torstai 4. elokuuta 2016

JeSuisPretre#



JeSuisPretre#

- also at a confirmation school. At one camp here... It was Ylöjärvi this time.


Kesäpäivä!





Leirielämään mahtuu monenlaista. Aurinkoa, naurua, tiimityötä, väsymystäkin. Viipymistä veden äärellä. Ja laulua, paljon yhteistä laulua.
Tässä joitakin kuvatunnelmia.



Vesikisa, kuka kastuu? Vaiko ei kukaan. Riisutaan kaikki sukat - vuorotellen, ilman käsiä, vain tiimityönä vesivatia kannatellen. Eikä! Joopa. Ja onnistuuhan se. Eikä me olla sokerista!



One night I dreamed a dream.
 As I was walking along the beach with my Lord.
Across the dark sky flashed scenes from my life.
For each scene, I noticed two sets of footprints in the sand,
One belonging to me and one to my Lord.

After the last scene of my life flashed before me,
I looked back at the footprints in the sand.
I noticed that at many times along the path of my life,
especially at the very lowest and saddest times,
there was only one set of footprints.

This really troubled me, so I asked the Lord about it.
"Lord, you said once I decided to follow you,
You'd walk with me all the way.
But I noticed that during the saddest and most troublesome times of my life,
there was only one set of footprints.
I don't understand why, when I needed You the most, You would leave me."

He whispered, "My precious child, I love you and will never leave you
Never, ever, during your trials and testings.
When you saw only one set of footprints,
It was then that I carried you."

- by Mary Stevenson


 Taas on yksi leiri takanapäin. Yksi ihanien, iloisten, energisten, itsenäistyvien, itsevarmojen ja välillä vähän eksyksissä olevien nuorten joukko. Täysiä päiviä, täyttä elämää. Jotkut tarinat toistuvat, aika kiertyy esiin samana ja kuitenkin uutena; tutut kohtalot, kysymykset, pelot, epävarmuudet. Ja ne ilot, katseet, hymyt. Luottamus. Monet tunteet samat, ihmisen ilot ja murheet samat. Läpättävin nuorin sydämin tunnetut. 

Ja eräs tarina merenrannalta - kuin ikuisesti sama, leirielämään kuuluva. 

En kerro enempää, enkä voisikaan. 
 Kiitos - ja ihanaa päästä taas omaan kotiin!

 

Alkuperäisen runon Kaunein uni kirjoitti vuonna 1964 nuori kanadalainen opettaja, Margaret Fishback , joka etsi rukoillen suuntaa elämänsä valintatilanteessa. Runo sai kipinän rannalla, jossa Fishback näki aaltojen huuhtovan pois toiset jalanjäljet. Avioiduttuaan Paul Powersin kanssa hän kirjoitti paljon runoja, joista monia julkaistiin. Kaunein Uni pysyi kuitenkin pöytälaatikossa. Tällainen se oli:
Eräänä yönä näin unta, / että kuljin rannalla Jeesuksen kanssa. / Tummalle taivaalle heijastui tapahtumia elämästäni. / Jokaisessa kuvassa näin hiekassa kahdet jalanjäljet, / toiset olivat minun, toiset Jeesuksen. / Kun viimeinen kuva avautui eteeni, / etsin katseellani jalanjälkiä hiekasta. / Huomasin, että aina elämäni vaikeimpina / ja surullisimpina hetkinä / jalanjälkiä oli jäänyt vain yhdet. / Sitä en voinut ymmärtää, / ja siksi kysyin Jeesukselta, mitä tämä merkitsi. / ”Herra, lupasit, kun lähdin seuraamaan sinua, / että kuljet kanssani koko matkan. / Mutta nyt näen, että elämäni vaikeimpina aikoina / hiekkaan on jäänyt vain yhdet jalanjäljet. / Miksi jätit minut yksin silloin, / kun tarvitsin sinua kipeimmin?”/ Jeesus vastasi: ”Rakas lapseni, / en ikinä jätä sinua yksin kärsimyksiin ja koetuksiin. / Näit vain yhdet jalanjäljet siksi, / että minä kannoin sinua.”
Vuosien varrella avioliittoa koettelivat ristiriidat ja vaikeudet. Margaret Powers joutui usein ajatuksissaan palaamaan runoonsa, jonka hän koki saaneensa Jumalalta. Yhä uudestaan hän kysyi, kantaako Jumala todella ihmistä, kun elämä koettelee.
Perheen sisäisen tilanteen eheydyttyä pariskunta päätti 1980-luvulla muuttaa uuden elämän toivossa Vancouveriin. Muuttoautoon pakattiin myös Powersin runollinen tuotanto, josta hänen oli tarkoitus koota antologia. Perillä tuota laatikkoa ei kuitenkaan löytynyt.

