maanantai 27. maaliskuuta 2017

"Niinkuin mekin ilmaan piirrytään"


Jälleen täällä. Mitä teille?

On ollut liikaa asioita elämässä, huolia ja huolehdittavia. Joten en olekaan ehtinyt tänne blogimaailmaan. Äitini <3 halvaantuminen, kaikkine vaiheineen, huolenkantamisineen.

Vaan ensi viikolla Äiti kotiutuu vihdoin sairaalasta. Uusi vaihe, uudenlaisen tuen muodot.

Minulla on nyt kaksi läheistä ihmistä pyörätuolin käyttäjiä.
Ja tuo toinen, nimittäin järjestyksessään Meidän Toisena syntynyt 19v Nuorimies <3, hän toki yhä kohentaa askeltamistaan joka kierroksella. Hyvähyvä!

"It takes darkness to be aware of the light" 
 - A wisdom from Treasure Tatum






Tykkään tästä meidän naispappien työasusta - enää ei oikein voi sanoa uudesta - vaan onhan se toki yhä monelle kohtaamalleni ihmiselle uusi! Tyylikkyydessään kehuttu. Enpä viitsi juuri entiseen verrata. Kerran eräässä lehtijutussa lauoin aikanani totuuksia aiemmasta ´miehisemmästä panssaripuvusta´ monine villakerroksineen - mutta sitten huomasin joidenkin kollegoiden kehuneen sitäkin. Tarpeet ja maut ovat erilaiset kullakin. Ja myös aika muuttuu - samoin käypä asu ajan mukana.

Lisää kuvia naispapin virkapuvusta eri vaihtoehtoineen vaikkapa täältä.

Mutta se mitä on asunkantajan sisimmässä, se on tärkeintä sittenkin. Aina.

Kevättä odotellessa! Itse näin toukokuun lapsena, toukokuussa syntyneenä nautin joka päivä lisääntyvästä valosta, kiistattomasta kevääntulosta suunnattomasti. Valo auttaa jaksamaan. Siksikö tämä laulu kosketti minua tänään:


Paula Vesala: Sinuun minä jään.

"Sä teitkin maailmasta kauniimman elää."

Kevään odotuslauluksi myös Sinulle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja, ideoita, yhteistyötä? s-postiin tallessamaailma@gmail.com