Eutanasiasta
Jatkan keskustelua, jossa Helsingin Uutiset 4.4.2019 lainasi eduskuntavaaliehdokkaiden vaalikonevastauksia eutanasiasta.
Kun puhutaan eutanasiasta, on tärkeää ymmärtää käsitepari ”kuoleman tuottaminen ja kuoleman salliminen” sekä niiden välinen ero - jotta puhuttaisiin edes samasta asiasta. Eutanasia -sana tarkoittaa ”hyvää kuolemaa”. Hyvä kuolema mahdollistuu silloin, kun saattohoito on mahdollisimman laadukasta: palliatiivisen hoidon ratkaisut käytössä ja hoitohenkilökuntaa riittävästi.
Suomen Lääkäriliitto vastustaa aktiivista eutanasiaa. Olen samaa mieltä tämän asiantuntijamielipiteen kanssa. Alla linkki Lääkäriliiton koontiin eutanasiasta.
Uutisoidussa Helsingin Uutisten vaalikoneessa otin eutanasiaan kantaa:
Suomessa
on käytössä ns. passiivinen eutanasia. Olisi vaikea toimia asiassa
lääkärien vahvasti esiintuoman kannan vastaisesti. Seuraukset ovat lopulliset - sen vuosi pohdinnan tulee olla äärimmäisen tarkkaa. Kansalaisaloite
eutanasialain säätämiseksi tulee aika ajoin eduskunnan
käsittelyyn, viimeksi v. 2018 päätyen esityksen hylkäämiseen.
Sitä vastoin hyvää saattohoitoa tulee tukea ja edelleen kehittää. Yhtenä näkökulmana on, että vaikeasti monivammaisten elämä saattaa näyttäytyä kärsimykseltä monen silmissä silloinkin, kun se ei sitä ole.
Helsingin yliopiston sosiaalietiikan prosessori Jaana Hallamaa:
"Keskustelu eutanasiasta on helposti yksipuolista. Eutanasian hyväksyminen olisi vaarassa muuttaa käsitystämme ihmisyydestä.
Suosituksista, käytännön tilanteista ja määrittelemisen vaikeudesta
Terveydenhuollon eettisiä kysymyksenasetteluja seuraa
ETENE - valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta, antaen niistä myös suosituksia. Tällaista toimielintä tarvitaan laajapohjaisiin asiantuntijakannanottoihin monimutkaisissa hoidon määrittelyn tilanteissa. "Neuvottelukunta tekee aloitteita, antaa lausuntoja ja asiantuntija-apua, herättää yhteiskunnallista keskustelua sekä välittää tietoa sosiaali- ja terveysalan kansallisista ja kansainvälisistä eettisistä kysymyksistä."
Millaista viestiä kertoo se, että kuolemaa työssään jatkuvasti kohtaavat ammattilaiset, niin lääkärikunta kuin (sairaala)papisto, on enimmäkseen kielteisellä kannalla aktiiviseen eutanasiaan?
Helsingin yliopiston sosiaalietiikan prosessori Jaana Hallamaa:
"Keskustelu eutanasiasta on helposti yksipuolista. Eutanasian hyväksyminen olisi vaarassa muuttaa käsitystämme ihmisyydestä.
Suosituksista, käytännön tilanteista ja määrittelemisen vaikeudesta
Terveydenhuollon eettisiä kysymyksenasetteluja seuraa
ETENE - valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta, antaen niistä myös suosituksia. Tällaista toimielintä tarvitaan laajapohjaisiin asiantuntijakannanottoihin monimutkaisissa hoidon määrittelyn tilanteissa. "Neuvottelukunta tekee aloitteita, antaa lausuntoja ja asiantuntija-apua, herättää yhteiskunnallista keskustelua sekä välittää tietoa sosiaali- ja terveysalan kansallisista ja kansainvälisistä eettisistä kysymyksistä."
Millaista viestiä kertoo se, että kuolemaa työssään jatkuvasti kohtaavat ammattilaiset, niin lääkärikunta kuin (sairaala)papisto, on enimmäkseen kielteisellä kannalla aktiiviseen eutanasiaan?
Hyvä kuolema on jo nykyisillä ”käypä hoito” -suosituksilla täysin mahdollinen ilman, että joku sen tuottaa tarkoituksellisesti ja tuottamuksellisesti. Myös hoitojen lopettamista käytetään silloin, kun elämä ei ole enää muuta kuin hidasta kärsimistä.
Professori Hallamaa pohtii:
Professori Hallamaa pohtii:
Onko eutanasian vaikein kysymys lopulta se, kuka määrittelee hetken, jolloin elämä on pelkkää kärsimystä ja kuolema on ainoa ovi siitä pois pääsemiselle?
"Eutanasiakeskustelu on kanava hahmottomille peloille. Ajatus kuolemasta, jota voi itse hallita, suitsii myös muuta ahdistusta." - Jaana Hallamaa.
Lue Hallamaan asiantuntijapuheenvuoro kokonaisuudessaan täältä.
