...nimittäin ratsastusterapeutilla ;) meidän vaikeavammaisen nuoren miehen kanssa.
Silloin
kun maailman uutiset toistavat toivotonta tulitustaan, ja usko ihmisen
hyvyyteen on koetteilla, on entistä parempi muistaa, että jostain löytyy
yhä lämpöä, rakkautta, hoivaa.
Ihan jopa melko läheltä.
Arvostan eläinterapeutteja, totta tosiaan!
Oli tooosi kylmä pakkaspäivä! vaan sydäntä lämmitti se molemminpuolinen yritys, tsemppi, yhteys (mitä sanaa siitä sitten osaisikaan käyttää) joka heillä kahdella; vammaisella poikasella ja heppaterapeutilla voipi olla.
Silmä lepää Luojanluomissa, monenkarvaisissa, monenkokoisissa.
Kiitos terapeutit, ja kiitos Satu! Jatketaan tästä.
Ps. Uskonnollisesta fanatismista kuitenkin sananen, heille jotka vielä jaksavat - mahdollisesti. Viime päivien järkyttävien Charlie Hebdo -uutisten vuoksi. Nobel-palkittu nigerialainen kirjailija Wole Soyinka on kirjoittanut erääseen runokokoelmaansa viisaat sanat:
"Jos tappaa rakkaudesta jumalaan, tappaa rakkauden, tappaa jumalan /
Jos tappaa jumalan nimissä, hylkää jumalan ja riistää jumalalta nimen".
Paljon punnitut mietteet tuolta nyt jo 85-vuotiaalta vanhukselta! Viisaus asuu vanhuksissa, elämää nähneissä, paljon rakastaneissa. (Koko HS-näkökulma täältä otsikolla "Kun saatana puetaan jumalan kaapuun", by kulttuuritoimittaja Jukka Petäjä).
Kirjailija Jari Ehrnrooth puhuu Pariisin terrori-iskun erityisestä painosta:
"Fanaattinen
terrorismi on pahimmillaan juuri uskonnollista. Nämä murhaajat
toteuttavat 'jumalan pyhää vihaa'. Mitään sen kauheampaa jumalanpilkkaa
ei kai olekaan."
Lue upea, monia ajatuksia herättävä pitkä artikkeli täältä.
Niin. Ihan niin. Rehellistä ja itsekriittistäkin puhetta. Kirjailijoita kannattaa pysähtyä kuuntelemaan.
Eläimiä suuresti rakastanut Jumalan pieni köyhä puolestaan rukoili näin, vuosisatoja säilyneen rukouksen, joka yhä ehkä kestää meidänkin päiviemme painon:
Franciscus Assisilaisen rukous
Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
- Aamen.
