keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Etsiikö joku minua vielä?





 
Hands of God and Adam

"On aikoja jolloin Jumala hallitsee. Silloin järki poltetaan roviolla ja suljetaan rottien kanssa kosteisiin vankiloihin mätänemään. On aikoja jolloin järki hallitsee. Silloin Jumala poltetaan aukiolla ja hänen taloistaan tehdään kouluja. On aikoja jolloin yritetään osoittaa, että Jumala ja järki voivat elää samassa paikassa ja että ne ovat itse asiassa sama asia, mutta ne ajat ovat totisesti kummallisia aikoja. Ja on aikoja jolloin Jumala ja järki elävät rinnakkain mutta eri paikoissa, kuin aikuiset sisarukset, jotka eivät mahdu samaan paikkaan asumaan, mutta tulevat silti hyvin toimeen keskenään. -"
                                                                     (Lainaus Ranya ElRamly: Auringon asema)

 "Joskus Jumalaa kaivataan niin salassa, että se on ihmiseltä itseltäänkin piilossa."

Rooma jättää jälkensä sieluun. Ja Sikstuksen kappeli. Se, jota ei saanut kuvata. Ihania ne Vatikaanivaltion vartijat siellä, sihisivät tiheästi "Silence, please!" mutta tekivät sen niin virkistäväniloisesti hymyillen kuin vain italialaiset osaavat. Adamin luomisen voit ihailla tarkemmin vaikka tästä.

Niin. Millaiseksi Sinut on luotu?


 
Minut luotiin tällaiseksi. Joskus runotyttömäiseksi mutta yllättävän teräväksi elämän karting-ajajaksi. Hiukan vanhana-syntyneeksi (viimeistään) silloin kun isäni kuoli ollessani vasta 11v. Aina-huolestuneeksi (jep, ihan viimeistään silloin kun synnyin äidiksi). Ja siksi tahattomasti hiukan tosikoksi. 

Voi, ei ole muodikasta olla tosikko!

Yritin toki. Yritin kovasti olla huoleton ja ikäiseni nuori. Mallin mukaan. Putosin vain traktorin kyydistä oudoissa olosuhteissa joista ei sen enempää mutta tiedättehän te itsekin, mitä 14-vuotiaat voivat joukolla keksiä -! Pitihän kaikkea kokeilla kaukana kotoa, maalaispoikien kanssa kun kesälomalaista valvovan kummitädin silmä vältti. Päätin että ei, ei tämä sittenkään ole minua. Ja koin paitsi kiitollisuutta varjeluksesta, myös häpeää siitä, että olisin voinut luiskahtaa traktorin renkaan alle tai lyödä pääni putoamiskohtani vieressä tarjolla olleeseen kiveen. Auts. Jolloin-äitiparka-olisi-päätynyt-olemaan-paitsi-leski-myös-vammautuneen-tyttärensä-omaishoitaja. Kenties loppuiäkseen. 

Jotain velkaa minä elämälle koko ajan maksan?

Ehkä huoli jäi jo silloin minuun asumaan?
Ehei, ei traktorista, sen toki unohdin aikanaan - vaan jonkinlaisesta isättömyydestä. Ikävä. Kaipaus. Nähdyksi tulemisen kaipaus.

"Isä, kato mua!"

...Ja minä leikin rannalla, "Katsokaa minä leikin..."
(Lainaus: Ranya ElRamly, Auringon asema)  

Muutama muisto. Muutama oma. Loput ehkä lainattuja. Viisailta sukulaisilta, vanhoista valokuvista. Menneistä päivistä. 


Saarna-minä?
"Välillä tekee hyvää vaieta enemmän ja puhua vähemmän. Opettele ennemminkin ottamaan vastaan-. On turvallisempaa olla välillä suojassa kuin aina esillä." - Niin. Niinhän se olisi.