Muutamaa vuotta myöhemmin Margaret Powers oli matkalla Hollannissa, kun hän yllättäen näki runonsa Kaunein uni kristillisen kirjakaupan ikkunassa keraamiseen laattaan tekstattuna. Kaupasta löytyi myös kirjanmerkkejä samalla tekstillä. Yhteydenotot henkilöön, jonka nimi oli runon alla, eivät tuottaneet tulosta.
Pian Powers näki runoa myös Kanadassa kortteina, julisteina ja kalentereina. Runo alkoi tulla tekijäänsä vastaan kaikkialla ja sitä oli jäljennetty kaikin mahdollisin tavoin. Erään luostarin kirjakaupassa sitä myytiin muodossa, jossa rannalla kävelivätkin Neitsyt Maria ja nunna. Powers tapasi myös miehen, joka myi rantalaiturilla julistetta yhdestä mukaelmasta. Siinä versiossa mies kertoi kävelleensä rannalla toisen miehen kanssa, mutta tämä oli kuollut AIDS:iin.

Runolla tehtailtiin paljon rahaa. Seitsemän vuoden ajan Margaret Powers yritti epätoivoisesti saada sen käyttöoikeudet itselleen. Lopulta hän löysi vanhasta morsiusalbumistaan runon alkuperäisen version. Tuntui kuin kauan suljettuna ollut ovi olisi avautunut.
Powers päätti kuitenkin luopua uusista oikeuskäsittelyistä ja rukoili vapautumista katkeruudesta. Vielä kerran runoilija oli yhteydessä heihin, joiden kanssa hän oli taistellut runon käyttöoikeuksista. Hän kertoi luopuneensa syytteistä ja pyysi, että runon versioihin tästä eteenpäin merkittäisiin kirjoittajaksi hänen nimensä.
Parikymmentä vuotta näiden tapahtumien jälkeen runo tulee vastaan helsinkiläisessä korttihyllyssä. Sen versio on lähes alkuperäinen, mutta päähenkilönä on mies. Kiinnostuneena vilkaisen viimeistä riviä, jossa hyvin pienellä lukee tekijän nimi: M.F. Powers.
Lähde: Jalanjäljet. Tutun laulun tarina. Margaret Fishback Powers, Karas-Sana 1994.
- See more at: http://www.valomerkki.fi/kirkko-ja-kaupunki/kirkko-ja-kaupunki-arkisto/jalanjaljet-hiekassa#sthash.3kyc8hV4.dpuf
 The origin of the poem is disputed, see more here.

Alkuperäisen runon Kaunein uni kirjoitti vuonna 1964 nuori kanadalainen opettaja, Margaret Fishback , joka etsi rukoillen suuntaa elämänsä valintatilanteessa. Runo sai kipinän rannalla, jossa Fishback näki aaltojen huuhtovan pois toiset jalanjäljet. Avioiduttuaan Paul Powersin kanssa hän kirjoitti paljon runoja, joista monia julkaistiin. Kaunein Uni pysyi kuitenkin pöytälaatikossa. Tällainen se oli:
Eräänä yönä näin unta, / että kuljin rannalla Jeesuksen kanssa. / Tummalle taivaalle heijastui tapahtumia elämästäni. / Jokaisessa kuvassa näin hiekassa kahdet jalanjäljet, / toiset olivat minun, toiset Jeesuksen. / Kun viimeinen kuva avautui eteeni, / etsin katseellani jalanjälkiä hiekasta. / Huomasin, että aina elämäni vaikeimpina / ja surullisimpina hetkinä / jalanjälkiä oli jäänyt vain yhdet. / Sitä en voinut ymmärtää, / ja siksi kysyin Jeesukselta, mitä tämä merkitsi. / ”Herra, lupasit, kun lähdin seuraamaan sinua, / että kuljet kanssani koko matkan. / Mutta nyt näen, että elämäni vaikeimpina aikoina / hiekkaan on jäänyt vain yhdet jalanjäljet. / Miksi jätit minut yksin silloin, / kun tarvitsin sinua kipeimmin?”/ Jeesus vastasi: ”Rakas lapseni, / en ikinä jätä sinua yksin kärsimyksiin ja koetuksiin. / Näit vain yhdet jalanjäljet siksi, / että minä kannoin sinua.”
Vuosien varrella avioliittoa koettelivat ristiriidat ja vaikeudet. Margaret Powers joutui usein ajatuksissaan palaamaan runoonsa, jonka hän koki saaneensa Jumalalta. Yhä uudestaan hän kysyi, kantaako Jumala todella ihmistä, kun elämä koettelee.
Perheen sisäisen tilanteen eheydyttyä pariskunta päätti 1980-luvulla muuttaa uuden elämän toivossa Vancouveriin. Muuttoautoon pakattiin myös Powersin runollinen tuotanto, josta hänen oli tarkoitus koota antologia. Perillä tuota laatikkoa ei kuitenkaan löytynyt.

