ihmisiä onnelliseksi, harjoita myötätuntoa. Jos haluat tehdä itsesi onnelliseksi, harjoita myötätuntoa.

— Dalai Lama

 Heidän muistolleen 22.11.2014

Todellinen voima

voi olla aivan haurasta,

todellinen elämä

hyvin haavoittuvaa.

Tuhoaminen on helppoa.

Mutta rakkautta

minulla on vain sen verran

kuin otan kiitollisena vastaan.

Totuutta

käsitän vain sen verran

kuin Jumala minulle näyttää.

Valoa minussa on

vain sen verran

kuin hän on sitä

minuun luonut.

Koko elämä tarvitaan, että

opin kunnioittamaan

vähäistä voimaa.

- Jörg Zink

 Kirjasta Anna minulle silmät nähdä 

 Moni lausuu viisaita sanoja netissä. Miten auttaa, avata oikeita ovia? Emme tiedä. Vaan on yritettävä. Katsoa ja kohdata. Ajoissa. On uskallettava enemmän. Huomattava enemmän. Annettava enemmän.

Lapsen oikeuksista puhuttiin juuri äsken, torstaina 20.11.2014, kansainvälisenä Lapsen oikeuksien päivänä. Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus. 
Kaikkien aikuisten, yhdessä, yhteisönä. Viime kädessä edes niin, jollei muuten. Pidä huolta!

Pienet "jarpaat", hänen omalla kielellään. Ja äidin kiinnostavat tavarat, kaikkialta löydettävät. Ei etsittävät, vaan löydettävät. Aina niin optimistinen on tämä lapsonen. Jopa sanavalintojensa tasolla. Kumpikohan kasvattaa, ja ketä?

 "Äiti, tule löytämään minut piilosta", huhuilee juuri silloin Kuopus. Katso minua. Löydä minut. Ole minulle läsnä. 
Päivittäinen pyyntö. Ei siinä auta unohtua liikaa omiin juttuihin, huoliin, aikuisen kuvioihin. Tai tietokoneellekaan.
Löydä minut, pyytää tämä lapsonen.
Löydän, ja samalla jälleen palan itseäni, ihmisyyttäni, äitiyttäni. Jokaisella kertaa.
Piiloleikki, niin arkinen, yksinkertainen ja lapsen mielestä riemukas. Suosittelen, kannattaa vaivautua. Vaikka ei aina arjessa jaksaisi.

Samalla huomaan rukoilevani hiljaa,
älä anna meidän koskaan kadottaa toisiamme. Tätä yhteyttä. Isoksi kasvettuaankaan.  Että saisimme aina löytää yhteyden myös silloin.

Huomaan kiittäväni hänestä, elämän ihmeestä. Joka päivä. Kuten kaikista lapsistani. 

Tänään töissäni,
kiitimme yhdessäkin - kasteltuani pappina messun jälkeen erään vauvan, suloisen tytön.
"Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä". Psalmista 139.

  
Rouva Fortuna jakaa erilaiset kortit meille kaikille. Sitä on joskus hyvin vaikea käsittää. Saati hyväksyä. Voi vain painaa päänsä, murhemielin.

Se toinen Fortuna - 1960-luvun suosikkipeli, yhä käyttökelpoinen.

Tarvitsemme lisää valoa!  Elämään ja ihmisen pimeyteen. 
Ainakin minä tarvitsen. Valoa, lämpöä, pehmeyttä. Riittävän pehmeitä sanoja. (Ja ei, se ei tarkoita samaa kuin puhua pehmoisia, ei toki!)  

Lapset tarvitsevat sitä pehmeyttä suojakseen, turvakseen vielä moninkertaisesti enemmän. Niin ohut on ihmisen iho. 

Turvallinen lapsuus, älä väistä meitä. 
Että jokainen lapsi, ihmeenä syntynyt, saisi sellaisena rakkailleen aina pysyä.

"ILON PYYNTÖ

Ilo, tule luokseni,

käy istumaan,

älä minun vuokseni 

ujostele ollenkaan.

Uutisen jo kuullut lienet?

Nääthän, tuoss' on vaunut pienet,

siellä nauretaan,

siell' on kaksi onnellista

seurustelussaan.

Nähnet äidin katsehista,

poskipäistä hohtavista

että siellä kuomun alla

soutaa pienet kämmenpäät;

siellä kuomun alla

vastapestyn nyytin näät.

Kenen povi paljastuu?

Ken kehdon yli kumartuu?

Ilo siunaa heitä.

Älä väistä meitä."


- Aaro Hellaakoski -

Mummolan nallet, ne paljon nähneet. Paljon halineet, montaa lohduttaneet. Rakastaneet.

En tiedä, mikä teidän kohtalonne tulee olemaan, mutta yhden asian tiedän; ainoat teistä, jotka tulevat saavuttamaan aidon onnen, ovat ne, jotka ovat etsineet kykyä palvella toisia ja löytäneet sen. — Albert Schweitzer

Rakastetaan enemmän. Pysähdytään enemmän kysymään, mitä Sinulle kuuluu tänään. 
Lapselle tai aikuiselle. 

Kohti adventinaikaa ja valoa!