sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isä sanoi



Isyydestä on tuumattu niin paljon. Vanhemmuudesta vielä enemmän.
En sano paljoa siksi, kaiken sellaisen sanotun jälkeen.

Taivaan Isä?
ja ne maallisemmat isät.





Vanhemmat ovat kuten Jumala: haluamme tietää, että he ovat olemassa, haluamme että he ajattelevat meistä hyvää, mutta otamme yhteyttä vasta kun tarvitsemme jotain.
Chuck Palahniuk 
Oisko tuo nyt vähän turhan realistinen kyyninen ajatus? Omassa vanhemmuudessa on ilo säilynyt muutenkin tavata, jutella, ottaa yhteyttä, kysyä kuulumiset puolin ja toisin. Näihin isompiinkin. 


Muistoja?
Menetin oman isäni jo lapsena, hiukan päälle kymmenen vanhana. Kauniit muistot ovat siksi varmasti tavallistakin tärkeämpiä.
Jokin kaipuu kumminkin jäi, taatusti. Isän tyttö?


Hetken arvo
Siksi(kin!) onkin aivan ihanaa ja sydäntälämmittävää seurata puolisoni isyyttä. Hän on viisinkertainen isä. Waude! Tehkää perässä!  
Tarkoitan sanoa: syvyyttä, perspektiiviä ja huumorinläikähdyksiä löytyy. Riemullisen hassua arkea ja väliin taas - no niin, sitä graniitinlujuutta, sellaisella turvallisella tavalla. 
Olen onnekas!

Kuten meillä lapsetkin. 



Isänpäiväkortti. Kahvikupin muodossa.

Ja keittokirja lahjaksi. Taas. Vaan onhan nyt sentään Sibeliuksen juhlavuosi!




Elettyä, sanottua
 Joskus tarvitaan kuitenkin muutama oikein sopivasti valittu lämmin sana, halaus, katse tai kädenpuristus. 

"Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu."  
 - Muumipappa (muumipapan urotyöt)

Isä sanoi. Niin, tuollaista on kiva kuulla miehen suusta. Lohdullista. Rohkaisevaa. 
Huumoripitoista puolestaan löytyy paitsi omasta arjesta, sitä etsiville myös vaikkapa Hal Sirowichin kirjassa Isä sanoi. Paitsi jos lakoninen huumori ei yhtään innosta, varo.





Lisää isän suusta  sanottua, vaikka tämäntapaista:
 "Älä huoli, rakkaani. Me söimme ruokakomerossa." (Muumipappa; Vaarallinen juhannus 

Esimerkiksi kun on ollut piiiiitkän päivän töissä ja kuvitellut muiden nähneen sillä aikaa jopa nälkää, kun kakkosauto oli ajokelvottomana ja rouva ei muistanutkaan käydä kaupassa paikkauksena asiaan... sitäpaitsi, pääosin puoliso meillä käy kaupassa on syvästi lohdullista jotain kaiken unohtaneena rouvan saada silti kuulla sana "rakkaani!". - Ja se, etteivät ne kotijoukot tosiaan nälkää näe ilman mun taaskin olematonta panostani asiaan! Lapset voisivat kertoa kuinka monta keittokirjaa isältä jo löytyy ja kuinka hän flambeeraa pihvit tuosta vain, samalla toisella kädellä alkukeiton, kermaisen sienikeiton aineksia samalla väliin sekoitellen. Ja mitä tekee äiti? Töistä taas liian myöhään tultuaan? Salaatin tai pikajälkiruoan. Tai korjaa astiat koneeseen. Jotain paljon vaatimattomammin kulinaristista kuitenkin. 
Tärkein asia, jonka isä voi lapsilleen tehdä, on rakastaa heidän äitiään.
Theodore Hesburgh 
Oisko tosiaan niin? Viittaan edellä kerrottuun? 
Eipä se arki aina ole niin jetsulleen. Ja se ei kyllä haittaa mitään, yleensä.
Ainakaan silloin kun huomataan positiivaroida elämää tähäntapaan:

Haaveilua, sitkuttelua

"On hauki-ilma.

Vaikkei olisikaan, toistele mielellään vakuuttavasti miehen perässä! Ja muista myös hymyillä onnellisesti. (Toim. huom.)

Joskus nimittäin isäkin tarvitsee omaa aikaa. Sitä jota hänellä EI ole. Tavoitteita on. Haaveita, isoja.
Tulevaisuuteen siirrettyjä.

 "Minä tahdon rakentaa suurta ja kestävää, tahdon tehdä kauhean paljon monenlaista ja mielelläni - mutta en tiedä... on hirveän vaikeata olla isä!
 - (Molemmat em. sitaatit kirjasta Muumipappa ja meri )

 


 Kitkuttelua

 "Ymmärrättehän, tahdon päästä selville, noudattaako meri jotain järjestelmää vai tekeekö se aivan miten sattuu...se on tärkeätä." (jälleen Muumipappa ja meri)

Niin. Ei se varmasti helppoa ole meidän kanssa. Kun tahtoisi selvittää järjestelmiä ja saavuttaa jotain miehisen suurta systemaattisella työllä ja tutkijan innolla.
Niinkuin ei äitiyskään, tokikaan ole helppoa. Aina.
Vaan silti, niin palkitsevaa, ihan parasta! Vaikka kelpoisasti juuri tänään, kunnon perhe-elämää, aamukahvit sänkyyn onnistuneesti, ei kaatuneena. Ja maistuva yhteinen päivällinen, kaakun kera. Yhdessä lasten kanssa laitettu, monenikäisten. Joku hoiti salaatin, toinen pääruoan, kolmas perunat, neljäs lisukkeet ja kaakunkoristelun ...kuopus -ennakkomaistelun.
Vapaapäivä. Ei kiirettä minnekään, kerrankin. - No äänestämään sentään, ei unohtunut.


Juhlaa!


Iltamyöhä. Lapset nukkuvat. Syömme voileivät, katsomme toisiamme virnistäen. Vihdoin kaksin.
"Voileipä tekee aina hyvää yöllä" - päättää Muumimappa, ja meri.


Isänpäivän jälkitunnelmissa, voimia uuteen viikkoon kaikille
toivottaen,


Krisse 

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanalta teidän elämä. Onnelliselta.

    VastaaPoista
  2. Ai, no joo, onhan se! Vaikka välillä toki sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, tosiaan huomaan, onnellinen pohjavire kannattelee. Ja aiempia vaikeuksia vasten nykyistä arjen tasapainoa osaapi kyllä arvostaa.
    Kiitos kommentista ja iloa päiviisi!

    VastaaPoista

Kommentteja, ideoita, yhteistyötä? s-postiin tallessamaailma@gmail.com