Marraskuu

On eletty läpi kaikki värit. 

On koettu kaikki säät.

Silti - yhä tässä. 

Talletan iltojen viimeiset valot. 

Vähitellen vedän päälle villatakkia, puen suojakseni useita kerroksia. Varaudun. Väistän jo pahimpia tuulia. Ihmisen ihoni, kumman ohut. 

 

Syksyn ensilumi. Tai oikeammin raekuuro. Joka sekin suli melkoiseksi rännäksi pian. Lunta silti! 

"Salli iltojesi olla pyhiä äläkä työnnä vaikenemista ulos huoneestasi.
 Äläkä unohda tähtiä, sillä ne ovat ikuisuuden ylhäisimmät vertauskuvat."

                                             - Hermann Hesse

 

Marraskuu on sellaista melankoliaa että sen melkeinpä vain suomalainen ymmärtää. Jak(s)aa samaisen mielenlaadun. Kestää, kestää...! Sinnittelee. Sateet ja pimeys. Säästä ja pimeydestä tulee puhuttua usein kun se on niin hallitseva seikka arjessa. Kuinka katsoa valoon kun ympärillä on vain pimeyttä? Siinäpä taito! Ihan väkisin alkaa soida korvamatona Miljoonasateen melankolinen riemuvoitto Marraskuu...

Ja tunnustan - valitsin tänne kauniita kuvia sentään! En läpiharmaansateisia, joista jo pelkästään katsellessa kylmänkosteus valuu ruudun läpi iholle asti. 

Yksi mun nykyinen suosikki on Vain elämää -musiikkituokio aina perjantai-iltaisin. Niin keski-ikäistä? Ja marraskuista. Ehkä. Söpö ja niin liikkis ohjelma silti. Kaikkine karvoineen päivineen. Jukka-Poika on aivan ihana ja ja ja!

Juha Tapio: Ohikiitävää (alkuperäinen versio). Fiilistellään.
Uudemmat muusikkoveijarien versiot toistensa biiseistä tuosta ylemmästä linkistä.

Mutta, eihän vielä ole perjantai! vaan kohti keskiviikkoa! Täräytän itseni Tampereelle - mitähän siellä tapahtuu?