lauantai 27. huhtikuuta 2013

London calling!

Heippa,

postailen tällä kertaa Lontoosta, jossa olen vasta ensimmäistä kertaa elämässäni! Pienellä minilomalla herraseni kanssa. Olen käynyt Afrikassa ja perustyyliin monissa Euroopan maissa piipahdellen - mutta Englanti on jäänyt aina väliin eri syistä, sattumista ja sairasteluista. (Suokaa anteeksi viime päivien postausviive, yritän parantaa tahtia takaisin normaaliin jatkossa. Sellaiseen melkein-joka-toiseen-päivään, luulisin, saas nähdä pystynkö siihen.)
 
Onpa ollut ihanaa heittäytyä uuteen fiilikseen ja antaa Lontoon hurmata! Jo taksimatkalla hotellille tuli aika hassu fiilis; heti samalla kertaa Lontoon punaiset bussit, Buckingham Palacen edessä turistimassa kameroineen, punaiset puhelinkopit ja taksikuskin hauska reteä puhetyyli, Oh Jesus Christ this traffic! Niin Lontoota, kuvittelisin! 

Myös helposti holhottavaksi joutuminen kiinnitti huomioni välittömästi. Mistä heillä riittääkään resursseja palkata lentökenttäväkeä ohjaamaan meitä matkustavaisia perikohteliaasti  passintarkastusjonon oikeaan numerovirtaan (valitsevatko ihmiset muka muutoin aina sen tiskin joka ON JO täynnä?), taksijonostakin omat apulaisensa ohjaavat taksin takapenkille asti vimmatusti viittilöiden jne - kylläpä meitä nyt holhotaan. Ammattina taksinjonontyöntäjä - niinkö? Virkapuvuissaan vekkulisti vielä. Vai tuoko se kenties testatusti tehokkuutta tähän ihmistulvaan? Varmistetaan, ettei kukaan eksy. Tai ainakaan kovin moni, korjaan. Suomessa takavuosien teatterikin todisti, että Aina joku eksyy. 

Helsinki-Vantaan jonoissa olimme tämän palvelualttiuden mittapuun mukaan aivan heitteillä - kukaan ei ohjannut satametristen jonojen välillä tuumaakaan. Onneksi Mr. Murphy pysyi meistä loitolla ja ehdimme juuri ja juuri koneeseen ;). Moni vieressä mutisi, ettei ollut ikinä eläessään nähnyt vastaavia jonoja lentokentällä. Useampi kuulutus lähtöportille kertoi kohtalonkolhimille, että enää minuutti aikaa koneeseen ehtimiseen: Tämä on ehdottomasti viimeinen kuulutus herralle X.X lähtöportille se-ja-se...)

Matkasimme siis aikamoisesta kaaoksesta kohteliaisuuden keitaille. Lontoo! 

Muutamia kuvia ja tunnelmia, myöhemmin lisää. Kamera kovassa käytössä.

Vain paikalleen pystytetyt päivystävät vartijat palatsin kulmilla säästin kamerani innokkuudelta. Suorastaan hetken säälitti se turistien päällekarkaus-vimma; nuoret miehet posket punoittaen seisovat selkä suorassa kun tuhannet tohisevat turistit tallentavat tärkeän hetkensä tässä ja nyt. 

Tasan eivät käy onnenlahjat. Toiset seisovat tunnista toiseen kilonpainoinen karhunnahasta tehty karvalakki päässään. Ei paras mahdollinen hallehattu tosiaankaan. Vaikka ei täällä Lontoossa vielä hellettä ole. Mutta säästä ja paikallismuodista lisää myöhemmin. Nyt kaupungille, taas!

Aiheesta ammattipukeutumisen riskit, lue lisää linkki tästä.
Vanha juttu jo - mutta sama pää kesät, talvet. Huomatkaa tuttu sanonta luovasti uusiokäytössä. Enpä taida enää jatkossa tohtia valitella omaa ammattipukeutumista niin usein, kesäkuumassakaan. Vai mitä, kollegat ;)?








Pakollinen, ihana The Lion King; upeaa väriloistoa ja musiikin riemua! Kaikenikäisille, huomasimme.


















Kuulumisiin Lontoosta - ja letkeää, mukavaa viikonloppua teille, hyvät lukijat!

PS. Vielä päivän puheenaihe, niin näköjään täällä kuin koti-Suomen lehtiin päässyt muotiaihe (kaikkien maailman murheellisten uutisten sekaan) - prinsessa Catherinen odotusmekko by Top Shop. Siihen, miksi tämä on uutinen ...hmm... on taatusti monta syytä. (Eikä tällaisen bloggarin tarvitse niitä kaikkia onneksi edes ymmärtää.) Kevyttä kesämuotia -kategoriaan blogissani, menköön!  Joka tapauksessa, onnea odotukseen Katelle ja Williamille! ja eikös vaan tuleva Harry-setä olekin kuin yksi Weasleyn perheestä.
Linkki tästä 
ja tästä
           

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja, ideoita, yhteistyötä? s-postiin tallessamaailma@gmail.com