"On aikoja jolloin Jumala hallitsee. Silloin järki poltetaan roviolla ja suljetaan rottien kanssa kosteisiin vankiloihin mätänemään. On aikoja jolloin järki hallitsee. Silloin Jumala poltetaan aukiolla ja hänen taloistaan tehdään kouluja. On aikoja jolloin yritetään osoittaa, että Jumala ja järki voivat elää samassa paikassa ja että ne ovat itse asiassa sama asia, mutta ne ajat ovat totisesti kummallisia aikoja. Ja on aikoja jolloin Jumala ja järki elävät rinnakkain mutta eri paikoissa, kuin aikuiset sisarukset, jotka eivät mahdu samaan paikkaan asumaan, mutta tulevat silti hyvin toimeen keskenään. -"
(Lainaus Ranya ElRamly: Auringon asema)
"Joskus Jumalaa kaivataan niin salassa, että se on ihmiseltä itseltäänkin piilossa."
Rooma jättää jälkensä sieluun. Ja Sikstuksen kappeli. Se, jota ei saanut kuvata. Ihania ne Vatikaanivaltion vartijat siellä, sihisivät tiheästi "Silence, please!" mutta tekivät sen niin virkistäväniloisesti hymyillen kuin vain italialaiset osaavat. Adamin luomisen voit ihailla tarkemmin vaikka tästä.
Niin. Millaiseksi Sinut on luotu?
Minut luotiin tällaiseksi. Joskus runotyttömäiseksi mutta yllättävän teräväksi
Voi, ei ole muodikasta olla tosikko!
Yritin toki. Yritin kovasti olla huoleton ja ikäiseni nuori. Mallin mukaan. Putosin vain traktorin kyydistä oudoissa olosuhteissa
Jotain velkaa minä elämälle koko ajan maksan?
Ehkä huoli jäi jo silloin minuun asumaan?
Ehei, ei traktorista, sen toki unohdin aikanaan - vaan jonkinlaisesta isättömyydestä. Ikävä. Kaipaus. Nähdyksi tulemisen kaipaus.
"Isä, kato mua!"
...Ja minä leikin rannalla, "Katsokaa minä leikin..."
(Lainaus: Ranya ElRamly, Auringon asema)
Muutama muisto. Muutama oma. Loput ehkä lainattuja. Viisailta sukulaisilta, vanhoista valokuvista. Menneistä päivistä.
Saarna-minä? |
Suojaa voi hakea hyvistä hetkistä. Ystävien kanssa vietetyistä. Tai perheen. Hiljaisuudesta.
Siitäkin, että saa olla vaan. Yhtenä muiden joukossa.
On ihanaa tehdä jotain käsillä, antaa ajatuksen pysähtyä, levätä hetken itsessään. (Ehkä jopa Jumalansakin edessä).
Ikoninmaalauksessa on jotain hyvin hoitavaa. Kertakaikkiaan.
Jotain tuollaista ylevää Michelangelon luova-mestari-fiilistä voi tavoittaa näin kotikutoisestikin.
Ylpeä ensimmäisen ikoninsa tekijä DIY. |
Itse uskon jotenkin wanhan tarinan mukaan:
"Pieni poika kysyy opettajaltaan, kumpi voittaa, hyvä vai paha susi? Seurattuaan pitkään ja huolestuneena tasavahvoilta näyttävien susien taistelua - pitkittynyttä, piinallistakin kamppailua sivusta - voimatta tehdä itse mitään.
Opettaja sanoo: Sinunkin sisälläsi taistelee läpi elämän nämä kaksi sutta, Poikani.
- Niin, niin, mutta kumpi lopulta voittaa?, inttää poika.
- Se, jota ruokit, vastaa opettaja."
Siksi haluan katsoa valoon. Hyvyyteen. Rakkauteen. Minulle se merkitsee myös - Kristukseen.
"My
soul can find no staircase to Heaven unless it be through Earth´s
loveliness."/ Sieluni ei voi löytää mitään tikapuita taivaaseen, ellei
sen kautta, että maailma on ihana."
-Michelangelo
|
I saw the angel in the marble and carved until I set him free.
Michelangelo
Read more at http://www.brainyquote.com/quotes/authors/m/michelangelo.html#HJhSLxEIof0fb2GC.99
Michelangelo
Read more at http://www.brainyquote.com/quotes/authors/m/michelangelo.html#HJhSLxEIof0fb2GC.99
"I live and love in God`s peculiar light"
-Michelangelo
Rakastan syvästi! Lapsen herkkyyttä, miehen kättä, vanhuksen viisasta katsetta. Elämäniloa, naurua, maailman kauneutta. Sillä maailma on myös kaunis. (Vaikka niin ruma-ja-kärsivä onkin! Been there, seen it.)
Kirjoja, ikoneita, hiljaisia hetkiä. Vaikka harvinaisiakin.
Joskus vaikka näitä tällaisia, joista kerron. Joita yritän tallettaa.
Vielä pala elämää, jollaiseen voisi rakastua. Sinäkin?
"Nyt on elokuu. Taivas on täynnä lentäviä tähtiä. Joskus me valvomme aamuun asti, miksi me nukkuisimme? Me puhumme kirjoista ja lapsista ja vieraista kaupungeista. Kukat ovat kuihtuneet, kohta kypsyvät puolukat, ja metsä tuoksuu sieniltä. Omenat putoilevat oksiltaan. Me syömme mustikkapiirakkaa mökin kuistilla, ja kun ajatuksemme kiirehtivät liikaa, ne kompastuvat toisiinsa. Vain tärkeimmät sanat sanotaan, ja yleensä ei niitäkään. Yöllä on niin pimeää, ettemme näe eteemme. Me ojennamme kätemme toisillemme, ja jos laseissamme on viiniä, sitä ehkä läikkyy. Kalliot ovat lämmenneet, ja meri. Me kellumme yöllä, me olemme veden varassa. Vain sormiemme päät koskettavat toisiaan, ja me olemme hiljaa, kerrankin."
-Ranya ElRamly: Auringon asema
Kaunista viikonjatkoa - tammikuussakin!
Auringon asema täältä
Ateljé taidepysäkki täältä