Lapsuus, muistot, musiikki

Iloinen tyttö 

"Olen polvella isän istuja,
olen äitini tunttarulla,
olen mummun muru,
eikä haita suru,
niin ihmeen hauskaa on mulla."

 - Immi Hellen


Aina huhtikuussa minulle käy niin, että muistelen enemmän isääni. Lapsuuttani. Kaipaan jotain ja jonnekin - kuin taas jonkun turvallisen suuren ja luotettavan syliin. Niin, isäni polvelle.
Huhtikuuta se oli silloin kun isäni äkisti kuoli sydänkohtaukseen. Minä 11vuotta, lapsuuden loppu. Aika ennen ja jälkeen.

Olen kirjoittanut isälleni tämän runon:

muisto

nuken
amputoitu
käsi

valuu

menneisyyden

sahanpurua

jossa

yhä vielä

aistin

isäni

tuoksun

ja laulun

aikana jolloin

totuus

- se yksinkertaisinkin

tuntui

vielä

todelta

ja

mikäs

sen

mainiompaa:

puuseppää

aina

tarvittiin!

- Kristiina Kartano

Piano

BY D. H. LAWRENCE

Softly, in the dusk, a woman is singing to me;

Taking me back down the vista of years, till I see

A child sitting under the piano, in the boom of the tingling strings

And pressing the small, poised feet of a mother who smiles as she sings.

In spite of myself, the insidious mastery of song

Betrays me back, till the heart of me weeps to belong

To the old Sunday evenings at home, with winter outside

And hymns in the cosy parlour, the tinkling piano our guide.

So now it is vain for the singer to burst into clamour

With the great black piano appassionato. The glamour

Of childish days is upon me, my manhood is cast

Down in the flood of remembrance, I weep like a child for the past. 



Kuva: Pinterest 
Runoilija: Immi Hellenistä voit lukea lisää täältä
Perhettä ja sukua: Isäni isoveljestä Paavosta on osa elämäntarinaansa kerrottuna hienossa dokumenttielokuvassa Sodan murtamat, 2016. Tässä kuvassa, klik on nimittäin kovasti isäni näköinen mies - mutta veljpoikahan se <3!



 Annetaan musiikin ja kauniiden muistojen hoitaa!