Pastis!

"Meidän elämämme pienuus tai suuruus ei riipu siitä
millä tavoin näemme eteemme
vaan siitä miten koemme itsemme maisemassa
olemmeko kivenä istujalle, polkuna vaeltajalle, piippuna
leipovan emännän uunista nousevalle savulle."

                                 - Kaarina Valoaalto
                                   teoksessa Minä pieni krysoliitti, 1983


Tämän emännän uunista nousee savu aikamoisen usein. Ei, en erityisemmin välitä nimityksestä emäntä, ja ei, en tarkoittanut savulla karrelle palaneen ruoan katkua. Vaikka sitäkin joskus sattuu. Muutoinkin kuin kuopuksen uuniin salaa säilömän mustan muovikorkin muodossa ;) 

Runossa tiivistyy - minulle - päivän uutisten raskauden valossa jotenkin, tämä elämämme yhtäaikainen pienuus ja suuruus. Tämä rumankaunis kaaos nimeltä elämä. Meille kaikille kaaoksen matkustajille. 

Tarvitsen uunista nousevan ruoan tuoksua. Lieden lämpöä. Vanhat postikortit ja Kotiliesi -lehtien kuvat; tiedättehän, ne MarttaWendelinit. Marttailu ja downshiftaus on muodissa. (niin kai vähän meilläkin.)

Jaksaakseni elämän rumankaunista kaaosta, tarvitsen myös elämän kepeyttä ja suvantohetkiä. Jokainen tarvitsee. 
Joka päivä on maailmalla suurta ja pientä hätää, alati ja yhtäaikaa. 
Aina lohdullista ja tarpeellista, oikeaa vanhan ajan viisautta ja mummolan pullantuoksua on kuitenkin - yhteinen ruoka. Eikö sanontakin totea, ettet voi olla vihollinen sen kanssa, jonka seurassa nautit yhteisen aterian?

Uusperheessämme on vielä viisi kotona asuvaa lasta/nuorta ja muutama jo aikuisempi, omilleen muuttanut. Kylläpä siinä kokkaamista riittää! (Aiheesta varmasti lisää myöhemmin, ruokapostausten muodossa-.)

Joskus on vain karattava kaksin. Vaikka ravintolaan. Voinette kuvitella, kuinka osaankin niitä hetkiä arvostaa!

Ravintola Pastis avasi ovensa Helsingissä viime viikolla. Vanhana Ranskan ystävänä tämä ilahdutti minua suuresti! Aiempia hyväksi havaittuja ranskalaisen ruokakulttuurin maineikkaita edustajia Helsingissä ovat olleet ravintolat Postres ja Lyon.

 www.postres.fi
 www.ravintolalyon.fi

Mutta nyt Pastisiin! Ranskalaiseen bistrohenkeen remontoitu ravintola Pastis puolusti paikkaansa hyvässä seurassa. Pääsaliin tarvitaan varaukset tavalliseen tapaan mutta pienempään yläsaliin on mahdollista tulla ilman varaustakin ex tempore, kun nälkä yllättää.

www.pastis.fi

Yllä maistuva alkuruoka; kylmäsavustettua lohta, paahdettua briossia ja piparjuurituorejuustoa.

Muusta ranskalaisuudesta poiketen, en juurikaan ole ranskalaisten perunoiden ystävä, mutta menköön tämän kerran. Tyylinä tryffelisuolatut maalaisranskalaiset:

Kuvani pääruoasta ei valitettavasti tee sille oikeutta -  Grillattua kuvepaistia béarnaisekastikkeella - oli kyllä hyvää!

Tarjoilu oli mutkatonta, rentoa mutta asiantuntevaa. Kenties nämä juuri mahdollistavatkin toisensa? Myös loppuun saakka ystävällistä. Juuri avatun ravintolan alkujärjestelyissä tästä saa bonuspisteet. Erikseen. Ihan Suomen nopeinta palvelu ei tosin ollut, paikan ollessa viimeistä tuolia myöten täynnä. (Alkuruuhka ja uteliaisuus uutta kohtaan?) 
Kävimme Pastisissa ravintolan toisena aukiolopäivänä viime viikolla. Pieni menun muutostoive oli meille mahdollinen sekin, luontevasti toteutettuna.

 Jälkiruokana Grand Marnierilla maustettu crème caramel, tuoreita vadelmia ja boysenmarjoja, namm!

Ruokalajeihimme ehdotetut viinit olivat mielestämme erinomaisia nekin. Ranskalainen asenne ruokaan on maailmankuulu - syystä!

                              Bon Appétit!

PS. Kommenttiboksi on nyt avoin kaikille viesteille! Muutin asetuksia, ei rekisteröitymisvaatimusta enää.