Muutamaa vuotta myöhemmin Margaret Powers oli matkalla Hollannissa, kun hän yllättäen näki runonsa Kaunein uni kristillisen kirjakaupan ikkunassa keraamiseen laattaan tekstattuna. Kaupasta löytyi myös kirjanmerkkejä samalla tekstillä. Yhteydenotot henkilöön, jonka nimi oli runon alla, eivät tuottaneet tulosta.
Pian Powers näki runoa myös Kanadassa kortteina, julisteina ja kalentereina. Runo alkoi tulla tekijäänsä vastaan kaikkialla ja sitä oli jäljennetty kaikin mahdollisin tavoin. Erään luostarin kirjakaupassa sitä myytiin muodossa, jossa rannalla kävelivätkin Neitsyt Maria ja nunna. Powers tapasi myös miehen, joka myi rantalaiturilla julistetta yhdestä mukaelmasta. Siinä versiossa mies kertoi kävelleensä rannalla toisen miehen kanssa, mutta tämä oli kuollut AIDS:iin.

Runolla tehtailtiin paljon rahaa. Seitsemän vuoden ajan Margaret Powers yritti epätoivoisesti saada sen käyttöoikeudet itselleen. Lopulta hän löysi vanhasta morsiusalbumistaan runon alkuperäisen version. Tuntui kuin kauan suljettuna ollut ovi olisi avautunut.
Powers päätti kuitenkin luopua uusista oikeuskäsittelyistä ja rukoili vapautumista katkeruudesta. Vielä kerran runoilija oli yhteydessä heihin, joiden kanssa hän oli taistellut runon käyttöoikeuksista. Hän kertoi luopuneensa syytteistä ja pyysi, että runon versioihin tästä eteenpäin merkittäisiin kirjoittajaksi hänen nimensä.
Parikymmentä vuotta näiden tapahtumien jälkeen runo tulee vastaan helsinkiläisessä korttihyllyssä. Sen versio on lähes alkuperäinen, mutta päähenkilönä on mies. Kiinnostuneena vilkaisen viimeistä riviä, jossa hyvin pienellä lukee tekijän nimi: M.F. Powers.
Lähde: Jalanjäljet. Tutun laulun tarina. Margaret Fishback Powers, Karas-Sana 1994.
- See more at: http://www.valomerkki.fi/kirkko-ja-kaupunki/kirkko-ja-kaupunki-arkisto/jalanjaljet-hiekassa#sthash.3kyc8hV4.dpuf
 Yhden version siitä, ainakin. Niin tekijänoikeudet joskus lipsuvat vääriin käsiin. 
Mutta oli miten oli, onhan tämä runo tuonut valtavasti lohtua mukanaan. Hyvä niin. 

Thank you for the week at this confirmation camp together. I will remember it.  



