perjantai 28. kesäkuuta 2013

Mi casa su casa

Kuvatunnelmia Espanjan talolta:




Tästä talosta löytyy monenlaisia perhosia koristeena... Tässä niistä eräs.

  
Olen lukenut viime päivät Afganistanin naisista. Aika kovaa kesälukemistoa tämä Klaled Hosseini: "Tuhat loistavaa aurinkoa". Järkyttävä ja ravisteleva tarina Afganistanin naisista sodan ja nyrkiniskujen varjossa. Surullisenkuuluisien talebanien mutta myös oman miehensä vallan alla. Aiemmin samalta kirjailijalta on ilmestynyt kansainvälinen bestseller Leijapoika

Nämä kirjat jättävät jäljen lukijaansa. Takakannessa mainitaan, että kirjan lukemisen jälkeen uutisotsikot eivät enää näytä samalta. Pitää paikkansa. Sanon jo nyt. 

Sisäistä vuoropuhelua ja kärsimyksen ja - surullista kyllä, usein ihmisen piittaamattomuuden kohtaamista. Tarvitsemme näitä kertomuksia, tarvitsemme tietoa vaikka se lisääkin tuskaa. Toivottavasti siitä voisi kasvaa edes puolinainen ymmärrys.
Nimittäin siitä miten todella koville nuo naiset ovat joutuneet-.  (Varmasti miehetkin, en kiistä. Mutta vastaavia musliminaisten kohtaloita lukiessa ja pohtiessa valitsen kuitenkin naisena pitää naisten ja lasten osaa kovempana. Karuna. Se osa kun ei ole näissä kohtaloissa monestikaan juuri hyttysen aivastusta arvokkaampi. Eivätkä elämänvalintansa ole millään tavoin itse päätettävissä.) 

Järkytyin kirjasta, toki. Siksi että näitä kertomuksia vastaavat ihmiskohtalot ovat tosia 

Koristepatsas talon terassilta. En tiedä mitä esittää. Sopinee kuitenkin myös postaukseni teemoihin.


Ihmiset voivat rakentaa uskonnoista itselleen ja toisilleen todella outoja vankiloita pikkutarkkoine sääntöineen. Koko elämäksi. Tätä kirjaa lukiessa huomasin aika ajoin miettiväni myös omaa Jumalaani. Sellaista Jumalaa, joka näyttäytyy (onneksi) lempeämpänä, läheisempänä ja tasa-arvoisempana kuin kirjan sivuilla. Se, mitä Jumalan ilmoitukseksi väitetään, on kuitenkin aina todella vaaran paikka. Ilman rakkautta ja viisautta toteutettuna...

Eniten mietin kirjan myötä kuitenkin naisten välistä solidaarisuutta ja ystävyyttä äärimmäisten vaikeuksien aikoina. Tämän kirjan positiivinen puoli olikin äärettömän kaunis kuvaus naisten välisestä ystävyydestä! Kuin myös äitiyden voimasta.

Kirjan kieli oli myös paikoitellen hämmästyttävän kaunista. (Silloin kun ei kuvattu jotain julmaa ja raakaa).

 Suloiset, kuvailevan kauniit hellittelynimet ja taidokkaat sanakäänteet silloin kun rakkautta oli. Elämässä ja elämää kohtaan, lapsia, kaunista ympäristöä, sukua ja ystäviä, elämää sykkivää kotikaupunkia kohtaan. 

Hämmästyttävä, riipaiseva kirja. Suosittelen. (Ehkä kaikki te olette jo lukeneetkin tämän, tai katsoneet elokuvan aiheesta. Minä kuitenkin tavoitin kirjan vasta nyt myöhässä, vaikka se onkin ilmestynyt jo vuosia sitten...). 




Taas eräs keveä ja kaunis perhonen

Joskus elämässä on muuten vältettävä liian raskaita kirjoja, olen huomannut. Niille on aikansa. Aina ei jaksa. Olen kuitenkin iloinen, että tulin juuri nyt lukeneeksi juuri tämän kirjan. Tällä lomalla. Ymmärrättehän, mitä tarkoitan.
 Ja jos vain yhdellä sanalla kuvailisin kirjaa, se sana ei olisi raskas. Vaan hämmästyttävä!

 Jätetään kuitenkin kirjat ja perhosten bongailukin tältä erää! Tässä lisää tämänkertaisen Espanjan lomatalomme ja ympäristön tunnelmia:






 Uskon, että kaunis maisema hoitaa (koko) ihmistä. Ja sielua erityisesti. Ei kai turhaan  sanonta tuumi, että (jossain maisemassa) sielu lepää..!










 Heipat tältä erää. Seuraavassa postauksessa tulossa Marbellan kaupunkia tarkemmin, luulisin, sekä shoppailua ja ja ja... 

..ainakin jotain, mitä ette ikinä olisi voineet kuvitella näkevänne. Edes Espanjassa. Minä en ainakaan olisi uskonut törmääväni moiseen näkyyn. Hih. Yhtäaikaa niin mauttomaan ja ihan päättömään. Se on kuitenkin kamerassani tallessa. Ja onpa eräänlainen halpa(mainen) todiste ihmiskunnan typeryydestä sekin.

Vinkkinä vielä, että 

"Love me tender, love me now..."

Stay tuned! ;) 

 PS. Mitä kirjaa sinä olet lukenut näin kesällä? Olisi tosi kiva yllätys, jos kommenttiboksiin ilmaantuisi muutama kirjasuositus - kerropa! 






2 kommenttia:

  1. Minäkin olen lukenut tuon saman kirjan. Jätti kyllä jäljet! Sen tarina oli hirveydessään ihana (juuri se ystävyys) ja shokeeraava.

    Samaan ravistelevaan sarjaan voisi laskea myös vaikkapa Aki Ollikaisen Nälkävuoden. Kaunista tekstiä, mutta surullinen kuin mikä... Äitinä sitä oli raastavaa lukea. Jäljet jätti myös Katja Ketun Kätilö. Mikähän ravistelevien kirjojen teemavuosi mulla onkaan..?

    Tällä hetkellä yöpöydällä on kevyempää: Alexander McCall Smithin Naisten etsivätoimisto nro 1. Uusi tuttavuus, mutta luen sarjasta varmaan useammankin.

    Sitten mun kesäfeivoritti: Hilja Valtosen Vaimoke. Niin ihana, kevyt ja sopivasti hömppäinen ♥ Kun siihen kuvittelee vielä samaisen elokuvan pääosan esittäjät, iki-ihanan Tauno Palon ja Ansa Ikosen, niin aahhh sitä romantiikan paloa :D

    Mukavia kesäpäiviä sinne!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tuula, sultapa tulikin tosi hyviltä kuulostavia vinkkejä! Täytyy ottaa nuo kaikki lukulistalle. (Tosin, kerätä rohkeutta tuon Nälkävuoden lukemiseen.)

    Kätilö onkin saanut julkisuutta aika mukavasti, oon törmännyt nimeen niin usein viime aikoina.

    Oi, miten harvinainen vinkki tuo Vaimoke, kiitos erityisesti siitä! Tuollaista tarvitaan!

    Hyvä, jatketaan <3
    Kesäonnea toivottelen!

    VastaaPoista

Eduskuntavaaliehdokas 2019 kirjoittaa motolla:

"Life is like a box of chocolates.
You never know what you´re gonna get."
- Mom of Forrest Gump, appered in the film 1994

Kommentit, ideat, yhteistyö s-postiin tallessamaailma@gmail.com