sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Vapaus



Sunnuntai-illaksi muutama hengittävä rivi.

Sain kommenttiboksiin ehdotuksen mietiä kristityn vapautta.

Vapaus - niin paljon sisältöjä.



Tässä muutama lainaus runokirjasta "Vapaus nyt", Lahden runomaratonin julkaisusta vuodelta 2001.

"Anna ihmiselle vapaus
eikä se tiedä mitä sillä tekisi.
Se kääntelee sitä kummeksuen,
katsoo sieltä täältä, tunnustelee
ja nuuhkaisee,
heittää lopulta pois 
                     kuin risan kengän.

Ei ihminen vapautta halua,
se haluaa olla orja:
työn, rahan, perheen,
                       kenen milloinkin.
tai itsensä, edes.
Sillä orja se haluaa olla,
ollakseen niin kuin kaikki muutkin."

                                    - Jarkko Turpeinen


Jännä runo, eikö? Ensin tuosta nousee mieleen melkoinen vastustus, ainakin itselleni - ehei, tuo runo ei nyt vaan tajua elämän kipeitä ja rajoittavia realiteetteja! Ja nekö muka olisivat itse valittuja? Huh. Vaan sittenkin- ?

Toisaalta, mikä ihana vapauden huuma! Se voi viedä mennessään. 


"Haluan taas tuntea pohjoisen mullan 
tuoksun, kun purjoa nostetaan ja sade riehuu aamuun asti."
                                        - Outi Lähteenlahti


Ja aina kun jokin riehuu ympärillä, myrsky, sade, mikä se sitten onkin, luonnonvoima - voi itsekin kuvitella hetkeksi kuin riehaantuvansa vapaaksi jostakin, siinä samalla. 

Näin siis muutama sekalainen ajatus vapaudesta. Noin yleensä.









Entä se kristityn vapaus sitten?
Siitä nousee mieleen Raamatun jae:

"Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen." Gal. 5:1.

Tähän ei ole muuta lisättävää kuin lainata Jaakko Eleniuksen  viisaita sanoja:

"Kristityn vapautta ei rajoita kuin kaksi asiaa: Oma synti ja lähimmäisen itkuiset silmät."

Niin. Oma syyllisyys, minun syyllisyyteni. Ja ne toisen ihmisen kyyneleiset silmät.
Taidatko sitä sen paremmin sanoa!

Vielä niin kovin keskeneräinen...


Syksyisen kaunista viikkoa!

Krisse

4 kommenttia:

  1. Osui aika arkaan paikkaan noi Jaakon sanat... Voi ei! Mutta ei sitä aina vaan osaa olla loukkaamatta. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluu aina myös kipu... Eikö niin? Joskus sekin voi ja varmaan aina(?) kuulua osana suureen suunnitelmaan?

    VastaaPoista
  2. Niinpä tuo varmasti on! Kipu ja törmäykset opettaa kunnioittamaan omia ja toisen rajoja sitten. Vähitellen. Kiitos kommnetista ja mukavaa huomista! Krisse

    VastaaPoista
  3. Tartuin sanaan 'vähitellen'. Aika osuvasti ja armollisesti ilmaistu. Kiitos! Ja kivaa iltaa sullekin. Yritän keksiä itselleni jonkun nukun vielä!

    VastaaPoista
  4. Nikin.. Auto correct!

    VastaaPoista

Kommentteja, ideoita, yhteistyötä? s-postiin tallessamaailma@gmail.com