                                                                 God bless you!
Alkuperäisen runon Kaunein uni kirjoitti vuonna 1964 nuori kanadalainen opettaja, Margaret Fishback , joka etsi rukoillen suuntaa elämänsä valintatilanteessa. Runo sai kipinän rannalla, jossa Fishback näki aaltojen huuhtovan pois toiset jalanjäljet. Avioiduttuaan Paul Powersin kanssa hän kirjoitti paljon runoja, joista monia julkaistiin. Kaunein Uni pysyi kuitenkin pöytälaatikossa. Tällainen se oli:
Eräänä yönä näin unta, / että kuljin rannalla Jeesuksen kanssa. / Tummalle taivaalle heijastui tapahtumia elämästäni. / Jokaisessa kuvassa näin hiekassa kahdet jalanjäljet, / toiset olivat minun, toiset Jeesuksen. / Kun viimeinen kuva avautui eteeni, / etsin katseellani jalanjälkiä hiekasta. / Huomasin, että aina elämäni vaikeimpina / ja surullisimpina hetkinä / jalanjälkiä oli jäänyt vain yhdet. / Sitä en voinut ymmärtää, / ja siksi kysyin Jeesukselta, mitä tämä merkitsi. / ”Herra, lupasit, kun lähdin seuraamaan sinua, / että kuljet kanssani koko matkan. / Mutta nyt näen, että elämäni vaikeimpina aikoina / hiekkaan on jäänyt vain yhdet jalanjäljet. / Miksi jätit minut yksin silloin, / kun tarvitsin sinua kipeimmin?”/ Jeesus vastasi: ”Rakas lapseni, / en ikinä jätä sinua yksin kärsimyksiin ja koetuksiin. / Näit vain yhdet jalanjäljet siksi, / että minä kannoin sinua.”
Vuosien varrella avioliittoa koettelivat ristiriidat ja vaikeudet. Margaret Powers joutui usein ajatuksissaan palaamaan runoonsa, jonka hän koki saaneensa Jumalalta. Yhä uudestaan hän kysyi, kantaako Jumala todella ihmistä, kun elämä koettelee.
Perheen sisäisen tilanteen eheydyttyä pariskunta päätti 1980-luvulla muuttaa uuden elämän toivossa Vancouveriin. Muuttoautoon pakattiin myös Powersin runollinen tuotanto, josta hänen oli tarkoitus koota antologia. Perillä tuota laatikkoa ei kuitenkaan löytynyt.

Muutamaa vuotta myöhemmin Margaret Powers oli matkalla Hollannissa, kun hän yllättäen näki runonsa Kaunein uni kristillisen kirjakaupan ikkunassa keraamiseen laattaan tekstattuna. Kaupasta löytyi myös kirjanmerkkejä samalla tekstillä. Yhteydenotot henkilöön, jonka nimi oli runon alla, eivät tuottaneet tulosta.
Pian Powers näki runoa myös Kanadassa kortteina, julisteina ja kalentereina. Runo alkoi tulla tekijäänsä vastaan kaikkialla ja sitä oli jäljennetty kaikin mahdollisin tavoin. Erään luostarin kirjakaupassa sitä myytiin muodossa, jossa rannalla kävelivätkin Neitsyt Maria ja nunna. Powers tapasi myös miehen, joka myi rantalaiturilla julistetta yhdestä mukaelmasta. Siinä versiossa mies kertoi kävelleensä rannalla toisen miehen kanssa, mutta tämä oli kuollut AIDS:iin.

Runolla tehtailtiin paljon rahaa. Seitsemän vuoden ajan Margaret Powers yritti epätoivoisesti saada sen käyttöoikeudet itselleen. Lopulta hän löysi vanhasta morsiusalbumistaan runon alkuperäisen version. Tuntui kuin kauan suljettuna ollut ovi olisi avautunut.
Powers päätti kuitenkin luopua uusista oikeuskäsittelyistä ja rukoili vapautumista katkeruudesta. Vielä kerran runoilija oli yhteydessä heihin, joiden kanssa hän oli taistellut runon käyttöoikeuksista. Hän kertoi luopuneensa syytteistä ja pyysi, että runon versioihin tästä eteenpäin merkittäisiin kirjoittajaksi hänen nimensä.
Parikymmentä vuotta näiden tapahtumien jälkeen runo tulee vastaan helsinkiläisessä korttihyllyssä. Sen versio on lähes alkuperäinen, mutta päähenkilönä on mies. Kiinnostuneena vilkaisen viimeistä riviä, jossa hyvin pienellä lukee tekijän nimi: M.F. Powers.
Lähde: Jalanjäljet. Tutun laulun tarina. Margaret Fishback Powers, Karas-Sana 1994.
- See more at: http://www.valomerkki.fi/kirkko-ja-kaupunki/kirkko-ja-kaupunki-arkisto/jalanjaljet-hiekassa#sthash.3kyc8hV4.dpuf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit, ideat, yhteistyö s-postiin tallessamaailma@gmail.com