Suojaa voi hakea hyvistä hetkistä. Ystävien kanssa vietetyistä. Tai perheen. Hiljaisuudesta.
Siitäkin, että saa olla vaan. Yhtenä muiden joukossa.
Ikoninmaalauskurssilta työpaikaltani - muutamia vuosia sitten. (Ja kyllä, kohtelemme ikoneita kunnioittavasti vaikka niille vähän vasaraa näytetäänkin. Ja kyllä, ikoni on pyhä kuva vasta kun se sellaiseksi siunataan).

On ihanaa tehdä jotain käsillä, antaa ajatuksen pysähtyä, levätä hetken itsessään. (Ehkä jopa Jumalansakin edessä). 
Ikoninmaalauksessa on jotain hyvin hoitavaa. Kertakaikkiaan.  

"I saw the angel in the marble and carved until I set him free." / "Näin enkelin marmorissa ja veistin kunnes päästin sen vapaaksi."    - Michelangelo


Jotain tuollaista ylevää Michelangelon luova-mestari-fiilistä voi tavoittaa näin kotikutoisestikin.

Ylpeä ensimmäisen ikoninsa tekijä DIY.


Itse uskon jotenkin wanhan tarinan mukaan:  

"Pieni poika kysyy opettajaltaan, kumpi voittaa, hyvä vai paha susi? Seurattuaan pitkään ja huolestuneena tasavahvoilta näyttävien susien taistelua - pitkittynyttä, piinallistakin kamppailua sivusta - voimatta tehdä itse mitään. 
Opettaja sanoo: Sinunkin sisälläsi taistelee läpi elämän nämä kaksi sutta, Poikani. 
- Niin, niin, mutta kumpi lopulta voittaa?, inttää poika.
- Se, jota ruokit, vastaa opettaja."

Siksi haluan katsoa valoon. Hyvyyteen. Rakkauteen. Minulle se merkitsee myös - Kristukseen.

"My soul can find no staircase to Heaven unless it be through Earth´s loveliness."/ Sieluni ei voi löytää mitään tikapuita taivaaseen, ellei sen kautta, että maailma on ihana."
              -Michelangelo

Lisää Michelangelon inspiroivia kädenjälkiä ja ajatuksia Sixtuksen kappelista löytyy

Bloggaajan rakas DIY: Maria ja Jeesus-lapsi

"I live and love in God`s peculiar light"
          -Michelangelo


Rakastan syvästi! Lapsen herkkyyttä, miehen kättä, vanhuksen viisasta katsetta. Elämäniloa, naurua, maailman kauneutta. Sillä maailma on myös kaunis. (Vaikka niin ruma-ja-kärsivä onkin! Been there, seen it.)

Kirjoja, ikoneita, hiljaisia hetkiä. Vaikka harvinaisiakin.

Joskus vaikka näitä tällaisia, joista kerron. Joita yritän tallettaa.

Vielä pala elämää, jollaiseen voisi rakastua. Sinäkin?

"Nyt on elokuu. Taivas on täynnä lentäviä tähtiä. Joskus me valvomme aamuun asti, miksi me nukkuisimme? Me puhumme kirjoista ja lapsista ja vieraista kaupungeista. Kukat ovat kuihtuneet, kohta kypsyvät puolukat, ja metsä tuoksuu sieniltä. Omenat putoilevat oksiltaan. Me syömme mustikkapiirakkaa mökin kuistilla, ja kun ajatuksemme kiirehtivät liikaa, ne kompastuvat toisiinsa. Vain tärkeimmät sanat sanotaan, ja yleensä ei niitäkään. Yöllä on niin pimeää, ettemme näe eteemme. Me ojennamme kätemme toisillemme, ja jos laseissamme on viiniä, sitä ehkä läikkyy. Kalliot ovat lämmenneet, ja meri. Me kellumme yöllä, me olemme veden varassa. Vain sormiemme päät koskettavat toisiaan, ja me olemme hiljaa, kerrankin."
                                                                                 -Ranya ElRamly: Auringon asema


Kaunista viikonjatkoa - tammikuussakin!

