Pyhäinpäivän jälkeisen sunnuntai-illan rauhassa
mietin mistä tulevat hautajaisiin linnut?
mistä auringonsäteiden lämpö keskelle kylmää pimeää
mistä muistojen hetkittäinen kirkkaus
surun ikävän läpäisevä valo
mistä rakkauden voima
kaikkeen yltävä
"Ajattelen
sinun käsiäsi, mummu, vaari, isoäiti, isä
edeltämennyt sukulaiseni
oman perheeni jäsen.
Käsilläsi sinä kannoit minua.
Kylvetit, kuivasit, puit, syötit, saattelit uneen.
Minussa on sinun kosketuksesi. Vaikka ihoni
solukko uusiutuu, sinun kosketuksesi säilyy minussa.
Kättesi sanoma välittyi
sisimpääni,
sydämeeni."
Kiitos.
(Runo Ajattelen on lainattu ja mukaeltu versio Tytti Issakaisen kauniista kirjasta:
Sinussa minä kasvoin - sanoja äidiltä lapselle, lapselta äidille vuodelta 2005)
Muutoin kirjoitus on omaani.
Kaunista viikkoa!
