tiistai 25. huhtikuuta 2017

The poems of the day & OOTD

 Takatalvi!

Tänään paleleva ihminen kasaa tänne vain runon, kaksi. 

Huijaa itseään keltaisella värillä: Kyllä se kesä sieltä vielä tulee! Auringonvärisen jakun mukana.  Outfit of the day: Aurinko?


VAIHTO

Kevään merkit eivät ole tatuointeja vaan hutaistut
tussisydämet pysäkillä ja takatalvi kohmeisine näppeineen
suttaa niistä pääkallot

Mozi, kiinalainen filosofi, väittää että rakkaus ratkaisee
yksityiselämän ja hallinnon ongelmat 
kaikki ymmärrämme

bussissa nyt kun vauhti hidastuu
ovet avautuvat Jungin arkkityypeille
viisas vanha nainen, varjo ja sankari
nousevat sisään 
vievät vapaat paikat

uuden kuljettajan nyökkäys 
ovet sulkeutuvat sihisten
Kuka täällä ymmärtäisi kaikkea? 
                             
 
 Meikit ja menoksi! -

 Toppatakki ja talvirenkaat? Toista vaihtoehtoa näistä sentään enää ei.

 Kyllä tällä tarkeni.

Kuopuksen tämäniltainen asu. <3 Koska synttärijuhlakutsu!
 Huomaa myös päätön Marilyn taustalla, sorry! Joskus toiste julkaisen vielä tuon kuuluisan päänkin. Ok?



Aurinko tilauksessa - myös kuopuksen asussa!

284
Kesken kaiken kirjoitettu

Ystävät lännestä ja idästä pitävät yhteyttä, he eivät ole vieraantuneet minusta; 
vanhuuttani olen laiskistunut, 
vastaamatta jääneitä kirjeitä kertyi korkea pino. 
Viimein sain vastanneeksi melkoisen monelle: join kupillisen tämänkeväistä sakkaista viiniä,
ja mieleni tuntui huojentuvan.  

- Ema Saikoo, Tunteeni eivät ole tuhkaa (1787-1861)

Niin, 1800 luvulla kirjeet ja meidän aikamme vastaamattomat s-spostit! Mutta sama huojennus, sama iltaviinikin, ehkä?

 Koiranilma! Sohvi -koira ei palellut lenkillä, eihän se. Mennä touhotti vaan eteenpäin. Sinne minne kuono näytti ja tuoksut houkuttivat. Ihan hyvä elämänasenne, tämä Luojanluoman. 


"Yksi minulla vielä olisi:
että oltaisiin hiljaa paikallaan ja sataisi."

- Kai Nieminen (Syntymästä, 1973)

torstai 20. huhtikuuta 2017

Lapsuus, muistot, musiikki


Iloinen tyttö 

"Olen polvella isän istuja,
olen äitini tunttarulla,
olen mummun muru,
eikä haita suru,
niin ihmeen hauskaa on mulla."

 - Immi Hellen


Aina huhtikuussa minulle käy niin, että muistelen enemmän isääni. Lapsuuttani. Kaipaan jotain ja jonnekin - kuin taas jonkun turvallisen suuren ja luotettavan syliin. Niin, isäni polvelle.
Huhtikuuta se oli silloin kun isäni äkisti kuoli sydänkohtaukseen. Minä 11vuotta, lapsuuden loppu. Aika ennen ja jälkeen.

Olen kirjoittanut isälleni tämän runon:


muisto

nuken
amputoitu
käsi
valuu
menneisyyden
sahanpurua
jossa
yhä vielä
aistin
isäni
tuoksun
ja laulun
aikana jolloin
totuus

- se yksinkertaisinkin

tuntui
vielä
todelta

ja
mikäs
sen
mainiompaa:

puuseppää
aina
tarvittiin!

- Kristiina Kartano





Piano


Softly, in the dusk, a woman is singing to me;
Taking me back down the vista of years, till I see
A child sitting under the piano, in the boom of the tingling strings
And pressing the small, poised feet of a mother who smiles as she sings.