Auringon asema täältä
Ateljé taidepysäkki täältä

tiistai 21. tammikuuta 2014

Vatikaanivaltio - pientä ja kaunista?

Vatikaanimuseossa ihmeteltyä:


Kierteellä kohti taivasta!

Täytyy nauttia taipaleesta, matkalla olosta, eikä aina vain odottaa perille pääsyä. 
~Rolf Arnkil~


Saapasmaa silloin kerran...

.. ja vielä sitäkin aiemmin.

Patsaita riitti - ja sensuurin tuhoja niissä.


 Katse kohti kattoa!


Ikuista Sanaa

 Kattotaidetta jälleen... 


Maria ja Jeesus-lapsi


  Vatikaanimuseon sisäpihalta
 

 Ajattomia kuva-aiheita...



Auringossa silmiään siristelevä Pohjolan-turisti


Hedelmällisyyden jumalatar - lukuisine rintavarustuksineen. Huh.





Ei polkua joka ei veisi kotiin. 
       - Matkailijan aforismi


maanantai 13. tammikuuta 2014

Kylmästä lämpimään - ja takaisin!


Hupsis. Tulipa pitkä joulutauko täältä blogista. Mutta kuulkaapa: se tuli tarpeeseen!

Mitä kaikkea -! Voisin kertoa niin paljon ettei sitä kukaan jaksaisi lukea. Päivät lentävät ja tammikuu taittui talveksi, vihdoin. Kuvat kertokoon palan tarinaa. Joulufiilistelyäkin vielä.

Toivottavasti teidän vuosi 2014 on alkanut hyvin, rakkaat lukijat!

Saapasmaan kuvia. Ikuista Roomaa ja joulukaupungin lämpöä:



 First things first - pizzaaaa! Nammm.





 Kuopus, meidän joulutonttu <3



Remontin julkisivu. Italialaisella tyylillä sekin.



 Hotelli. Lepoa, puhtaanvalkoisia lakanoita, king size -vuoteita, maistuvia aamupaloja, kaupunkiväsyneiden jalkojen lepuutusta. Leppoisaa jouluoloa.






 Maria, Joosef ja pieni joulunlapsi Jeesus.



 Kohti Pietarinkirkkoa. Basilika Papale di San Pietro in Vaticano.
 

Nämä apostolit vartioivat väsymättä öin ja päivin ikuista kaupunkia. Aika jylhää.

Työpukeutuminen voi siis olla tällaistakin...

Pantheon

 

 Iltamenoja. Harvinaista luksusta suurperheelliselle - arvostan!



 Pienen lahjanavaajan jännitys. (Huomaa varpaiden liikuttava asento).


 Jonotamme St. Peter´s Basilicaan...

 Pyörin, hyörin ja valloitan maailmaa...


 Taivasta vasten piirtyiviä ikuisia silhuetteja. Vaikuttavaa. Love it!


 Jälleen Pantheon. Kuvat pomppivat Cupolasta Pantheoniin, suokaa anteeksi, sillä mun sommittelulogiikkani menee nyt näin. Syynä tuo puhutteleva taivas. Mitkä syvät värit! 


Altare della Cattedra, 1658-66; Gian Lorenzo Bernini

"Dominus vobiscum, et cum spiritu tuo."


Misere mei, Domine. 


Pietarinkirkko ja Vatikaanimuseo ansaitsevat ihan oman postauksensa vielä. Aihe ei tyhjene kerrasta. Kertakaikkiaan!



"Keneltä sai tähden tuo katse pienokaisen?
Kuka poisti synkeyden yöstä paimenten?
Kuka solmi kruunun nyt sinun hiuksillesi?
Viisaat kuka johti luokse rakkaan lapseni?

Olet toisten kaltainen?
Lapsi lupauksien?
Tuotko, lapseni, nyt toivon maailmaan?
Olet aarre sydänten?
Miten sinut suojelen?
Helmassani kantaa itse taivastako saan?"


 - ote laulusta Carola Häggqvist; Himlen i min famn, Taivas sylissäni (suom. Pia Perkiö).