Oma vaalikonekannanottoni liittyi keskusteluun täällä:
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/759392-valtaosa-helsingin-ehdokkaista-hyvaksyisi-eutanasian-vaikka-asia-on-vaikea-ettei
Eutanasia on melko mahdoton aihe tiivistää lyhyeen vaalikonevastaukseen, sivumennen sanoen!
Eutanasia on melko mahdoton aihe tiivistää lyhyeen vaalikonevastaukseen, sivumennen sanoen!
Vammaisperheyhdistys Jaatisen varapuheenjohtajana kannan yhä muistissani usein vuoden takaista DNR -keskustelua, jossa vaikeavammaisille lapsille ja nuorille oli HUS sairaanhoitoalueella langetettu lukuisia elvytyskieltopäätöksiä ilman, että vanhemmat edes tiesivät asiasta:
Vanhemmat eivät olleet millään tavoin myöntyneet tähän, että lastaan ei elvytetä eikä käytettäisi kaikkia hoitomahdollisuuksia hänen hyväkseen, tai heitä ei oltu edes informoitu asiasta. Päätökset oli kirjattu lasten papereihin vanhempia kuuolematta, ja saattoivat tulla ilmi äärimmäisen stressaavissa akuuteissa hoitoratkaisutilanteissa. Tällainen DNR-päätös tarkoitti mm. jopa suonensisäisten antibioottien antamisesta pidättäytymistä aivan perushoitotilanteissa täysin hoidettavissa oleviin infektioihin. Kohu asioita purkaessa päivänvaloon oli kiistaton. Laaja selvitys johti eduskunnan silloisen oikeusasiamiehen Riitta-Leena Paunion antamaan huomautukseen HUS:lle.
Tarkemmin tämä hoidonrajaamisesta ja lainvastaisesta toiminnasta HUS:lle oikeasasiamies Paunion toimesta annettu huomautus löytyy tästä linkistä. Vammaisjärjestömme Vammaisyhdistys Jaatinen ry (Mikä ihmeen Jaatinen?) https://www.jaatinen.info/oli oli turvaamassa vaikeavammaisen lapsen oikeutta hoitoon tulevaisuudessakin.
Mitä siis pelätään eutanasiassa, kuoleman tuottamisessa?
Aktiivinen eutanasia voisi karkeimmillaan johtaa ”tuo joutaakin jo kuolla” -ajatteluun ja kalteviin pintoihin, joissa lukemattoman varioivissa tilanteissa toisen ihmisen tilan lopullista määrittelyä on vaikea sysätä kenellekään. Tälle kaltevalle pinnalle ei käyty viimeisen eutanasia-aloitteen myötä vaan se äänestettiin kumoon eduskunnassa. Onnistuneimmillaan eutanasia olisi hyvää kuolemaa - mikä saattohoidossa jo toteutuu - (toki harvinaisin poikkeuksin, esimerkiksi äärimmäisen harvoin kipulääkkeen vaikutus ei fysiologisista syistä tehoa.)
Linkki Suomen Kuvalehden artikkeliin Jaana Hallamaa: Eutanasiasta
PS.
Isojen asioiden äärellä ollaan. Tällaiset asiat ovat niitä maailman vaikeimpia päätettäväksi. Niin läheisenä, poliitikkona kuin hoitohenkilökunnan edustajanakin.
Näitä "yli ihmisen kokoisia asioita" tulee elämässä vastaan. Eikä väistääkään voi.
Sitä vastoin kirjoituksia tulee, kannanottoja menee.
Taustalla se oikea elämä, sen syvyys ja värit, kulloisetkin kullekin päivälle.
Tätä kirjoittaessa oma äitini 78v, joka halvaantui useita vuosia sitten, on joutunut olemaan sairaalassa lähes täysin viimeiset kaksi kuukautta. Hänelle täytyi juuri kolme päivää sitten asentaa peg-ravintoletku vatsanpeitteiden lävitse, kun syöminen suun kautta ei enää halvauksen vuoksi onnistu. Siitä(kin) oli luovuttava-.
Voi vanhenemista! Voi äitejä! Voi meitä, jotka kannamme huolta sairastavista läheisistämme!
Kirjoitan sinulle, joka hengität hiljaa toisen ohimoon, rakkaaseen harmaantuvaan, hellää elämänviisautta keränneeseen. Siinä on elämän hauraus. Ja kirjoitan myös sinulle, joka hengität hiljaa pieneen ohimoon, liian pieneen.
Rakkaaseen.
Et luovu hänestä vielä.
Toivo, pysythän pieni toivo vielä hetken verran täällä.
"Tule vielä kerran
kuin ilta omenapuuhun
ja varista minusta kaikki tuoksuvat kukat.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
ja hengitän hiljaa ohimosi varjossa.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
hyvästi vaaleana yönä."
Aulikki Oksanen,
Maallisia lauluja, 1974
“How is it that you fly in this gravity of darkness?”
She responded,
“Love lifts me.”
- Hafiz of Persia
Elämän nuotit. Pysähdy ja kuule.
can bear almost any How.
- Viktor E. Frankl (1905 - 1997)
Kuvituksena kuopuksen pikkulapsikuvia
ja "Minä juon nyt kahvia" Oodissa, 03/2019