In spite of myself, the insidious mastery of song
Betrays me back, till the heart of me weeps to belong
To the old Sunday evenings at home, with winter outside
And hymns in the cosy parlour, the tinkling piano our guide.

So now it is vain for the singer to burst into clamour
With the great black piano appassionato. The glamour
Of childish days is upon me, my manhood is cast
Down in the flood of remembrance, I weep like a child for the past. 



Kuva: Pinterest 
Runoilija: Immi Hellenistä voit lukea lisää täältä
Perhettä ja sukua: Isäni isoveljestä Paavosta on osa elämäntarinaansa kerrottuna hienossa dokumenttielokuvassa Sodan murtamat, 2016. Tässä kuvassa, klik on nimittäin kovasti isäni näköinen mies - mutta veljpoikahan se <3!



 Annetaan musiikin ja kauniiden muistojen hoitaa!

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Kummillisia asioita



Heippa taas!
Jopas tuli kiireitä. Muutamia mielenosoituksia ja sellaista. Tähän väliin en ehtinyt näppikselle. Pahoittelen viivettä. Ja kerron vaikka minun upeista viisaista afgaaniystävistäni, neljästä siskosta 10-18v lisää toiste. Heidät ja taustansa läheltä tuntien, oli vaan pakko minunkin pitää muutamaa kylttiä esillä - näinä merkillisinä päivinä. Sisäinen pakko. Ei mikään muu.


KUMMAA ASIAA. KUMMIASIAA!



Lupasin vinkata jotain kummiasiaan. Siihen miten upeaa ja arvokasta on, jos olet niiden onnekkaiden joukossa, jotka ovat joskus saaneet ihan oman kummilapsen, ruttunaaman, nöpönenän. Syliisi, elämääsi!

Niin. Siihen kiireiseen aikuiselämään tai nuoren opiskelupaineiseen elämään.
Siksi monelle tulee ekana, eikun tokana mieleen hiukan syyllinen olo. Vai tuleeko? Ehkä huono omatunto, hiukan? (Ei toki aina. Jollei- hienoa!) Onneksi aivan ekana tulee kummilapsesta mieleen: Upea, ihana, rakas, valloittava, vinkeä oma persoonallisuus! Kukin heistä. Ikävä on! Toivottavasti hän ei jo ujostele kun ei olla nähty - taas  vähään aikaan. Pitkään aikaan.

No, siis. Milloin soitit, tekstasit (kuvatekstari on kiva! tai videonpätkä;) whatsuppasit tai  wanhanaikaisen kauniisti lähetit postikortin/jopa kirjeen? Omalle kummilapsellesi?

Niin. En minäkään. Pitkään aikaan.
Eihän kukaan enää lähettele postikortteja. Paitsi jouluna. Kyllä jotkut sentään myös Pääsiäisenä lähettävät. Ja miten upeita postikorttivalikoimia onkaan! En ole mitenkään kulutushysteriaan ketään tuuppimassa tässä. Vaan yritän koota muutamia helppoja, edullisia, halpoja, ja jopa ilmaisia vinkkejä tässä postauksessa - kummilapsen ilahduttamiseen! (Samalla me kummit ilahdutamme taatusti myös itseämme). Jos Ystävänpäiväkin nimittäin jäi väliin. Ihan pienestäkin muistamisesta kummilapsi ilahtuu suuresti. Lupaan. Tiedän. Hassu, iloinen kortti. Ei se muuta vaadi.

JOS UNOHDITKIN - EI HÄTÄÄ. EHKÄ JATKOSSA PAREMMIN?

Mutta parasta tietysti on jos voi(t) nähdä kummilasta livenä. Hmm. Voisko kummilapsonen tulla meille virpomaan? Onko hän enää (tai jo?) siinä iässä. Kysy(n)pä vanhemmiltaan. Mutta muistan, virpominenkin vaatii melkoista rohkeutta. Virvon varvon, tuoreeks terveeks...
Juu. Palmusunnuntai on nimittäin juuri ovella. Ensi sunnuntai 9.4. Avaa jos ovikello soi. Ei se ole se Todistaja. Pyhäpäivänä. Ja muista ne suklaamunat! (ja mahdolliset allergiat). Hedelmäisetpikkumunat. Taimitäniitäon. Vaikka nämä vegaanimunat.

Täällä voi olla vinkkejä virpomiseen. Ja ainakin vaikka mitä sun muuta iloista vinkkiä kummilapsen kaa! (http://www.lastenkirkko.fi/).

LASTENKIRKKO on iloisempi kuin aikuisten kirkko. Nauraakin saa pitää.

Mutta onhan aikuistenkin kirkoissa nykyään sentään jotain nauramisen aihetta, nimittäin pingviinejä! Aikaisemmin postasin kerran järkyttyneenä kollegan poismenosta tämän uskontunnustuksen blogissani: JeSuisPretre#
Vaan tällä kertaa toisella tapaa järkyttyneenä -kollegan esiintulosta- voisin postata teemalla
Je suis penguin.
 ("Samoin kuin ei lasten leikkiessä kirkkoa, ole läsnä oikea ehtoollinen, eikä silloin jos joku erehdyksessä kastaa pingviinin, tapahdu mitään jumalallista toimintaa, sillä apostolista virkaa ei ole annettu lapsille, eikä pingviiniä ole tarkoitettu sakaramentin vastaanottajaksi." Nimittäin. Näin kirjoitti juuri eräs nuori miespastoriskollega nicepappien jakamasta ehtoollisesta.)

Vaan Kiirastorstain Viimeisen ehtoollisen  edellä myös me pingviinit kokoonnumme kirkoissa. Taatusti!




VIRPOMINEN 

Miten tulenarka aihe se on lopulta (sekin). Muistakaamme vaan viimevuositisiakin kiemunkeja asian ympärillä.
Virpomisestakin ovat aikuiset saaneet aikaan melkoisia väitöskisalajeja. Ettei olisi väärin virvottu. Väärin sammutettu! Mutta kunhan lapset virpovat, se lienee pääsia!
Tiedonjanoiselle silti vinkkinä:  Virpominen for dummies.
Ja Palmusunnuntai samoin.


LAPSENUSKO, PARAS USKO

Muistatko vielä kuinka kivaa on laulaa yhdessä? Vaikka se wanhanajan Jos sul lysti on niin taputtele/ napsuttele näin...? Hitsi että aikuisena tuppaa aina unohtamaan elämän simppelit ilot! Ei ihme että kaikki tv:n laulukisavisakarkelot on niin suosittuja - ja liikkiksiä. Voi Itku. Kurkun kuristava tunne ja nieleskely. On siellä sitten äänessä Mikael Gabriel (syvyyttä, elämää, surua, intoa) Pauli Hanhiniemi (vahva ääni tulee läpi, ah nostalgia!), Paula Vesala (herkkä nero, äly! lämpö!) ja niin edelleen. Ja Lauri. Tietysti se Morsioita ensi kesällekin kahmiva Late Tähkä.

No miten mä jumituin yhteen ohjelmaan. Siis takaisin lapsiin, kummilapsiin, musiikkiin.
Vaikka säveliä tästä: Suuremman suojassa.


Kumpa jokin suoja kulkisi aina heidän kanssaan! Halki elämän.
Suuremman suoja. Se lienee jokaisen kummin (ja mummin, vaarin, vanhemman...) toive. Rukouskin.

Leikki, ilo - se on lapsen työtä. Edelleen.


LAPSUUS

kuluu niin hirmuisen nopeasti. Ainakin kummilasten lapsuus! (Ja omienkin). Et ehdi kuin kerran kalenterin sivua kääntää vapaapäivänä - siis selata puhelinta tajuten ikävöiväsi - muulloin oletkin aina töissä tai muissa arkikiireen karkeloissa - tai podet man-fluta vaikka naisenakin - ja yhtäkkiä taas vuosi onkin humpsahtanut! Puolivuosi ainakin. Ja tosiaan näit viimeksi -nolo edes tunnustaa- kummilastasi synttäreillään. Ja nyt onkin jo taas joulu. Miten kummassa!?


HELPPO ON KIVAA!

VOHVELIT,
TEATTERIMUSEO,
LASTEN KAUPUNKI,
TALVIPUUTARHA!

Siksi kannattaa tehdä edes jotain pientä rakkaan <3 kummipienhenkilön kanssa. Asap!
Vaikka ihan simppelisti yhdessä paistella vohveleita kotona. Ei kannata asettaa itselleen vaatimuksia että vien kummilapsesi Oopperaan (juu varmasti!) tai shoppailemaan koko päiväksi ja vieläpä Teatterimuseoon (joka on aivan huisi paikka! Suosittelen! Mutta erityishuisit paikat vaativat omat postauksensa! Kokonaisen oman storynsa!)

Kunhan muistat Sinäkin ostaa sen pursotuskerman. Siis sellaisen valmiin tötsän. Sillä kummilapselle tulee nälkä jos alat siinä vielä vatkailla vohvelienpaiston jälkeen. Ei niin, ei. Paitsi jos olet Martta. <3 Martat rules. (Muistan ettei omakaan kärsivällisyyteni lapsena ollut aikuisen luokkaa.) Ja hilloa, paljon hilloa! Kestosuosikkia mansikkaa, vadelmaa. Tai mustikoita ja vaahterasiirappia. Mutta ei mitään karpaloita tai lakkoja (ei niitä hilloja) - Syö ne itse kun parhaiten osaat niiden c-vitamiinitujausta arvostaakin! Moni pienhenkilö ei nimittäin vielä osaa. Ei sitä kannata heiltä odottaa.

Ja jos juuri Sinun kummilapsesi onkin juuri se kulinaristinen poikkeus pienestä pitäen, silloin: Onnittelen! Mutta me muut maistelkaamme perusmansikkaamme hymyn kera.


Lasten kaupunki - tuo helsinkiläisiä ilahduttava ihana paikka, ansainnee myös oman postauksensa. Sieltä yksi roolikuva vainen. Vinkiksi:


Ensihätään luepa lisää Lastenkaupungista, Puutalobaby-blogistin vinkkaamana täältä.

Nyt jo pääsiäisaikaan kannattaa muistaa TALVIPUUTARHA - upean kaunis keidas keskellä Helsinkiä. On vaikka jo Palmusunnuntaille kivaa ohjelmaa lasten kanssa täältä !


Helsingin kaupungin Talvipuutarha juhlakausikoristellaan. Nyt pääsiäiskoristelujen aikaan viherkasvien lisäksi väriä tuovat hyasintit, begoniat, vihmat, narsissit ja pääsiäiskranssit. Ja kaikkialla liihottavat pikkuruiset noita-akat. Vaikka toim huom*, eikös Pääsiäinen tule lapsille ennenkaikkea herkullisten pääsiäismunien kautta? Tietysti muna on minunkin suosikki ;) Vaan sepä on myös kristillinen symboli - Mutta siitä lisää toiste!


Talvipuutarhan Pääsiäisohjelmassa mm. lauluyhtye iHMeTys kera suomalaislaulujen 1800-luvulta nykypäivään. Nukketeatteri Sytkyt satuilee kuinka ”Kukko kiekuu”.  Esitysten kesto noin vartin. Sen verran lapset aina jaksavat, eikös - jollet aivan nälkäisenä onnistu viemään!
Vapaa sisäänpääsy kaikkiin tapahtumiin . Kahvio palvelee Talvipuutarhan sisällä aukioloaikoina ks. linkki yllä.

Talvipuutarha on ollut yli 120 vuotta kaupunkilaisten virkistys- ja kohtauspaikka. Hienostunut, eksoottinen kasvikeidas kutsuu retkelle kaikkina vuodenaikoina. Kasvien lisäksi kävijöitä ilahduttavat altaassa uiskentelevat karpit.
Sinne siis! Vai oletteko kuulleet lapsesta, joka ohittaisi esimerkiksi Stockan kala-altaan kenkäosastolla vaatimatta pikku pysähtymistä ja sopivanmittaista taukohetkeä. (Mikä kellekin on sopiva ;)



LAPSELLISET KESÄMENOT 2017
Pieni etukäteiskurkkaus kalenterisi lomapäiviin? Tästä poimittavaksi:


LEIKKIPUISTOT JA ILMAINEN PUISTORUOKAILU

Ei kesään enää kauaa ole! Pianhan on vappu. Aprillipilat jo juksailtiin.
Muistapa vaikka jo varailla muutama leikkipuistopäivä kalenteriisi yhdessä kummilapsen kaa! Ja jos sataa - mennnään sensijaan Lasten kaupunkiin.
 

Helsingin kaupungin leikkipuistoilla on upea lapsiystävällinen etu:


lapsille (16v asti). Ota itsellesi mukaan voileipäeväät tai vaikka pari keitettyä kananmunaa. Kummilapsoselle omat ruokailuvälineet ja -lautanen/eväsrasia. Vettä lienee jakelussa kaikille.
Laitan aukioloajat kesälle 2017 jo tsekattavaksi täältä !
Jollet tiedä oman alueesi puistoja vasta muuttaneena - eipä tuokaan tieto tartu automaattisesti  mukaan - siihenkin on kätevä luettelointi "Leikkipuistot alueittain" täältä . Klikkaa oman tai kummilapsesi asuinalueen lähipuisto tarkempaan esittelyyn.


LUONTO JA ELÄIMET

Mainittakoon erityissuloinen seikka:
Linnunradan leikkipuisto Siltamäki/Suutarilan alueella tarjoaa mahdollisuuden eläinten rapsutteluun ja ihailuun! Koko kesän avoimena olevassa Linnunradan leikkipuistossa on näet lampaita, pupuja. Myös kana kaakattava. Ellei useampi. Mitä näitä pieniä karvapalleroita nyt onkaan, myös lasten tutustuttavana. Hoitovuoroja jaetaan ohjatusti etukäteisvarauksin ja -ohjein. Sepä onkin viisasta. Ihan miten vaan ei saa Luojanluomia luontokappeleita lähestyä.

Luonto ja eläimet <3 ilahduttavat lapsia ihan vaan olemassaolollaan.  Maalla kuin tosiaan täällä rakkaassa stadissakin! Entä Kummilapsen kaa lintubongausretkelle, kaakaotermarit ja voileivät mukaan. Oisko hyvä? Pyöräilyikäisen liikenteessä jo osaavan kanssa voisi onnistuakin. Mutta ei ilman kokemusta & kypärää. Eikä ilman 10-kohtaista varoituslistaa vanhemmilta. Vanhemmat rules!

Kurkihan lisää eläinasiaakin täältä . Tai jälleen aiemmasta Puutalobabyn postauksesta kesältä 2016 täältä (Huomioi kuitenkin tulevan kesän mahdollisesti erilaiset aukioloajat sun muut vinkkaukset!)

Kertoilen next time vielä mitä muuta voitaisi keksiä kesän mittaan Kummin kaa, kummilapsen kaa! Nyt väsyin itsekin. tulipa pitkä. Että onhan sitä tekemistä edullisesti kummilapsen kanssa! Stadissa ainakin. Vain matkarahat, eväät, reipas mieli mukaan ja menoksi.
Stay on tune.

KIRKON OMAT JUTUT - Tervetuloa niihinkin! Every sunday. No te löydätte kyllä evl.fi ja google, tsekkaa oma paikkakunta, oma seurakunta. Vaikka miten päin virpomisia.

Pääsiäisodotusta, Palmusunnuntaita ja Pingviineitä teillekin! Ja pieniä pilkahtavia ilonhetkiä yhdessä kummilapsen kaa! <3 <3 <3

 http://www.lastenkirkko.fi/sisallot/tulostuspuuhat/paasiainen.png